Syvällisyydestä johtuva ulkopuolisuus

Onhan se elämä sekametelisoppa välillä mullakin.

Meitä on muitakin. Juuri ilahduin kun eräässä poliittisessa tilaisuudessa tapasin ihmisen, joka myös ajatteli asioita eikä vain toistellut muiden sanomisia.

Arkeen kuuluu toki myös melko pinnallista kanssakäymistä, sekin on tärkeää. Olemme kuitenkin sosiaalinen laji. Mutta välillä tapaa ihmisiä, joiden kanssa voi oikeasti keskustella.

Nuorempana ajattelin noin. Vanhemmiten huomasin, että iso osa siitä perustui muiden ihmisten aliarvioimiseen ja yksipuolitamiseen. Siis että oikeasti he olivat ihan yhtä syvällisiä ja henkisiä ja fiksuja kuin minäkin, (ja iso osa hösläyksestä johtui siitä, että asiat oikeasti olivat monimutkaisempia ja monipuolisempia kuin olin tajunnut) - mutta minä en ollut sitä vaan huomannut. Tämä varmaankin johtui siitä, että huomioni kiinnittyi omaan napaani ja omaan ajatteluuni - siitä tiesin kaiken ja sitä ymäärsin, mutta muita en osannut nähdä, tulkita enkä arvioida.

Minulla on vähän sama tilanne. Osaan myös laittaa tuulemaan ja priorisoida, kaikki tapahtuu silmänräpäyksessä. Menee hankalaksi kun ympärillä tuntuu koko ajan pyörivän yksisilmäisiä jahkailijoita joilla ajatukset menevät kerta kaikkiaan eri rataa ja hidastetusti.

Vältän osoittamasta närkästystä, mutta aina en pysty. Ihmettelen myös että monin paikoin asioita hoitamaan on palkattu ihmisiä joiden ajattelusta puuttuu yksinkertaisinkin logiikka. Matemaattista ajattelua vaativia tehtäviä on hoitamassa ihmisiä joilta se taito puuttuu täysin.

Itsekään en ole matemaatikko mutta osaan lukea, laskea, kirjoittaa ja päätellä. Sen johdosta olenkin kuin jokin toiselta planeetalta hämmentämään saapunut kummajainen.

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana ajattelin noin. Vanhemmiten huomasin, että iso osa siitä perustui muiden ihmisten aliarvioimiseen ja yksipuolitamiseen. Siis että oikeasti he olivat ihan yhtä syvällisiä ja henkisiä ja fiksuja kuin minäkin, (ja iso osa hösläyksestä johtui siitä, että asiat oikeasti olivat monimutkaisempia ja monipuolisempia kuin olin tajunnut) - mutta minä en ollut sitä vaan huomannut. Tämä varmaankin johtui siitä, että huomioni kiinnittyi omaan napaani ja omaan ajatteluuni - siitä tiesin kaiken ja sitä ymäärsin, mutta muita en osannut nähdä, tulkita enkä arvioida.

Epäsyvällisyys on juuri sitä ettei ymmärrä miten asiat ovat monimutkaisia ja monipuolisia. Esimerkiksi eräs somevaikuttaja argumentoi ettei asia x lisää ihmisten hyvinvointia. Hän kuitenkin näki ne vaikutukset hyvinvointiin vain hyvin kapealla tavalla, jossa yksi asia on toiselta pois. Käytännössä sen asian toteuttamisella olisi paljon muitakin vaikutuksia jotka voisivat vaikuttaa hyvinvointiin yleisellä tasolla. Hän esitti ajatuksensa nopeasti ja selkeästi, joten vikaa ei ollut logiikassa vaan syvällisyydessä. Joku voisi ajatella että hän pohtii aihetta syvällisesti, koska hän ei puhunut asiasta vain yleisesti hyväksyttyjen normien mukaan vaan ajatteli asiaa seurauksien kautta, ikään kuin laatikon ulkopuolella. Käytännössä kuitenkin pohdinta tapahtui pienen laatikon sisällä minkä moni kommentoijakin kyllä huomasi. Mutta moni myös näytti myös ihailevan eikä nähnyt ajattelussa mitään vinoa.

Ap

Oletko lukenut ap Colin Wilsonin The Outsiderin? Se löytyy suomennettunakin. Tiedän ettei tämä kirjavinkki nyt vastaa kysymykseesi, mutta jos on syntynyt syvälliseksi ja ulkopuoliseksi, ei siitä ole ulospääsyä hiljentämällä sisäistä ääntään, vaan kehittymällä entisestään ja löytämällä sen oman tien.

Sinulle ap. tuo saattaa olla syvällistä pohdiskelua, jollekkin toiselle se on pelkkää oman navan kaivelua.

Ja varsinkin, että päätä tulla julistamaan omaa syvälisyyttäsi, ja syytät toisia muiden mielihalujen perässähiihtäjiksi, kuvastaa vain ja ainoastaan sinun henkisen kehityksesi heikkoa tasoa.

Suurin osa ihmisiä on läpeensä pahoja kieroilijoita ja loput sitten niitä palvelevia, aivottomia ja liehakoivia hyödyllisiä hölmöjä. Ole siinä sitten. Joskus todella harvoin saattaa tavata ihmisen jonka kanssa viitsii edes avata oman suunsa, ja joka nyt edes aidosti kuuntelisi muutenkaan, ehkä kerran kymmenessä vuodessa. 

Onneksi olen niin pinnallinen, ettei minulla ole tuollaisia ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana ajattelin noin. Vanhemmiten huomasin, että iso osa siitä perustui muiden ihmisten aliarvioimiseen ja yksipuolitamiseen. Siis että oikeasti he olivat ihan yhtä syvällisiä ja henkisiä ja fiksuja kuin minäkin, (ja iso osa hösläyksestä johtui siitä, että asiat oikeasti olivat monimutkaisempia ja monipuolisempia kuin olin tajunnut) - mutta minä en ollut sitä vaan huomannut. Tämä varmaankin johtui siitä, että huomioni kiinnittyi omaan napaani ja omaan ajatteluuni - siitä tiesin kaiken ja sitä ymäärsin, mutta muita en osannut nähdä, tulkita enkä arvioida.

Kaikki ihmiset eivät todellakaan ole yhtä syvällisiä, siinä on suuria eroja yksilöiden välillä. Jos on syvällinen pohdiskelija, niin kyllä se on aika haastavaa löytää ihmisiä, jotka ovat samalla aaltopituudella. Ei useimpien ihmisten kanssa saa aikaan kovin syvällisiä keskusteluita, ja usein, kun yrittää avata sellaista keskustelua, niin ihmiset palauttavat sen nopeasti arkisiin tai pintapuolisiin asioihin.

Asioista puhuminen abstraktilla tasolla ei juuri kiinnosta useimpia, vaan asioista puhutaan enimmäkseen vain konkretian tasolla. Puhutaan siitä, mitä on tehty tai mitä on tapahtunut, mutta ei siitä, miksi niin on tapahtunut, mitä se merkitsee ja mitä noiden asioiden takana voi olla. 

Monet tykkäävät kertoa, että tein sitä ja tätä. Minua ei kiinnosta luetella asioita, joita olen tehnyt, ei siinä ole mitään mielenkiintoista edes minulle. Se on mielenkiintoista, jos joku kertoo, mitä hän ajattelee tai tuntee tai, mitä jokin asia hänelle merkitsee. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vähän sama tilanne. Osaan myös laittaa tuulemaan ja priorisoida, kaikki tapahtuu silmänräpäyksessä. Menee hankalaksi kun ympärillä tuntuu koko ajan pyörivän yksisilmäisiä jahkailijoita joilla ajatukset menevät kerta kaikkiaan eri rataa ja hidastetusti.

Vältän osoittamasta närkästystä, mutta aina en pysty. Ihmettelen myös että monin paikoin asioita hoitamaan on palkattu ihmisiä joiden ajattelusta puuttuu yksinkertaisinkin logiikka. Matemaattista ajattelua vaativia tehtäviä on hoitamassa ihmisiä joilta se taito puuttuu täysin.

Itsekään en ole matemaatikko mutta osaan lukea, laskea, kirjoittaa ja päätellä. Sen johdosta olenkin kuin jokin toiselta planeetalta hämmentämään saapunut kummajainen.

Kuulostat älykkäältä, mutta syvällisyydellä ei kuvailusi kanssa ole mitään tekemistä. Syvällisyyteen kuuluu ymmärrys, ei vain itseä ja omia ominaisuuksia kohtaan, vaan myös muita kohtaan. Syvällinen tajuaa kyllä että ihmisiä on erilaisia, hitaita ja nopeita, ja tajuaa myös erilaisuuksien eri vahvuudet. Syvällinen näkee asiat kauempaa ja laajasti. Närkästyminen kuuluu pinnallisuuden piiriin.

ps. Itsekin olen temperamentiltani niitä nopeampia, ja hoksaan asiat monesti reilusti ennen kanssaihmisiä. Turhauttaahan se, mutta ei mun tuhahtelu toisten aivoratojen toimintaa nopeuta. Nuorempana pidinkin itseäni muita fiksumpana, kunnes kasvoin ja tajusin elämässä olevan jatkuvasti jotain missä kehittyä (ja kokoajan tajuan enemmän ja enemmän asioita missä muut ovat minua edellä).

Eikun nyt kun mietin, niin tarkoitatko asioiden pohtimista monelta kantilta, ja sitä kautta loogisimman reitin löytämistä syvällisyydellä. Sitten ymmärrän. Mutta siihenkin pätee se että toiset vain ovat nopeampia sellaisessa ja toiset hitaampia. Mutta joo, se ettei yhtään ajatella asian eri puolia on kyllä kammottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Sinulle ap. tuo saattaa olla syvällistä pohdiskelua, jollekkin toiselle se on pelkkää oman navan kaivelua.

Ja varsinkin, että päätä tulla julistamaan omaa syvälisyyttäsi, ja syytät toisia muiden mielihalujen perässähiihtäjiksi, kuvastaa vain ja ainoastaan sinun henkisen kehityksesi heikkoa tasoa.

Tämä tapahtuu aina, että kun joku sanoo olevansa jotain, niin tulee "luuletko olevasi fiksumpi tai parempi kuin muut?" -tyylisiä vastauksia. Esim. silloin, kun joku sanoo olevansa älykäs. Se johtuu aika ilmeisesti alemmuuskompleksista, jonka tuollaisen kommentin kirjoittaja projisoi ja kääntää itseään älykkääksi sanovan ylemmyyskompleksiksi.

Vierailija kirjoitti:

Sinulle ap. tuo saattaa olla syvällistä pohdiskelua, jollekkin toiselle se on pelkkää oman navan kaivelua.

Ja varsinkin, että päätä tulla julistamaan omaa syvälisyyttäsi, ja syytät toisia muiden mielihalujen perässähiihtäjiksi, kuvastaa vain ja ainoastaan sinun henkisen kehityksesi heikkoa tasoa.

Tämä kuvastaa sitä, miten epäsyvälliset näkevät asiat. Asioilla täytyy aina olla jokin helposti ymmärrettävä tarkoitus kuten oman paremmuuden osoittaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana ajattelin noin. Vanhemmiten huomasin, että iso osa siitä perustui muiden ihmisten aliarvioimiseen ja yksipuolitamiseen. Siis että oikeasti he olivat ihan yhtä syvällisiä ja henkisiä ja fiksuja kuin minäkin, (ja iso osa hösläyksestä johtui siitä, että asiat oikeasti olivat monimutkaisempia ja monipuolisempia kuin olin tajunnut) - mutta minä en ollut sitä vaan huomannut. Tämä varmaankin johtui siitä, että huomioni kiinnittyi omaan napaani ja omaan ajatteluuni - siitä tiesin kaiken ja sitä ymäärsin, mutta muita en osannut nähdä, tulkita enkä arvioida.

Kaikki ihmiset eivät todellakaan ole yhtä syvällisiä, siinä on suuria eroja yksilöiden välillä. Jos on syvällinen pohdiskelija, niin kyllä se on aika haastavaa löytää ihmisiä, jotka ovat samalla aaltopituudella. Ei useimpien ihmisten kanssa saa aikaan kovin syvällisiä keskusteluita, ja usein, kun yrittää avata sellaista keskustelua, niin ihmiset palauttavat sen nopeasti arkisiin tai pintapuolisiin asioihin.

Asioista puhuminen abstraktilla tasolla ei juuri kiinnosta useimpia, vaan asioista puhutaan enimmäkseen vain konkretian tasolla. Puhutaan siitä, mitä on tehty tai mitä on tapahtunut, mutta ei siitä, miksi niin on tapahtunut, mitä se merkitsee ja mitä noiden asioiden takana voi olla. 

Monet tykkäävät kertoa, että tein sitä ja tätä. Minua ei kiinnosta luetella asioita, joita olen tehnyt, ei siinä ole mitään mielenkiintoista edes minulle. Se on mielenkiintoista, jos joku kertoo, mitä hän ajattelee tai tuntee tai, mitä jokin asia hänelle merkitsee. 

Niinpä. Kyse on luontaisesta ajattelutavasta, temperamentista tai siitä mitä pitää tärkeänä. Syvällinen ihminen yleensä joutuu syvällisyytensä takia luopumaan jostain, mitä voisi saavuttaa samoilla lahjoilla jos olisi vähemmän syvällinen. Esimerkiksi taiteilijat jotka eivät tee mitään kompromisseja syvällisyyden suhteen jäävät useammin marginaaliin eivätkä tule ainakaan eläessään arvostetuiksi. Jos taiteilija on ilmiömäisen lahjakas ja tuottelias, hän voi osata yhdistää syvällisyyden ja yleisöön vetoavuuden, mutta silloin hänen ei tarvitse valita koska on niin lahjakas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vähän sama tilanne. Osaan myös laittaa tuulemaan ja priorisoida, kaikki tapahtuu silmänräpäyksessä. Menee hankalaksi kun ympärillä tuntuu koko ajan pyörivän yksisilmäisiä jahkailijoita joilla ajatukset menevät kerta kaikkiaan eri rataa ja hidastetusti.

Vältän osoittamasta närkästystä, mutta aina en pysty. Ihmettelen myös että monin paikoin asioita hoitamaan on palkattu ihmisiä joiden ajattelusta puuttuu yksinkertaisinkin logiikka. Matemaattista ajattelua vaativia tehtäviä on hoitamassa ihmisiä joilta se taito puuttuu täysin.

Itsekään en ole matemaatikko mutta osaan lukea, laskea, kirjoittaa ja päätellä. Sen johdosta olenkin kuin jokin toiselta planeetalta hämmentämään saapunut kummajainen.

Kuulostat älykkäältä, mutta syvällisyydellä ei kuvailusi kanssa ole mitään tekemistä. Syvällisyyteen kuuluu ymmärrys, ei vain itseä ja omia ominaisuuksia kohtaan, vaan myös muita kohtaan. Syvällinen tajuaa kyllä että ihmisiä on erilaisia, hitaita ja nopeita, ja tajuaa myös erilaisuuksien eri vahvuudet. Syvällinen näkee asiat kauempaa ja laajasti. Närkästyminen kuuluu pinnallisuuden piiriin.

ps. Itsekin olen temperamentiltani niitä nopeampia, ja hoksaan asiat monesti reilusti ennen kanssaihmisiä. Turhauttaahan se, mutta ei mun tuhahtelu toisten aivoratojen toimintaa nopeuta. Nuorempana pidinkin itseäni muita fiksumpana, kunnes kasvoin ja tajusin elämässä olevan jatkuvasti jotain missä kehittyä (ja kokoajan tajuan enemmän ja enemmän asioita missä muut ovat minua edellä).

Eikun nyt kun mietin, niin tarkoitatko asioiden pohtimista monelta kantilta, ja sitä kautta loogisimman reitin löytämistä syvällisyydellä. Sitten ymmärrän. Mutta siihenkin pätee se että toiset vain ovat nopeampia sellaisessa ja toiset hitaampia. Mutta joo, se ettei yhtään ajatella asian eri puolia on kyllä kammottavaa.

Syvällisyys on vähän subjektiivinen käsite, sille ei kai ole mitään yhtä selkeää määritelmää. Mutta itse näen, että syvällisyys on kykyä ja halua pohdiskella asioita enemmän kuin vain pintapuolisesti. Jakaisin sen ehkä kahteen pääkategoriaan: filosofisten kysymysten pohtiminen, joka kiinnostaa enemmän älykkäitä ihmisiä, jotka ovat MBTI-persoonallisuudeltaan T-tyyppiä, ja ihmisten ja heidän tunteidensa tai omien tunteiden analysoiminen, joka kiinnostaa enemmän älykkäitä F-tyyppiä olevia. Esim. INTP:t ja INFP:t ovat yleensä syvällisiä ajattelijoita, mutta heidän mielenkiintonsa painottuu yleensä erilaisiin abstrakteihin asioihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vähän sama tilanne. Osaan myös laittaa tuulemaan ja priorisoida, kaikki tapahtuu silmänräpäyksessä. Menee hankalaksi kun ympärillä tuntuu koko ajan pyörivän yksisilmäisiä jahkailijoita joilla ajatukset menevät kerta kaikkiaan eri rataa ja hidastetusti.

Vältän osoittamasta närkästystä, mutta aina en pysty. Ihmettelen myös että monin paikoin asioita hoitamaan on palkattu ihmisiä joiden ajattelusta puuttuu yksinkertaisinkin logiikka. Matemaattista ajattelua vaativia tehtäviä on hoitamassa ihmisiä joilta se taito puuttuu täysin.

Itsekään en ole matemaatikko mutta osaan lukea, laskea, kirjoittaa ja päätellä. Sen johdosta olenkin kuin jokin toiselta planeetalta hämmentämään saapunut kummajainen.

Kuulostat älykkäältä, mutta syvällisyydellä ei kuvailusi kanssa ole mitään tekemistä. Syvällisyyteen kuuluu ymmärrys, ei vain itseä ja omia ominaisuuksia kohtaan, vaan myös muita kohtaan. Syvällinen tajuaa kyllä että ihmisiä on erilaisia, hitaita ja nopeita, ja tajuaa myös erilaisuuksien eri vahvuudet. Syvällinen näkee asiat kauempaa ja laajasti. Närkästyminen kuuluu pinnallisuuden piiriin.

ps. Itsekin olen temperamentiltani niitä nopeampia, ja hoksaan asiat monesti reilusti ennen kanssaihmisiä. Turhauttaahan se, mutta ei mun tuhahtelu toisten aivoratojen toimintaa nopeuta. Nuorempana pidinkin itseäni muita fiksumpana, kunnes kasvoin ja tajusin elämässä olevan jatkuvasti jotain missä kehittyä (ja kokoajan tajuan enemmän ja enemmän asioita missä muut ovat minua edellä).

Eikun nyt kun mietin, niin tarkoitatko asioiden pohtimista monelta kantilta, ja sitä kautta loogisimman reitin löytämistä syvällisyydellä. Sitten ymmärrän. Mutta siihenkin pätee se että toiset vain ovat nopeampia sellaisessa ja toiset hitaampia. Mutta joo, se ettei yhtään ajatella asian eri puolia on kyllä kammottavaa.

Syvällisyys on vähän subjektiivinen käsite, sille ei kai ole mitään yhtä selkeää määritelmää. Mutta itse näen, että syvällisyys on kykyä ja halua pohdiskella asioita enemmän kuin vain pintapuolisesti. Jakaisin sen ehkä kahteen pääkategoriaan: filosofisten kysymysten pohtiminen, joka kiinnostaa enemmän älykkäitä ihmisiä, jotka ovat MBTI-persoonallisuudeltaan T-tyyppiä, ja ihmisten ja heidän tunteidensa tai omien tunteiden analysoiminen, joka kiinnostaa enemmän älykkäitä F-tyyppiä olevia. Esim. INTP:t ja INFP:t ovat yleensä syvällisiä ajattelijoita, mutta heidän mielenkiintonsa painottuu yleensä erilaisiin abstrakteihin asioihin. 

Olen eri, mutta on parempiakin selityksiä syvällisyydelle kuin mbti. Kyllähän elämän suurten kysymysten pohdiskelu painottuu tietyille persoonallisuuksille (itse olen infj), mutta siihen voi vaikuttaa lapsuuden kokemukset ja luontainen herkkyys. Esim lapsuuden traumat aiheuttavat usein kuolemanpelkoa, se taas voi synnyttää taiteilijoita ja ajattelijoita. Täytyy olla jokin impulssi, joka ajaa eteenpäin pohdiskeluissa.

Löydät saman henkistä seuraa ehkä meditaation parista tai jostain harrastuksesta johon hakeutuu pohdiskelevia ihmisiä. Toki itsekin olen välillä sellainen että höpsöttelen "yksinkertaisia" juttuja eli small talkista yms ei voi kaikkea päätellä, mutta tuolla se ongelma poistuu. En oleta että esim töistä saa tuttuja joiden kanssa puhua sen syvällisempiä. Joo kyllähän siinä vähän ulkopuoliseksi voi jäädä, toisaalta joskus yllättyy kun löytyykin joku samanhenkinen.

Ei sen eksistentiaalisempaa olekaan kuin löytää merkittävää sisältöä elämäänsä, ja usein merkittävät asiat palkitsevat jollain tavalla. Myös fyysisesti.

Menestyminenkin on myös merkittävää kaikin mahdollisin tavoin eksistentiaalisessa merkityksessä.

Vierailija kirjoitti:

Ei sen eksistentiaalisempaa olekaan kuin löytää merkittävää sisältöä elämäänsä, ja usein merkittävät asiat palkitsevat jollain tavalla. Myös fyysisesti.

Menestyminenkin on myös merkittävää kaikin mahdollisin tavoin eksistentiaalisessa merkityksessä.

Syvällisen ja ei-syvällisen ihmisen ero on, että jälkimmäinen löytää helposti merkittävän sisällön siitä mikä on valmiiksi tarjolla, ottamalla asiat kuten ne ovat. Eksistentialismi tunnustaa yksilön ainutlaatuisuuden ja ei-syvällinen ihminen mieluummin hakee sitä mikä on muiden kanssa jaettua. Vaikka syvällinen ihminen tekisi samoja asioita kuin muut, hän kokee ne eri tavalla. Tietty ulkopuolisuus siis väkisin liittyy syvälliseen ajatteluun. Ei-syvällisellä ihmiselläkin on todennäköisesti omaperäisiä kokemuksia, mutta hän sivuuttaa ne.

Täällä yksi! Kun itse ja muut keski-ikäistyvät sitä tylsempiä arkipuuhat ovat ja niiden laaja raportoiminen keskusteluissa on kyllä tappavan tylsää. Kesällä on tullut kuunneltua sukulaisten jorinoita. Ihanaa jos jonkun kanssa syntyy puhetta ilmiöistä, niiden syy- seuraussuhteista jne.