En ole vuosikausiin käynyt etelänmatkoilla, koska

perinteiselle rantalomalle. Se ajoi asiansa, sillä vuoteen ei oltu pidetty yhtään lomaa. Eli viikko meni täysin uima-altaan reunalla kölliessä kirjoja lueskellen ja iltaisin panostettiin ruokailuun. :)



Muutoin käydään 2-3 kertaa vuodessa ulkomailla, mutta aina omatoimireissuilla kaupunkikohteissa.



Ehkä ens talveksi voisi taas ajatella jotain löhölomaa takuuvarmassa auringossa. Nyt ensin kuitenkin 2 pitkää viikonloppua Euroopan kaupungeissa.

samalla katsella kauniita vuoria, kauniita oliivipuulaaksoja. Maistella uusia ruokia tunnelmallisissa paikoissa. Olkoon junttia, mutta mä nautin.

Itse pidän lämmöstä, valosta ja sellaisesta täydellisestä oleilusta. Ihanaa maata varjon alla auringossa ja lukea kirja toisensa jälkeen. Mun ennätys yhdellä Malesian lomalla taisi olla kahdeksan kirjaa.



Jos rantalomailu on susta junttia, niin sitten on parempi olla menemättä. Itse en sen takia jättäisi menemättä, että rantalomailu olisi jonkun muun mielestä junttia. Minähän sinne menen ja minun on tarkoitus nauttia lomastani.



Olen toki käynyt muunlaisillakin lomilla ja Euroopan eri maissa vuosia asuneena, tunnen kutakuinkin kaikki tunnetuimmat Eurooppalaiset kaupungit, mutta esimerkiksi lapsiperheelle rantalomaa voittanutta ei ole :-)

Mutta helppoa lasten kanssa. Sellaista "aivot narikkaan" lomailua. Ihan mukavaa ja lapsille ihanaa. "Oikean" loman viettäisin paljon mielummin esim. tammikuisessa Roomassa taidenäyttelyitä ja museoita kierrellen, mutta ei meidän lasten kanssa vielä muutamaan vuoteen. Ja kieltämättä noi rantalomat on todella edullisia kaupunkilomiin verrattuna.



Nizza tosin on ollut sellainen kiva välimuoto. On se ranta (vaikka ei mikään hiekkaranta olekaan) ja toisaalta kaupunki ja kulttuuririennot siinä samassa. Siellä tosin on perheen kanssa oltu vaan kesäaikaan. No - näitä kompromisseja joutuu aina perheen kanssa tekemään :)

huomasin omassa tekstissäni karmivan kirjoitusvirheen: eurooppalaiset kirjoitetaan tietysti pienellä. Tahdon tämän korjata, koska itse tapaan vetää omia johtopäätöksiäni kirjoitetun tekstin ja kirjoittajan tasosta :-).

itse en jaksa rantalomia, en ainakaan turistipaikoissa. Lapsille ne ovat kyllä kivoja.



Vaikka olen asunut pitkin ja poikin Eurooppaa, en silti kyllästy koskaan kaupunkilomiin =)

Ja elämässäni olen oikeasti käynyt etelässä vain kolme kertaa. Aikuisena on tullut kierrettyä erinäisiä kaupunkeja. En tiedä miten se muuttuu lasten myötä, esikoinen on tulossa. Täytyy myöntää, että minustakin ainakin osa rantalomakohteista on juntteja, mutta onhan se varmaan kätevää lasten kanssa. Ja nyt ainakin ajattelen, että tylsistyisin kuoliaaksi jossain altaan reunalla koomatessa, mutta lasten kanssa se voi olla eri asia - ehkä silloin se helppous ja pään nollaus on tärkeämpää kuin museot, historia, tunnelmalliset katukahvilat, kaupat ja hienot ravintolat.

kunnes tajusin että se on pienten lasten kanssa niin ihanaa ettei ole enää edes väliä että on junttia. Kaupunkilomat suoraan sanoen olivat aika stressaavia, kun koko ajan piti kaikki miettiä päiväuniaikojen ja ruoka-aikojen ympärille. Olihan se ihan kivaa, mutta hankalaa, ja kiireisen työelämän päälle mä en kaipaisi enää enemmän hankalaa sitten lomillakin. Tällä hetkellä mun unelmamatkani on etelänkohde ja vielä all inclusive (tietysti sieltäkin pääsee ravintoloihin aina silloin kun se luontevasti perheen aikatauluun sopii, mutta ei ole pakko jos ei jaksa tai ehdi).



Kaikki on niin helppoa. Ulkona leikkiminen, syöminen, lasten viihdyttäminen ilman sen kummempaa ohjelmaa... kerrankin saa aikuinen oikein kunnolla levätä.