Lue keskustelun säännöt.
Kuka ei halua helppohoitoista pihaa/puutarhaa?
08.08.2021 |
Tämän päivän juttu tuntuu olevan se, että pihan/puutarhan on oltava ennenkaikkea helppohoitoinen. Puut ja pensaat ”roskaa” paljun/terassin/laatoituksen ja ne ainoat kasvit on laitettava kuorikatteen kanssa istutusaltaaseen. Katsoo mitä tahansa ohjelmia tai muita, kaikissa sama ajatus = helppohoitoisuus. Ja ihan ok sekin, itse en vaan töstä tykkää omassa puutarhassa.
Onko täällä muita nuorempia toisinajattelijoita? Mistä saatte inspistä ja ”vertaistukea”? Oman lähipiirin alle keski-ikäisiltä ei oikein vertaistukea heru tämän suhteen. Kiinnostaako muita nuoria aikuisia puutarhanhoito ”vanhaan malliin”? Itsellä 1,5ha projekti, maalaistalon piha josta osa laidunta. Valtavasti menee aikaa ja rahaa että saa pihapiirin täytettyä. Rakastan kasveja, puita, rehevyyttä. Kymmeniä puita olen istuttanut, samoin perennoja ja oensaita lähemmäs 50. Kukkapenkit teen ajatuksella, että ovat helppohoitoisia. Avainsana onkin, että rehevyys tekee helppohoitoisuuden. Ei mahdu väleihin rikkaa kun kasveja on tiheäään.
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
En ihan ymmärtänyt. Aloittaja kritisoi helppohoitoisuuden tavoitetta, mutta heti perään toteaa, että omalla pihallakin kukkapenkeistä tavoittelee helppohoitoisia.
Tarkoitan, että kasvirikas ja hyvin rehevä puutarhakin voi olla helppohoitoinen. Sitä vaan moni ei hoksaa, ja laittaa siksi kasveja vain vähän ja tosi rajatusti näihin altaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on samanlainen projekti meneillään, n 2000 neliötä nurmimattoa on tarkoitus ajan kuluessa muuntaa niityksi, kasvimaaksi ja tuuheiksi perennapenkeiksi. Marjapensaita ja hedelmäpuita olen myös hankkinut.
Ajatuksena on helppohoitoisuus sitten joskus, kun perennat ovat vakiinnuttaneet tilansa, puut ja pensaat kasvaneet ulos lastentaudeistaan ja sitkeimmätkin ei-toivotut rikat oon saanut hävitettyä.
Sukulaiset tälle projektille tuppaa vähän irvistelemään, kun niille helppoa hoitoa on se, että juuri nyt ei tarvitse tehdä muuta kuin tuhlata joka viikonloppu nurmen leikkaamiseen ja yksivuotisten kesäkukkien nypintään.
Kukin tyylillään. Mä oon vaan ihastunut ajatukseen siitä, että muutaman vuosikymmenen kuluttua voin istahtaa itse istuttamani koivun katveeseen ja rouskuttaa omenan omasta puustani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihan ymmärtänyt. Aloittaja kritisoi helppohoitoisuuden tavoitetta, mutta heti perään toteaa, että omalla pihallakin kukkapenkeistä tavoittelee helppohoitoisia.
Tarkoitan, että kasvirikas ja hyvin rehevä puutarhakin voi olla helppohoitoinen. Sitä vaan moni ei hoksaa, ja laittaa siksi kasveja vain vähän ja tosi rajatusti näihin altaisiin.
Ei idea ole, että altaissa olisi hyvin vähän kasveja ikuisesti. Kasvit istutetaan tietyin välimatkoin riippuen niiden tavasta levitä tai kasvaa. Tarkoitus kyllä on, että altaat täyttyvät ajan kanssa, joko kasvien leviämisen tai kasvun tai molempien kautta.
Minulla on iso ja mielestäni helppohoitoinen puutarha. Paljon hedelmäpuita ja eri lajeja marjapensaita. Isoja puita, joiden alla varjossa ei jaksa kasvaa kuin kevätkukat, eivät edes rikkaruohot. Pihaan on vuosikymmenten aikana valikoitunut vain sellaisia perennoita, jotka eivät ole isotöisiä. Vain syysleimuja olen jakanut. En joudu kitkemään juuri koskaan, vain muutaman kerran alkukesällä käyn läpi istutukset. Vuohenutki on riesa, jota joutuu hillitsemään Eroonhan siitä ei koskaan pääse.
Ei nurmikkoa, ei kiveyksiä, ei katteita.
Iso osa pihasta on puolivilliä kosteaa niittyä, jolla pärjäävät hoidotta ukonhatut, harmaamalvikit, nauhukset ja eri kurjenpolvet sekä saniaiset.
Saanen kysyä edelliseltä, miksi ei katteita?
Minusta ovat kuivan hiekkamaan pelastus, etenkin tällaisina kesinä.
En ihan ymmärtänyt. Aloittaja kritisoi helppohoitoisuuden tavoitetta, mutta heti perään toteaa, että omalla pihallakin kukkapenkeistä tavoittelee helppohoitoisia.