Miten yksinäinen on ihminen, jolle työpaikkansa työntekijät ovat kuin perheenjäseniä?
Ja kyseessä ei ole perheyhtiö vaan ihan ison toimijan duunipaikka.
Itse luen perheeni jäseniksi lapseni, mieheni ja koiramme + kissamme, mutta työpaikkani henkilöt eivät kuulu perheeseeni, vaikka osa heistä onkin ihan mukavia tyyppejä työpaikallani.
Kommentit (4)
Onhan se periaatteessa mahdollista että joillakin on niin hyvin toimeentuleva ja läheinen työyhteisö (ainakin siis ne lähimmät kollegat joiden kanssa on päivittäin tekemisissä) että kokevat olevansa ystäviä ja toisilleen läheisiä myös työn ulkopuolella. Tiedän monia ihmisiä jotka viettävät aikaa työkavereiden kanssa myös vapaa-ajalla ja ovat varmasti mielestään ystäviä eikä vaan pelkkiä työkavereita. Itselläkin on yksi sydänystävä jonka kanssa tutustuttiin aikoinaan samassa työpaikassa.
No viitenä päivänä seitsemästä viikossa iso osa meistä viettää puolet valveillaoloajastaan töissä, työkaverien seurassa. Ei kaikissa perheissäkään vietetä lomia lukuunottamatta niin paljon viikottaista aikaa keskenään. Tähänhän moni parisuhdekin kaatuu ja ihan tämän ajankäyttöfaktan takia työpaikkaromanssit ovat niin yleisiä.
He ovat todennäköisesti ulkomaalaisia, esim. jotkin kansallisuudet pitää kerrostalo naapureitaankin perheenjäseninä. Yhteisöllisen kulttuurin kasvatteja.