Lue keskustelun säännöt.
Syvällisyydestä johtuva ulkopuolisuus
09.08.2021 |
Onko samalla lailla kokevia? Minulla on tarve pohtia asioita sellaisella perustavalla ja eksistentiaalisella tasolla jota muilla ei ole. Useimmat ihmiset vain elävät elämää ja tavoittelevat asioita jotka ovat muilta oppineet että niitä on hyvä tavoitella. Ajatukset pyörivät omien yksinkertaisten halujen tai "näyttävien" tavoitteiden ympärillä. Minusta tuntuu että haluan eniten jotain mitä ei ole annettu ulkoa ja mitä en osaa itse itsellenikään selittää. Usein tämä ohjaa ajatuksia henkisyyden suuntaan mutta en koe että olen löytänyt selkeää vastausta sieltäkään.
Myös käytännön kysymyksissä kuten poliittisissa koen useimpien ihmisten ajattelun hösläävänä ja epäloogisena, vaikka ei välttämättä ole parempaa ajatusta esittää. Kuitenkin voisi odottaa että se kenelle asia on intohimo saisi aikaan edes hieman parempaa ja syvällisempää ajattelua.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Yleensä syvälliseksi itsensä kokeva on vain masentunut ja ylimielinen ja ulkopuolisuus tulee siitä, että muut eivät pidä noin kuluttavasta seurasta.
Mutta tuliko masennus ja ylimielisyys syvällisyyden ja ulkopuolisuuden vuoksi ensin? Sinänsä tunnistan sanomasi itsessäni ja olen pohtinut tätä kasvavaa ulkopuolisuutta jo jonkun aikaa.
Kun vedin reilummin huumehia ja rilluttelin menemään jokunen vuosi sitten, niin silloin oli oikeastaan ainoa vaihe elämässä kun en ole tuntenut itseäni niin hirveän ulkopuoliseksi. Silloin sitä vaan jauhoi turboturvallaan mitä sylki suuhun toi ja uusia ystäviä ja hehkeitä pimatsuja puski joka puolelta. Ja päihdykkeiden vuoksi olo oli yleensä huolettoman kepeä, eikä pitkäaikainen ja vaihteleva masennuskaan oikein hidastanut.
Mutta sittemmin kun taas olen raitistunut lähes täysin, niin ihmiset ja niiden jutut ovat uuvuttavan tylsiä, eikä ole sosiaalinen elämä juurikaan napostellut. Elämän aikana olen muutenkin huomannut, että mitä kepeämpänä ja kauempana omasta sielusta jutut ovat, niin sitä paremmin ne resonoivat ihmisten kanssa ja kun liikkuu kohti itselle mielekkäämpiä syviä vesiä ja kaikkeuden syvimpiä olemuksia, niin ihmiset kaikkoaa ympäriltä. Tuollainen väkisinkin nakertaa sisintä, vaikka sinänsä olen sujut ihmisten valinnanvapauden kanssa ja viihdyn hyvin yksiksenikin. Sielunkumppani tai useampi olisi vain mukava kuitenkin löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että luulee olevansa erityisen viisas jos uskoo "henkisyyksiin" on naurettavaa.
Olet vain taikauskoinen, itsekeskeinen keskinkertaisuus.
Tuntuuko sinusta siltä, että maailmakaikkeudella on sinulle erityinen tehtävä, että olet täällä tarkoituksella?
No et ole. Kasva aikuiseksi.
Tännehän nyt eksyi varsin räkäinen sielu. Olen tuskan mestari, joten kerrohan minne sattuu niin voin auttaa.
Yleensä syvälliseksi itsensä kokeva on vain masentunut ja ylimielinen ja ulkopuolisuus tulee siitä, että muut eivät pidä noin kuluttavasta seurasta.