Lue keskustelun säännöt.
Lapsen yliopiston aloitus suorastaan pelottaa
09.08.2021 |
Ylen uutisissa taas aihetta koskeva kirjoitus, siis miten etäopiskelu aiheuttanut psyykkisiä ongelmia ja jopa sairauslomia/opintojen keskeytyksiä ja välivuoden ottamista yms.
Kun kaikkea sitä tietoa ei oikein etänä pysty vastaanottamaan/hallitsemaan ja oleellinen osa jäänyt pois eli kampuksella liikkuminen ja muiden opiskelijoiden tapaaminen ja vertaistuki, vapaus jne.
Ja nyt omani aloittaa yliopiston ja vieläpä täysin vieraalla paikkakunnalla ja ympäristössä, ei tunne ristin sielua siellä eikä me kotiväki olla edes 1-2h päässä, jos "tarvetta" tulisi.
Omakin syksy alkaa/menee tätä murehtiessa, tiedän jo sen 😢🤔🥺🤬.
Kommentit (36)
Mut hei, pääasia että rokotusohjelma runnotaan läpi... muutamassa vuodessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
*Tärkeintä on rokotekattavuus.* Ei tauti, ei hyvinvointi, vaan ROKOTEKATTAVUUS... siitä saa pointseja!!
N57 kirjoitti:
Minä läksin 18-vuotiaana ulkomaille opiskelemaan. Kerran viikossa soitto lankapuhelimella kotiin. Hengissä selvisin. Omani myös lähti saman ikäisenä ulkomaille opiskelemaan eikä silloinkaan kännyköitä ollut eikä muitakaan digivehkeitä. Hän ei myöskään osannut maan kieltä, mutta hyvin pärjäsi ja kielen oppi nopeasti.
Tämä sun kokemus ei ole mitenkään verrannollinen tähän AP:n kommenttiin, paitsi jos ulkomailla ollessasi nyhväsit yksin kämpässä etätehtävien parissa näkemättä muita opiskelijoita ollenkaan. AP:tä selkeästi huolettaa tämä eikä varsinaisesti se, että lapsi on muuttamassa kauas. Normaalina vuotena kaukaakin muuttanut saa tukea uusista kavereista ja opiskelijaelämästä bileineen/sosiaalisine kontakteineen. Puoleentoista vuoteen ei normaalia opiskelijaelämää ole saanut viettää vaan on nyhjätty yksin neljän seinän sisällä
Oma äiti ei usko että lapsi pärjää yliopistossa. Siinäpä mukava lähteä kokeilemaan siipiään.
Vierailija kirjoitti:
N57 kirjoitti:
Minä läksin 18-vuotiaana ulkomaille opiskelemaan. Kerran viikossa soitto lankapuhelimella kotiin. Hengissä selvisin. Omani myös lähti saman ikäisenä ulkomaille opiskelemaan eikä silloinkaan kännyköitä ollut eikä muitakaan digivehkeitä. Hän ei myöskään osannut maan kieltä, mutta hyvin pärjäsi ja kielen oppi nopeasti.
Tämä sun kokemus ei ole mitenkään verrannollinen tähän AP:n kommenttiin, paitsi jos ulkomailla ollessasi nyhväsit yksin kämpässä etätehtävien parissa näkemättä muita opiskelijoita ollenkaan. AP:tä selkeästi huolettaa tämä eikä varsinaisesti se, että lapsi on muuttamassa kauas. Normaalina vuotena kaukaakin muuttanut saa tukea uusista kavereista ja opiskelijaelämästä bileineen/sosiaalisine kontakteineen. Puoleentoista vuoteen ei normaalia opiskelijaelämää ole saanut viettää vaan on nyhjätty yksin neljän seinän sisällä
Älähän nyt viitsi, ette ole todellakaan nyhjänneet vaan levittäneet koronaa niin että vieläkin ollaan samassa jamassa eikä loppua näy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etäopiskeluhan on ihanaa. Ei yliopistossa saa enää muutenkaan mitään vertaistukea muilta opiskelijoilta. Etäluennot on mukavampaa seurattavaa, ei ole niitä lähiluennoilta tuttuja hölisinäporukoita tai yhtä viisastelijaa joka keskeyttää luennoitsijan viiden minuutin välein kysyäkseen jotain täysin turhaa.
Yliopistossa opettavana yhdyn näkemykseesi. En ymmärrä, miksi kaikessa - tällaisen pandemian keskelläkin . pitäisi edetä niiden ehdoilla, jotka ovat riippuvaisia toisten ihmisten seurasta ja tuesta.
Vierailija kirjoitti:
N57 kirjoitti:
Minä läksin 18-vuotiaana ulkomaille opiskelemaan. Kerran viikossa soitto lankapuhelimella kotiin. Hengissä selvisin. Omani myös lähti saman ikäisenä ulkomaille opiskelemaan eikä silloinkaan kännyköitä ollut eikä muitakaan digivehkeitä. Hän ei myöskään osannut maan kieltä, mutta hyvin pärjäsi ja kielen oppi nopeasti.
Tämä sun kokemus ei ole mitenkään verrannollinen tähän AP:n kommenttiin, paitsi jos ulkomailla ollessasi nyhväsit yksin kämpässä etätehtävien parissa näkemättä muita opiskelijoita ollenkaan. AP:tä selkeästi huolettaa tämä eikä varsinaisesti se, että lapsi on muuttamassa kauas. Normaalina vuotena kaukaakin muuttanut saa tukea uusista kavereista ja opiskelijaelämästä bileineen/sosiaalisine kontakteineen. Puoleentoista vuoteen ei normaalia opiskelijaelämää ole saanut viettää vaan on nyhjätty yksin neljän seinän sisällä
Oletko käynyt katsomassa? Kyllä täällä meilläpäin opiskelijat viettävät vilkasta sosiaalista elämää myös livenä. Lisäksi nyt on rokotuksetkin käynnissä, mikä näyttää vieneen viimeisenkin varovaisuuden heiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täältä koulun näkökulmasta:
Jos lapsesi kykenee solmimaan kaverisuhteita ja lukemaan kirjoja odottamatta kehuja ulkopuolelta, niin hyvin se menee.
Ne joilla ongelmat kärjistyvät, ovat jo valmiiksi heikommassa asemassa. Hahmottamisvaikeutta, heikompi sisälukutaito, ei kykyä tulkita sosiaalisia vihjeitä eikä kykyä ottaa ryhmäroolia ilman opettajan kädestä ohjaamista.
Joillakin myös omaksuttu opettajan/äidin lellikki-asema (saa suorat kehut yrittämisestä) jota ei etänä voikaan toteuttaa. Nuoren aikuisen pitää oikeasti opetella antamaan itselle se kiittävä palaute. Joillakin motivaatio ei herääkään ilman olalletaputtajia kun ei ole sisäistänyt omaa vastuuta elämästä. Tämä on se, mikä kuormittaa opiskeluhuollossa.
Mitenkään leimaamatta, mutta nämä ovat niitä perusedellytyksiä.
Lohduttautukaa sillä, että joillekin tämä yksinäisyys oli arkea jo ennen korona-aikaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi vähätellä ap:n tuntemuksia, enkä nuoria, joilla on vaikeuksia, mutta nyt vähän tolkkua. Ensinnäkään yliopisto-opiskelijat eivät ole mitään lapsia tai teinejä, he ovat aikuisia. En käsitä tätä, että kun ei ole bileitä, ei ole fuksiaisia, ei voi aikuistua. Kaikki ihmiset eivät edes käy lukiota ja yliopistoa ja aikuistuvat silti. Kukaan ei ole pakottanut olemaan yksin, niiden opiskelukavereiden kanssa voi käydä vaikka kävelylenkeillä isommallakin porukalla ja kaiketi on mahdollista tavata sisätiloissa kasvotusten, jos ei ole iso porukka. Opiskelin yliopistossa ihan "normaaliaikana" ja joskus oli niin, että luentoja oli tyyliin yksi viikossa, kaikki muu oli kirjatenttiä tai muuten itsekseen suoritettavaa. Se oli ihan hyvää harjoitusta esim. gradua varten. En ollut huippuoppilas, mutta gradun tekeminen itsenäisesti sujui ihan hyvin, kun en ollut tottunutkaan siihen, että joku jakelee tähtitarroja.
Nyt vähän rotia ja kannattaa jättää omaan arvoonsa kaikki maailmanlopun profeetat. Kyllähän esim. Ylen uutisissakin oli nuorisotyöntekijä messuamassa, kuinka v. 2007 syntyneet ovat kutakuinkin menetetty ikäluokka koronan takia, kun kuudennen keväällä ei ollut kevätjuhlaa ja seiskaluokalla piti käyttää maskia, mikä haittaa tutustumista, aivan vakavissaan näin väitti! Lapseni on tuota ikäluokkaa ja lähinnä nauroi uutiselle. Niillä nuorilla tai siis aikuisilla, jotka yliopistoaikana sairastuvat vaikka syömishäiriöön, voi taustalla olla jotain ihan muutakin, ei johdu pelkästä koronasta. Liiaksi jos etsii ongelmia ja murehtimisen aihetta, niitä löytää ihan varmasti.
Älkää olko mammat huolissanne. Tuolla teidän pilttinne bilettää joka viikonloppu kuin viimeistä päivää, vaikka opinnot ovatkin etänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etäopiskeluhan on ihanaa. Ei yliopistossa saa enää muutenkaan mitään vertaistukea muilta opiskelijoilta. Etäluennot on mukavampaa seurattavaa, ei ole niitä lähiluennoilta tuttuja hölisinäporukoita tai yhtä viisastelijaa joka keskeyttää luennoitsijan viiden minuutin välein kysyäkseen jotain täysin turhaa.
Tätä samaa tapahtuu kyllä etäluennoillakin, pl. ääneen hölisijät. Mieluummin katsoisin nauhotteita kuin etäluentoja livenä. Joidenkin pitää kommentoida ja kysyä joka ikinen mieleen pälkähtävä ajatus.
Älä tartuta huolia ja murheita lapseesi, vaan iloitse hänen kanssaan uudesta opiskelu- ja asuinpaikasta. Nuoren silmin kaikki on paljon yksinkertaisempaa kuin mitä me vanhat ajatellaan ja murehditaan. Maailma muuttuu. Työpaikkakin voi nykyisin olla vastaavanlainen etäpaikka, joten etäopiskelu antaa siihen valmiuksia. Asiat hoituvat nykyisin hyvin netin välityksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän on vaan hyvä asia, jos pystyvät tarjoamaan etäopiskelua, ettei korona liiku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etäopiskeluhan on ihanaa. Ei yliopistossa saa enää muutenkaan mitään vertaistukea muilta opiskelijoilta. Etäluennot on mukavampaa seurattavaa, ei ole niitä lähiluennoilta tuttuja hölisinäporukoita tai yhtä viisastelijaa joka keskeyttää luennoitsijan viiden minuutin välein kysyäkseen jotain täysin turhaa.
Tätä samaa tapahtuu kyllä etäluennoillakin, pl. ääneen hölisijät. Mieluummin katsoisin nauhotteita kuin etäluentoja livenä. Joidenkin pitää kommentoida ja kysyä joka ikinen mieleen pälkähtävä ajatus.
Minusta etäluento on ehdottomasti parempi kuin nauhoitettu.
sama juttu. Tosin en vähättele ap:n huolta. Mutta siis tosiaan, kun lähdin opiskelemaan 250km päähän vuonna 1992 niin emahtoiko äitini edes tietää, mitä menin opiskelemaan...