Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko kohtuuton? Anoppiasiaa...
20.09.2009 |
Kaipaan nyt mielipiteitä, koska meillä on miehen kanssa erimielisyyttä asiasta.
Kerron ensin taustat:
Meillä on 10kk:n ikäinen vauva, jota anoppini on käynyt synnytyksestä saakka katsomassa suunnilleen kerran viikossa, yleensä miehen ollessa poissa. Anoppi siis tulee meille kotiin niin, että paikalla olen vain minä vauvan kanssa. Muuten asiaa ei oikein voi järjestää, sillä miehelläni ja anopilla ei nomaalisti ole yhteisiä vapaapäiviä. Mua järjestely hiukan rasittaa, mutta en ole alkanut siitä valittamaankaan, sillä muita hyviä ratkaisuja anopin ja vauvan tapaamisille ei vielä oikein ole, ja koska minusta isoäidillä on oikeus tavata lapsenlastaan.
No, nyt kuitenkin anoppi sekaantuu mielestäni hiukan liikaa meidän elämään. 10kk kontrollissa huomattiin, että vauvalla on notkahdus painokäyrässä. Pituutta oli kasvanut roimasti, mutta paino ei ollut pysynyt perässä. Mistään hälyttävästä ei ole kysymys, mutta itse tietenkin huolestuin, koska olen ollutkin sitä mieltä, että vauva syö kovin vähän. Olen kuitenkin ruokaa aina tarjonnut, ja ajatellut ettei terve vauva anna itsensä kuolla nälkään, vaan syö kyllä tarvitsemansa.
Kun anoppi sitten viimeksi kävi meillä, puhuttiin asiasta hänen kanssaan ja mies kysyi neuvoa, että miten vauvan saisi syömään enemmän. Anoppi ei osannut siihen vastata.
Illalla sitten mies sai tekstarin, johon anoppi oli grammalleen kertonut kuinka paljon mitäkin ruokalajia vauvan pitää päivässä mihinkin aikaan syödä. Sen pystyin vielä nielemään, mutta kun anoppi heti ensi töikseen seuraavana aamuna soitti mulle kertoakseen samat asiat, mulla meni hermo ihan totaalisesti. Olin kyllä suht cool puhelimessa, mutta en vaan voi sulattaa asiaa. Olen ihan kohtelias anoppia kohtaan, mutta musta toi ei ollut reilua. Itsestäni tuntui jo etukäteen pahalta, niin anoppi sitten suolaa haavaa vielä lisää, sillä kyllähän mä tiedän mitä vauvan pitäisi syödä, en vaan saa sitä syömään!
Miehen mielestä mä ylireagoin kun suutuin tosta anopille. Hänen mielestään anoppi ihan hyvää hyvyyttään tahtoi auttaa. Mun mielestäni tuosta vaan paistaa läpi, että anopin mielestä en osaa hoitaa lastani, kun en edes tiedä mitä sen ikäisen pitäisi syödä. En ole mitenkään ylivihainen, vaan todella kyllästynyt anoppiin, joka sekaantuu tökerollä tavalla meidän elämään, ja jota mun pitää hyysätä joka jumalan viikko kotonani.
Mies sanoo että mun pitäisi puhua anopin kanssa, mutta en mä pysty siihen, en mä osaa sanoa nätisti että hän astui nyt pahasti mun rajojeni yli.
Joo, hirvee vuodatus ja kärpäsestä härkänen, mutta mitä mieltä te olette?
Kommentit (27)
No en tiedä millainen suhde teillä on mutta jos mun anoppi tekisi noin niin ajattelisin hänen vain yrittävän auttaa. Eli mielestäni ylireagoit ja sinuna tosiaan ottaisi asian ouheeksi anopin kanssa ja kertoisin mitä ajatuksia asia sinussa herätti. Jos anoppi on vaan pyyteetömästi yrittänyt auttaa niin selviäisi sekin "väärinkäsitys".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva oli TOSI hoikka tuon ikäisenä, vaikka muuten terve ja terhakka. Anoppi selitti aika määräävään sävyyn, mitä vauvalle pitäisi syöttää. En juuri korvaani lotkauttanut, koska itse tiedän lapseni ruokahalun paremmin. Mutta kyllä puuttuminen silloin korpesi. Myöhemmin on tullut vastaan samanlaisia tilanteita, joissa anoppi yrittää astua reviirilleni. En anna. Sanon napakasti, että teemme itse kuten parhaaksi näemme. Vähäksi aikaa välit viilenivät, mutta hän lopetti tyystin neuvojen väkisin tuputtamisen.
anopille siitä, että tämä vastasi miehesi kysymykseen. Jos olet noin herkkä, että et kestä kenenkään toisen mielipiteitä lapsen hoitoon liittyen, kannattaa sanoa se miehellesi, jotta ei mene tuollaista edes kysymään, mutta jos kysytte neuvoa toiselta, pitää kestää se, että toinen vastaa.
Minusta tosiaan suutuit järjettömällä tavalla, taustalla on varmasti omaa epävarmuuttasi ja riittämättömyyden tunnettasi, jos tulkitset tuollaisen toiminnan sinun kritisoimiseksesi.
Eri juttu olisi, jos anoppi olisi pyytämättä tarjonnut neuvoja ja apua. Mikä sekin olisi ihan inhimillistä.
siis eihän hän millään lailla kommentoinut sitä, ettetkö osaisi hoitaaa vauvaasi, eikä tunkeillut teidän elämään. Anoppisi vastasi miehesi esittämään kysymykseen siitä, miten vauvaa olisi tarpeen syöttää - ja tavallaan myös siihen, onko vauvan tarpeen syödä enempää ollenkaan. Siis vastasi kysymykseen.
Kyllä sä olet ihan kohtuuton nyt. Mutta toi kuuluu äitiyspsykologiaan. Sä olet vainoharhainen oman epävarmuutesi takia. Sä peilaat tähän nyt myös kaikkia niitä tunteita, joita sulla on vauvana ollut kun et ole kokenut saavasi kaikkea, mitä haluat (kuka vauva saisi - eihän kukaan voi saada kaikkea, se ei vaan ole mahdollista). Jahka sulla on toinen tai kolmas lapsi, sä rauhoitut.
TÄhän kannattaa lukea Melanie Kleinin äiti-lapsipsykologiaa...
Vauva oli TOSI hoikka tuon ikäisenä, vaikka muuten terve ja terhakka. Anoppi selitti aika määräävään sävyyn, mitä vauvalle pitäisi syöttää. En juuri korvaani lotkauttanut, koska itse tiedän lapseni ruokahalun paremmin. Mutta kyllä puuttuminen silloin korpesi. Myöhemmin on tullut vastaan samanlaisia tilanteita, joissa anoppi yrittää astua reviirilleni. En anna. Sanon napakasti, että teemme itse kuten parhaaksi näemme. Vähäksi aikaa välit viilenivät, mutta hän lopetti tyystin neuvojen väkisin tuputtamisen.
Mutta asia on eri, ap:n mies on nimenomaan kysynyt neuvoa anopilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin mun miehenikin sanoo, että me pyydetään neuvoa ja kun anoppi sitä antaa, loukkaannun.
Kuitenkaan minä en kertaakaan ole pyytänyt anopilta neuvoa. Siksi toisekseen, mieheni kysyi, millä tavalla vauvan saa syömään, ei mitä vauvalle pitää syöttää. Niissä kysymyksissä on vissi ero. Me pyydettiin kokeneemman vinkkejä, jolla se ruokamäärä menisi vauvaan sisään, ei lisää ahdistavia tavotteita saavutettaviksi.
Ap.
Eli meillä on kaikki lapset "notkahtaneet" painokäyrällä juurikin 9-10kk:n ikäisinä. Ovat silloin alkaneet liikkumaan enemmän, nousemaan pystyyn ja kävelämään. Siitä sitten paino on taas pikkuhiljaa alkanut nousemaan. Et odota nyt seuraavaa punnitusta ennen kuin panikoit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa olla iloinen, että lapsellasi on enemmän kuin kaksi rakastavaa aikuista elämässään.
Noin mun miehenikin sanoo, että me pyydetään neuvoa ja kun anoppi sitä antaa, loukkaannun. Kuitenkaan minä en kertaakaan ole pyytänyt anopilta neuvoa. Siksi toisekseen, mieheni kysyi, millä tavalla vauvan saa syömään, ei mitä vauvalle pitää syöttää. Niissä kysymyksissä on vissi ero. Me pyydettiin kokeneemman vinkkejä, jolla se ruokamäärä menisi vauvaan sisään, ei lisää ahdistavia tavotteita saavutettaviksi. Ap.
taustalla joku muu todellisempi asia, joka hiertää anopissa ja nyt vain kulminoitui tuohon???
Otat vaan sen herneen pois nenästä ja unohdat tuollaiset pilkuntarkat ohjeet. Äläkä muutenkaan stressaa liikaa tuosta ruoasta, jos lapsi on kuitenkin terve. Voi olla vaan vähemmänruoankausi ja kohta alkaa syömään enemään, jos ette tee tästä ylitsepääsemätöntä ongelmaa. Anopin ohjeista (kuten myös oman äidin) voi suodattaa ne parhaiten sopivat käyttöön ja muut antaa mennä ohi. Tiedän, et välillä ärsyttää, mut pura se ketutus johonkin muuhun niin pysyy suhde anoppiin suht hyvänä ellei sitten muutoin ole mahdoton tapaus. Niin mäkin teen mun äidin neuvojen kanssa :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta tässä kohtaa voin sanoa ihan suoraan että reagoit tosissaan yli. Miehesi on oikeassa. Älä ota kaikkea niin hlökohtaisesti, anoppi varmaan mietti kotona asiaa ja oli vähän huolestunut, halusi sitten jotenkin auttaa ja neuvoa. Ja te itse kysyitte häneltä neuvoja asiaan. Jos anoppi käy kerran viikossa lasta katsomassa, ei se mielestäni ole ihan kamalasti liikaa, varsinkin jos on eka lapsenlapsi. Voittehan sopia että kävisi harvemmin, vaikka kahden vkon välein.
Miten ihmeessä tuohon esittämäänne (tai miehesi esittämään) kysymykseen olisi muuten voinut vastata?? Odotitko, että anoppisi antaa ohjeita tyyliin "Kutittakaa vauvaa leuan alta, niin hän syö"? tms.
Tässä tapauksessa olet tosiaankin kohtuuton, oletettavasti anoppisi on miettinyt asiaa tarkoin ja sitten ilmoittanut, mitä ruokia vauvan tulisi syödä, jotta hän kasvaisi.
Relaa nyt vähän..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisitte pysyneet tyyninä, jos heti herättyänne anoppinne soittaisi ja kertoisi vauvan menun grammamäärät, kun itse olisitte jo valmiiksi ahdistuneet siitä, että vauva ei liho kunnolla eikä niitä määriä syö?
Tää on siis uteliaan kysymys. Oikeesti haluaisin tietää pitääkä kaikkien muiden hermot tuossa tilanteessa.
Ap.
olisi anoppiin hermostunut. Mä en kestä tuollaista kyräilyä ja paskanjauhantaa, jos asia sua häiritsee niin ota se puheeksi anopin kanssa äläkä jauha paskaa seläntakana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no grammamääräthän on tosiaan myös tapa miettiä, että ehkä lapsi syökin ihan tarpeeksi ja mitään hätää ei ole.
olisitte pysyneet tyyninä, jos heti herättyänne anoppinne soittaisi ja kertoisi vauvan menun grammamäärät, kun itse olisitte jo valmiiksi ahdistuneet siitä, että vauva ei liho kunnolla eikä niitä määriä syö? Tää on siis uteliaan kysymys. Oikeesti haluaisin tietää pitääkä kaikkien muiden hermot tuossa tilanteessa. Ap.
No ei välttämättä olisi pitäny hermot heti aamusta ekan lapsen kohdalla, mut nyt toisen jälkeen jo paremmin :-) Olin niin pirun epävarma ensimmäisen kanssa kaikesta.
Älä ota noin paljon stressiä/ahdistusta tuosta syönnistä. Kaikki lapset ei vain ole pulleita ja syö niitä keskiarvomääriä. Jos lapsi on terve ja tyytyväinen, niin saa varmasti tarpeeksi ruokaa. Mun molemmat lapset on aina syöny "vähemmän kuin pitäisi" ja paino välillä notkahdellut, mut tyytyväisiä ovat olleet. Toisaalta en ole ikinä niin tarkoin seurannut mitään grammamääriä ruoan suhteen.
ei kukaan vastaa enää.
Ap.
Niin sä et selvästikään saanut haluamiasi vastauksia, joten olisiko aika mennä itseensä ja kaivaa se herne nenästä.
ei kukaan vastaa enää.
Ap.
Niin sä et selvästikään saanut haluamiasi vastauksia, joten olisiko aika mennä itseensä ja kaivaa se herne nenästä.
Kuule, kysyin tuossa lopussa toisen kysymyksen, enkä ole mielestäni mitenkään valittanut saamistani vastauksista. Ota vähän rennommin.
Ap.
omaani olisin kyllä tollaisessa tilanteessa hermostunut.
Meillä on yritetty hoitaa lapset kaiken taiteen sääntöjen mukaan ja anoppi on näkemättä lasta osannut sanoa mikä on vialla kun kerta hän on "ammattilainen" (ei pidä paikkaansa) ja lukenut kyseisestä asiasta/taudista/vaivasta naistenlehdestä.
Alue: Aihe vapaa
anoppi niitä antaa, niin sinä loukkaannut..? Hieman kohtuuttomalta, tai ainakin erikoiselta, kuulostaa...