Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi vanhemmat yrittävät väkisin tuputtaa lapselle/teinille sosiaalisuutta, jos häntä itseään ei voisi vähempää kiinnostaa?
08.08.2021 |
Jotkut ovat luontaisesti sisäänpäin kääntyneitä. Sosiaalisuus ja muiden ihmisten kanssa oleminen ei voisi vähempää kiinnostaa. Luonnollisesti jos on vielä neurologista poikkeavuutta, niin eivät välttämättä muutkaan ikätoverit silloin halua tämän seuraa. On aivan turha yrittää tuputtaa/pakottaa teiniä olemaan sosiaalinen, jos hän ei itse siihen taivu. Sosiaalinen kanssakäyminen perustuu vapaa-ajalla vapaaehtoisuuteen. Jos jonkun kanssa ei haluta olla tekemisissä, niin pakottaa ei voi. Taas työelämässä on tultava toimeen virallisissa asioista ja työasiat hoidettava asiallisesti. Mutta sydänystäviä sieltä ei haeta. Luuleeko osa vanhemmista, että teini olisi luonteeltaan samanlainen sosiaalinen ihminen kuin he ja yrittävät istuttaa tätä samaan muottiin? Vaikka olisi luonne täysin päinvastainen.
Kommentit (23)
Vanhemmat eivät ilmeisestikään ymmärrä, etteivät kaikki ole ekstroverttejä eikä pidäkään olla. Olisivat ylpeitä, mikäli oma lapsi on introvertti. Introvertit ovat keskimäärin paljon ajattelevaisempaa ja miellyttävämpää ja älykkäämpää porukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi, ettei aikuisena joutuisi olemaan ihan yksin. Täälläkin on monta kertaa ollut elämästään kertomassa syrjäytyneitä introverttejä, jotka ovat sitten kotoa muutettuaan huomanneet jäävänsä täysin yksin. Lapsuudessa sitä porukkaa pyörii ympärillä automaattisesti. Aikuisena ei enää.
Ei se ole turhaa. Sosiaalista kanssakäymistä oppii siinä missä mitä tahansa. Ja siihen tottuu. Ja siitä on helvetisti hyötyä. Varmaan siksi.
Jostain syystä jotkut ihmiset luulevat että elämässä ei pärjää jos ei ole sosiaalinen, mutta ei se pidä paikkaansa, pappia ei ehkä pojasta tule, mutta jossakin muussa hän on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä jotkut ihmiset luulevat että elämässä ei pärjää jos ei ole sosiaalinen, mutta ei se pidä paikkaansa, pappia ei ehkä pojasta tule, mutta jossakin muussa hän on hyvä.
On yksinomaan eduksi, jos ei tule pappia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siksi, ettei aikuisena joutuisi olemaan ihan yksin. Täälläkin on monta kertaa ollut elämästään kertomassa syrjäytyneitä introverttejä, jotka ovat sitten kotoa muutettuaan huomanneet jäävänsä täysin yksin. Lapsuudessa sitä porukkaa pyörii ympärillä automaattisesti. Aikuisena ei enää.
Koska aikuisiällä ihmisillä on perheet, työkiireet yms. Lapsilla/teineillä on aikaa rajattomasti.
Jotkut alakouluikäiset ovat varmaan about vielä samalla viivalla, mutta lukioikäisinä alkaa tulla jo vaihtuvuutta. Lukiossa jo viimeistään tosinörtit ja introvertit viettävät aikansa yksikseen tietokoneella.
Alkaa tulla myös todennäköiset asperger-piirteet vahvemmin esille, joka voi osaltaan karkottaa muut ihmiset. Toista aspergeria ymmärtää vain toinen asperger.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat eivät ilmeisestikään ymmärrä, etteivät kaikki ole ekstroverttejä eikä pidäkään olla. Olisivat ylpeitä, mikäli oma lapsi on introvertti. Introvertit ovat keskimäärin paljon ajattelevaisempaa ja miellyttävämpää ja älykkäämpää porukkaa.
Niinhän me olemme. Ja meidänkin elämä on parempaa, kun on edes muutama ystävä, ja kun emme pelkää ihmiskontakteja. Menkää ulos tapaamaan ihmisiä, kanssaintrovertit!
Juu, on pelottavaa ja vastenmielistä. Niin on gynegologilla käyminenkin, mutta joskus vaan täytyy.
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä jotkut ihmiset luulevat että elämässä ei pärjää jos ei ole sosiaalinen, mutta ei se pidä paikkaansa, pappia ei ehkä pojasta tule, mutta jossakin muussa hän on hyvä.
Voi pärjätä tai olla pärjäämättä. Jonkunlaiset kohtuulliset sosiaaliset taidot auttaa siinä pärjäämisessä ja helpottavat muutenkin ihan omaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat eivät ilmeisestikään ymmärrä, etteivät kaikki ole ekstroverttejä eikä pidäkään olla. Olisivat ylpeitä, mikäli oma lapsi on introvertti. Introvertit ovat keskimäärin paljon ajattelevaisempaa ja miellyttävämpää ja älykkäämpää porukkaa.
Kas tässäpä loistava yleistys! Mihinkähän väitteesi perustat? Jos samaa sanottaisiin ekstroverteistä, p-myrsky olisi valmis. Eiköhän molemmissa persoonallisuustyypeissä löydy kaikenlaista porukkaa, ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeaa se on vanhemmallekin luullakseni tasapainoilla tämän asian kanssa. On totta, että osa nuoristakin on enempi omissa oloissaan ja puuhissaa viihtyviä kuin toiset. Mutta olen kyllä myös sitä mieltä, että osa, eriysesti nuorista/ lapsista myös tarvitsee vanhemmiltaan kannustusta ja tsemppausta siihen, että -klisesiti- posituvat sielä omalta mukavuus alueeltaan.
Sanotaanko nyt vaikka esimerkkinä, että moni nuori varmasti möllöttäsi kaiket päivä sisällä omassa huoneessaan, eristäytyneinä tapittaen vain tietokoneen ruutua. muuta jos tällainen on päivästä toiseen nuoren ainoa ajanvietto tapa, niin olisin kummisani ja ihmeissäni, ellei tällaiseen "erisäyymiseen" olisi, jokin vallan erityinen syy.
Väkisin tuputtamisella on ikävä kaiku, mutta mikä olisi vaihtoehto? - Kun loppu viimein hyvin pieni vähemmisö on niin erakko ja omavarainen, että vosi elää loppuikänsä yksin eristäytyneenä muusta maailmasta.
.
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaa se on vanhemmallekin luullakseni tasapainoilla tämän asian kanssa. On totta, että osa nuoristakin on enempi omissa oloissaan ja puuhissaa viihtyviä kuin toiset. Mutta olen kyllä myös sitä mieltä, että osa, eriysesti nuorista/ lapsista myös tarvitsee vanhemmiltaan kannustusta ja tsemppausta siihen, että -klisesiti- posituvat sielä omalta mukavuus alueeltaan.
Sanotaanko nyt vaikka esimerkkinä, että moni nuori varmasti möllöttäsi kaiket päivä sisällä omassa huoneessaan, eristäytyneinä tapittaen vain tietokoneen ruutua. muuta jos tällainen on päivästä toiseen nuoren ainoa ajanvietto tapa, niin olisin kummisani ja ihmeissäni, ellei tällaiseen "erisäyymiseen" olisi, jokin vallan erityinen syy.
Väkisin tuputtamisella on ikävä kaiku, mutta mikä olisi vaihtoehto? - Kun loppu viimein hyvin pieni vähemmisö on niin erakko ja omavarainen, että vosi elää loppuikänsä yksin eristäytyneenä muusta maailmasta.
.
Jos nuoren kanssa ei halua kukaan olla tekemisissä? Mitä siihen aikuinen voi tehdä? Ei voi ketään pakottaa kaveeraamaan. Jos joku on neurologisesti poikkeava, niin ei siihen ole mitään parannuskeinoa. Se on synnynnäistä. Kannattaa itse tulevasuudessa synnyttää normaaleja lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaa se on vanhemmallekin luullakseni tasapainoilla tämän asian kanssa. On totta, että osa nuoristakin on enempi omissa oloissaan ja puuhissaa viihtyviä kuin toiset. Mutta olen kyllä myös sitä mieltä, että osa, eriysesti nuorista/ lapsista myös tarvitsee vanhemmiltaan kannustusta ja tsemppausta siihen, että -klisesiti- posituvat sielä omalta mukavuus alueeltaan.
Sanotaanko nyt vaikka esimerkkinä, että moni nuori varmasti möllöttäsi kaiket päivä sisällä omassa huoneessaan, eristäytyneinä tapittaen vain tietokoneen ruutua. muuta jos tällainen on päivästä toiseen nuoren ainoa ajanvietto tapa, niin olisin kummisani ja ihmeissäni, ellei tällaiseen "erisäyymiseen" olisi, jokin vallan erityinen syy.
Väkisin tuputtamisella on ikävä kaiku, mutta mikä olisi vaihtoehto? - Kun loppu viimein hyvin pieni vähemmisö on niin erakko ja omavarainen, että vosi elää loppuikänsä yksin eristäytyneenä muusta maailmasta.
.
Jos nuoren kanssa ei halua kukaan olla tekemisissä? Mitä siihen aikuinen voi tehdä? Ei voi ketään pakottaa kaveeraamaan. Jos joku on neurologisesti poikkeava, niin ei siihen ole mitään parannuskeinoa. Se on synnynnäistä. Kannattaa itse tulevasuudessa synnyttää normaaleja lapsia.
Luulen, kun en voi sanoa tietäväni. että sellaiet neurologisesti tai muutoin poikkeavat, jonka kanssa kukaan ei haluaisi olla missään tekemisessä ovat hyvin pieni vähemmistö. - Paljon enemmän on heitä, joilta puuttuu kannustava/t ja myötäelämään kykenevä/t huoltaja/t, jotka tarvittaessa huolehtiva siitä, että nuori pääsee kohtaamaan muita, tai vaikka vain yhtä muuta kodin ulkopuolista kaveria, tai vaikka vain tuttavaa. - Tai ylipäätään poistuu neljänseinän /kodin ulkopuolelle. Toisinaan tämä poistuminen voi vaatia vanhemman tai muun tukihenkilön mukana oloa. - Esimerkiksi hyvä ystäväni, joka on kulkenut lähes koko ikänsä pyörätuolissa on ollut hyvinkin riippuvainen avusta ja tuesa, että hän on päässyt "mukavuus alueensa" ulkopuolelle.
En ole oppinut mitään harjoittelemalla ihmisten kanssa olemista. On paljon ikäviä kokemuksia. En ole ainakaan lähentynyt ihmisten kanssa joiden kanssa ei ole yhteistä aaltopituutta. Ihan asiallisesti tulen kuitenkin toimeen ihmisten kanssa ja se riittäköön.
Hyvät kokemukset ovat tulleet niiden kanssa, joiden kanssa oikeasti synkkaa. Heistä on tullut hyviä ystäviä. Mikään väkisin harjoittelu ei ole mielestäni tuonut mitään hyvää. Näin sanon 54:n vuoden kokemuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä varmaankin teini-ikäisenä vaikutin ulospäin älykkäältä ja ajattelevaiselta introvertilta. Varmaan ehkä itsekin ajattelin olevani sellainen.
Tosiasiassa olin kuitenkin piinallisen epävarma, riekaleiksi kiusattu ja uskoni ihmisiin menettänyt. Kun siitä kauheudesta selviydyin, huomasinkin olevani turvallisessa ympäristössä suorastaan ekstrovertti.
Minulta ainakin olisi jäänyt kutsumusammatti ja elämänura saavuttamatta, jos olisin jäänyt siihen introvertin rooliin.
Toisten ihmisten kanssa vapaa-ajan viettäminen on ajan- ja rahanhukkaa. Se että duunissa joudun sietämään muita ihmisiä onnistuu siksi, että korvaus on erittäin kilpailukykyinen.
Mutta haaveilen silti kunnon lottovoitosta - näin olisi varaa jättäytyä kokonaan lähes kaiken sosiaalisen kanssakäymisen ulkopuolelelle. Jos kerran, pari viikossa sanoo kassaflikalle "hei", se riittäisi.
Eivät ymmärrä ja/tai hyväksy, että ihmiset ovat erilaisia. Riittää, että välttämättömissä tilanteissa tulee toisten kanssa toimeen.
Jos ei ole sosiaalista kokemusta eli sosiaalisia taitoja, niin on erittäin vaikea pärjätä aikuiselämässä. Ei saa töitä, ei saa puolisoa.
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä jotkut ihmiset luulevat että elämässä ei pärjää jos ei ole sosiaalinen, mutta ei se pidä paikkaansa, pappia ei ehkä pojasta tule, mutta jossakin muussa hän on hyvä.
Se että on hyvä jossain ei tarkoita työllistymistä, jos ei ole kykyä markkinoida itseään ja ylipäätään pärjätä ihmisten ilmoilla.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole sosiaalista kokemusta eli sosiaalisia taitoja, niin on erittäin vaikea pärjätä aikuiselämässä. Ei saa töitä, ei saa puolisoa.
Suurin osa esim. insinööreistä ei ole kovin hyviä sosiaalisissa asioissa. Näin monesti suunnittelutoimistoissa.
Alue: Aihe vapaa
Ihmisten kanssa oppii olemaan vain harjoittelemalla, varsinkin jos on luontaisesti sisäänpäinkääntynyt tai neurologisesti poikkeava.
Elämässä myöhemmin on helpompaa kun osaa olla seurassa. Vanhemmat on oikeassa, ja tarkoittavat vain hyvää, mikä on tietenkin ihan helevetin ärsyttävä yhdistelmä.