Mulla oli peruskoulussa vähän sellainen olo, että etupäässä ns. no-liferit panostivat opiskeluun

Vierailija kirjoitti:

Olen oppinut tältä palstalta, että koulumenestystä pidetään monissa köyhissä ja syrjäytyneissä piireissä luuserimeininkinä, mitä aloitus kuvastaa. Moni on kertonut muuallakin mediassa, että oma korkea koulutus ja menestys elämässä dissataan vanhempien taholta täysin. Aloitus kuvastaa sellaista kateudesta voimansa saavaa mollausta, joka on ehkä jo kotoa opittu. 

Meillä oli itsestäänselvää, että kannan kotiin kympit ja ysit eikä koulua vahdittu mitenkään. En kauheasti koulua käynyt yläasteella, vanhemmat vain naureskeli rehtorin puhutteluille ja uskoivat, että hoidan homman. Niin kuin hoidinkin. Oli siis kutakuinkin päinvastainen suhtautuminen kouluun. Peruskoulun oppimääriä ei isommin arvostettu. Eipä niillä juuri merkitystä olekaan.

Syrjäytyneet eikä myöskään vanhempasi arvostaneet koulua.

Oli yli ysin keskiarvoa, monia harrastuksia, laaja kaveriporukka koulun ulkopuolella. Olet väärässä. Koulun eteen ei muuta tarvinnut kuin tehdä läksyt pikaiseen ja lukea kokeisiin. Vapaa-aikaa jäi ruhtinaallisesti kaikkeen muuhun mukavaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen oppinut tältä palstalta, että koulumenestystä pidetään monissa köyhissä ja syrjäytyneissä piireissä luuserimeininkinä, mitä aloitus kuvastaa. Moni on kertonut muuallakin mediassa, että oma korkea koulutus ja menestys elämässä dissataan vanhempien taholta täysin. Aloitus kuvastaa sellaista kateudesta voimansa saavaa mollausta, joka on ehkä jo kotoa opittu. 

Meillä oli itsestäänselvää, että kannan kotiin kympit ja ysit eikä koulua vahdittu mitenkään. En kauheasti koulua käynyt yläasteella, vanhemmat vain naureskeli rehtorin puhutteluille ja uskoivat, että hoidan homman. Niin kuin hoidinkin. Oli siis kutakuinkin päinvastainen suhtautuminen kouluun. Peruskoulun oppimääriä ei isommin arvostettu. Eipä niillä juuri merkitystä olekaan.

Syrjäytyneet eikä myöskään vanhempasi arvostaneet koulua.

Eivät suomalaista peruskoulua, se on totta. Ja kyllähän se totta on, että vasta ylioppilaskirjoitusten arvosanoilla oli tuolloin merkitystä. Peruskoulun oppimäärä oli ja on varmaan vieläkin hyvin helppo, mitoitettu siten, että kaikki varmasti pystyvät siitä suoriutumaan hyvin arvosanoin.

Vierailija kirjoitti:

Siis mainitaanko nyt peruskoulu ja opiskelu samassa lauseessa? Eikös peruskoulu käydä niin että pyritään olemaan lähinnä hereillä, ja joku pärjää siinä paremmin ja joku huonommin.

Tuo taitaakin olla syy siihen, että opintosi eivät niin hirveän pitkälle jatkuneet.

Pitää omalta osin paikkaansa. Tosin sosiaaliset suhteen ikäisiini jäi vähäisiksi, koska heidän juttunsa ja tekemisensä oli mun mielestä lapsellisia, enkä ollut niistä yhtään kiinnostunut. Mielummin luin paljon, joka luonnollisesti johti hyviin numeroihin, hyvään yliopistotutkintoon, hyvään työuraan ja isoon palkkaan. En valita, vaikka kukaan ei nuorena ollut kiinnostunut asioista, joista itse olin kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Noinhan se meni.

T. Yritysjuristi no-lifer

Mutta kai harrastat nykyään sentään bodausta vapaa-ajalla? ;)

Vierailija kirjoitti:

Koulutus antaa mahdollisuuksien tasa-arvoa, mutta suhteilla on edelleen merkitystä, mitkä ovet avautuu.

Isossa kaupungissa lapsuusajan suhteiden puuttumisella ei ole mitään vaikutusta. Jos olet hyvä omassa työssäsi, olet valmis tekemään paljon töitä ja luot ne suhteet sitten yliopistossa´/työelämässä, niin pääset juuri niin pitkälle kuin älykkyytesi ja ahkeruutesi mahdollistaa. 

Tottakai tietyissä piireissä pääsee eteenpäin helpommin ja pikkupaikkakunnilla suhteilla voi olla merkitystä.

Suomalainen kateus.

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen kateus.

En ymmärrä miksi tämä kateus vedetään aina esiin. Kaikki selitetään sillä. Typerää.

T: Yksi ysin tyttö.

Minua haukuttiin hikipingoksi vaikken tehnyt läksyjä sitäkään mitä muut ja tämä on totuus monesta muustakin "ulkopuolisesta". Lahjakas ihminen vain on friikki peruskoulussa. Opettajatkaan eivät tiedä mitä tekisivät, koska tärkeintä on saada kaikki luokalta läpi. Yliopistossa haastavalla alalla tuntui että muut opiskelijat ovat edes vähän samalla aaltopituudella.