Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos joku ei nyt just sano mulle jotain positiivista vanhemmuudesta, en suostu synnyttämään tätä lasta ollenkaan
08.08.2021 |
Laskettu aika syyskuussa, hartaasti toivottu esikoinen tulossa ja koko lähipiiri kertoo päivästä toiseen kuinka kauheaa ja raskasta ja elämän tuhotavaa vanhemmuus on. En ole kuullut mitään positiivista aiheesta kuukausiin.
Mitään yliruusuisia kuvitelmia minulla ei kai aiheesta olekaan, mutta kai siinä vanhemmuudessa nyt jotain positiivistakin on?
Yleisvinkkinä: Se raskaana oleva kaveri ei ehkä ole se, jolle kannattaa avautua non-stop perhe-elämän kauhuista. Hän on jo valintansa tehnyt, ja jännittää jo varmasti muutenkin tarpeeksi.
Olisko kellään mitään?
Kommentit (50)
Se on ihanaa, usko pois. Itse en suorita. Lapsi syntyi ja eka syötin ja hoidin ja me levättiin yhdessä. Ne tiskit odottaa (eikä huom lopu ikinä).
Vauvat on ihania. 4-5 vuotiaat on raskaita. Mutta muuten ei oo negatiivista sanottavaa. Pitää kuitenkin muistaa laittaa itsensä etusijalle, koska sitten kaikki asiat on yleensä hyvin.
Rahattomuudesta keksin läppää. Ajattelen silti että tämä elämäni parasta aikaa. Tärkeintä on perhe ja että voimme hyvin. Siitä saa voimaa.
Mulla 5 ja 12 vuotiaat. Aika menee niin äkkiä. Nauti ❤️
Onnea sinulle! Hieno vaihe tulossa elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se leveä hymy kun lapsi on haljeta onnesta kun juuri sinä, äiti, tulet hänen luoksee <3
Meidän kosketusherkkä taapero herätti aamulla silittelemällä. Lapsi ei ole ikinä halunnut nukkua perhepedissä tai vieressä, ei edes kipeänä. Ei ole koskaan tykännyt olla vieressä tai kosketuksesta. Nyt oli yöllä tullut viereen nukkumaan.
Siinä äidin sydän suli❤️
Vanhemmuus saa ainakin tämän äidin rakastamaan lapsiaan tavalla jota ei voi kuvitella ja jota ei voi mikään korvata.
En tiedä oliko tästä mitään apua mutta rakkaus on niin voimakas, jotta se vie läpi huonojen ja rankkojen päivien.
Itse sairastin myös synnytyksen jälkeisen masennuksen ja koin ensimmäistä lasta kohtaa rakkautta vasta lapsen ollessa 6kk.
Vierailija kirjoitti:
Muutama viikko vielä, ja rupeat iltarukouksissa pyytämään synnytyksen käynnistymistä. Ne raskauden viimeiset viikot on nimittäin sen verran raskaita, että rupeaa synnytys ja vauva-arki kuulostamaan tosi houkuttelevilta vaihtoehdoilta. Ja onhan sinne vauvakuplaan kiva kadota hetkeksi. Kun saat oman vauvan syliisi, unohdat kaikki negatiiviset jutut, joita joku on sinulle sanonut. Toki sen ymmärtää, että väsymystä ja uudenlaiseen elämään opettelua ja sopeutumista on luvassa, mutta myös aivan käsittämätöntä rakkautta tulokasta kohtaan. Nauti!
Tääkin on niin omituinen juttu, mitä raskaana oleville toitotetaan ja oikein oletetaan, että kaikki on loppuvaiheessa tuskanhikisiä palleroita, jotka ei pääse edes pöntöltä ylös omin avuin. Kai se on sitä omien kokemusten jakamista ja toisen valmistamista johonkin realiteettiin, samaan tyyliin kuin ap:lle on kerrottu vanhemmuudesta, mutta tarviiko tässäkään olla niin negatiivinen...
Aina saa kuulla että odotas vaan kun laskettu aika lähestyy niin olet niin kärsivä!! Se on hirveää!!
No, monella varmaan on ja he on ehkä kaikista äänekkäimpiä asiasta, mutta mun laskettu oli pari päivää sitten ja pystyn toimimaan ihan lähes normaalisti ja olo on hyvä. Kipuja on välillä noustessa ja sängyssä kääntyessä, mutta ei todellakaan ole semmoinen olo että saisinpa tän vauvan heti ulos. Toki vähän kärsimätön alan olemaan mutta se on henkistä eikä fyysistä ;)
Ehdoton rakkaus kuolemaan saakka. Sitä parempaa ei olekaan ja on suuri etuoikeus saada tuntea se.
Huomaapa, miten katkeria ja kylmiä ovat ne kommentoijat, joilta tämä puuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä saat lapsilisää. Laitat ne mukulan sijoitustilille, niin saat tuupattua sen himasta 18-vuotiaana ilman ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama viikko vielä, ja rupeat iltarukouksissa pyytämään synnytyksen käynnistymistä. Ne raskauden viimeiset viikot on nimittäin sen verran raskaita, että rupeaa synnytys ja vauva-arki kuulostamaan tosi houkuttelevilta vaihtoehdoilta. Ja onhan sinne vauvakuplaan kiva kadota hetkeksi. Kun saat oman vauvan syliisi, unohdat kaikki negatiiviset jutut, joita joku on sinulle sanonut. Toki sen ymmärtää, että väsymystä ja uudenlaiseen elämään opettelua ja sopeutumista on luvassa, mutta myös aivan käsittämätöntä rakkautta tulokasta kohtaan. Nauti!
Tääkin on niin omituinen juttu, mitä raskaana oleville toitotetaan ja oikein oletetaan, että kaikki on loppuvaiheessa tuskanhikisiä palleroita, jotka ei pääse edes pöntöltä ylös omin avuin. Kai se on sitä omien kokemusten jakamista ja toisen valmistamista johonkin realiteettiin, samaan tyyliin kuin ap:lle on kerrottu vanhemmuudesta, mutta tarviiko tässäkään olla niin negatiivinen...
Aina saa kuulla että odotas vaan kun laskettu aika lähestyy niin olet niin kärsivä!! Se on hirveää!!
No, monella varmaan on ja he on ehkä kaikista äänekkäimpiä asiasta, mutta mun laskettu oli pari päivää sitten ja pystyn toimimaan ihan lähes normaalisti ja olo on hyvä. Kipuja on välillä noustessa ja sängyssä kääntyessä, mutta ei todellakaan ole semmoinen olo että saisinpa tän vauvan heti ulos. Toki vähän kärsimätön alan olemaan mutta se on henkistä eikä fyysistä ;)
Joo, sama mulla. Kävin aamulla kahden tunnin reippaalla kävelyllä. Miksiköhän vanhemmuuteen sosiaalistuminen pitää aina tapahtua niiden kaikista kauheimpien tarinoiden kautta? Oikeesti kaikki empatiani niille, joille raskausaika on rankkaa, mutta ei se vaan kaikille ole. Ei se vanhemmuuskaan ole kaikille samanlaista. T. Se, jonka la huomenna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoisen vauvavuosi oli paras vuosi elämästäni. Ja vielä rakensimme taloa. Poika nukkui hyvin yöt ja pitkiä päiväunia. Päiväunien aikaan lepäsin itsekin.
Kun kuopus syntyi, palkkasimme siivoojan.
Olemme käyneet lasten kanssa ulkomailla noin 15 kertaa ja risteilyillä myös. Kivaa on ollut. Matkustusta haittaa nyt korona, mutta lapset eivät jarruta.
Tässä vinkkejä alkuun:
- ota riittävästi aikaa imetykselle - vie paljon aikaa, mutta kun alkaa sujumaan, niin on helpoin tapa ruokkia lapsi
- lapsen unihetki on oma lepohetki
- lähde säännöllisesti liikkeelle kotoa mm. vaunulenkeille, muskariin jne.
- ylipäätänsä säännöllinen päivärytmi auttaa ennakoimaan päivää
- verkostoidu muiden äitien kanssa!
- anna isän hoitaa
- nauti vauvasta ja etenkin alun vauvakuplasta
- muista myös ottaa vähän omaa ja parisuhdeaikaa
- yöllä hoidetaan vaipanvaihto vähäeleisesti ja pimeässä, löytyy vuorokausirytmi helpommin
- väsyttääkö? Tarkistuta ferritiini ja hemoglobiini.
Ihanaa vauvavuotta!
Vierailija kirjoitti:
Esikoisen vauvavuosi oli paras vuosi elämästäni. Ja vielä rakensimme taloa. Poika nukkui hyvin yöt ja pitkiä päiväunia. Päiväunien aikaan lepäsin itsekin.
Kun kuopus syntyi, palkkasimme siivoojan.
Olemme käyneet lasten kanssa ulkomailla noin 15 kertaa ja risteilyillä myös. Kivaa on ollut. Matkustusta haittaa nyt korona, mutta lapset eivät jarruta.Tässä vinkkejä alkuun:
- ota riittävästi aikaa imetykselle - vie paljon aikaa, mutta kun alkaa sujumaan, niin on helpoin tapa ruokkia lapsi
- lapsen unihetki on oma lepohetki
- lähde säännöllisesti liikkeelle kotoa mm. vaunulenkeille, muskariin jne.
- ylipäätänsä säännöllinen päivärytmi auttaa ennakoimaan päivää
- verkostoidu muiden äitien kanssa!
- anna isän hoitaa
- nauti vauvasta ja etenkin alun vauvakuplasta
- muista myös ottaa vähän omaa ja parisuhdeaikaa
- yöllä hoidetaan vaipanvaihto vähäeleisesti ja pimeässä, löytyy vuorokausirytmi helpommin
- väsyttääkö? Tarkistuta ferritiini ja hemoglobiini.Ihanaa vauvavuotta!
Ei ole parisuhdetta oletusarvoisestikaan kaikilla odottajilla, ja muskarit yms. on nykyään luonnollisesti peruttu. Kaikilla ei ole samanlainen tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valittaminen on toisille tapa kommunikoida, tavallaan se tyyli jolla asioistaan puhuu. Tottakai lasten kanssa on ajoittain raskastakin, mutta hyviä hetkiä on myös paljon. Itse voi valita mihin puoliin keskittyy eniten ajatuksissaan. Minulla on vilkas 1,5-vuotias taapero, jota ei voi jättää vahtimatta edes pieneksi hetkeksi, koska on kaikessa elämäniloissaan niin aikaansaava 😅 Hänen löytöretkeilystään, uteliaisuudestaan ja uusien asioiden löytämisestään saa kuitenkin myös rajattomasti iloa, kun hänen maailmaan tutustumistaan seuraa läheltä. Tällä viikolla hän on oppinut antamaan suukkoja ja ja oppii uusia sanoja lähes päivittäin 🥰
Joskus on tarpeen päästellä höyryjä, mutta ei ne höyryt ole se ”koko totuus”. Oma lapsi on mittaamattoman rakas ja elämä hänen kanssaan tuottaa turhautumisten ja huolien lisäksi loputtoman paljon onnen ja rakkauden tunteita ❤️
Vierailija kirjoitti:
Positiivista? No jos olet ihminen joka pitää valvomisesta 24/7, vihaa ulkonäköään eikä kaipaa elämäänsä muuta kuin pakkotahtinen raataminen ilman taukoja niin ehdottomasti olet löytänyt juttusi.
Tällä ois kolmen lapsen äiti. Just heräsin, nyt istun sohvassa kahvikupin kanssa hiljaisessa kämpässä kun kaikki nukkuu vielä. Miestä ja koiraa myöden. Mitään en aatellu tänään tehdä, vika lomapäivä. Ruokakin valmiina kaapissa. Ja ulkonäkö nyt menee tässä iän myötä muutenkin, ihan ilman lapsiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähipiirissäni näen tosi monenlaista perhe-elämää. Joillain on ihan kauheaa, toisilla ei juurikaan. Kaikkia tietysti väsyttää ja puuduttaa välillä. Paljon on kiinni lapsen temperamentista, omasta elämäntilanteesta ja voimavaroista. Toiset saavat luontevasti luotua rutiinit ja säännöt ja pystyvät itsekin sietämään tylsyyttä tai jopa ihan aidosti ja oikeasti nauttimaan lapsen kanssa vietetystä ajasta.
Perhe-elämästä saa valittaa tietenkin, mutta ehkä kannattaa pitäytyä kohtuudessa silloin, kun puhuu juuri vanhemmaksi tulevalle.
Olet jo nyt luonut lämpimän suhteen lapseesi. Silitteletkö vatsaasi? Laitatko käden vatsallesi, kun pienokainen liikkuu. Jutteletko hänelle hellästi silittäessäsi vatsaasi? Et voi olla rakastamatta lastasi❤️ Rakkaus on niin syvää, että koet haasteet voimavarana. Lapsi opettaa sinua enemmän kuin sinä häntä. Hän ei pärjää ilman sinua.
Toivottavasti tässä on edes yksi asia, joka saa sinut nauttimaan äitiydestä ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ainakin vanhemmuus yleensä kasvattaa ihmistä. Itsekkyys vähenee yms.
Toki poikkeuksiakin on esim. päihderiippuvaiset ja luonnevikaiset.
Vauva on ihana vaikka kiljuis yöt, järsis nännit rikki. Mitään en 8 mukulan verran vaihtais pois.
Olen 3v tyttären äiti, ja äidiksi tulo on parasta mitä mulle on ikinä tapahtunut. Vanhemmuus on tuonut elämääni rakkautta, iloa, turvallisuuden ja merkityksen tunnetta - sanalla sanoen enemmän elämää. Älä ole yhtään huolissasi. Rakastut lapseesi, vaikka välillä lapsen itku ja kiukku ja vähäiset yöunet tekisi olon raskaaksi. Vaikka parisuhteeseen tulisi haasteita, niistä todennäköisesti selviätte, ja vanhemmuus tuo myös parisuhteeseen valtavasti uusia tasoja ja syvyyttä. Kaikkea hyvää teille!
Lapset luovat elämälle tarkoituksen.
Kukaan ei rakasta sua niin paljon kun sun oma lapsi. On ihanaa nähdä se avoimen iloinen ja rakastava katse mikä kohdistuu vanhempana sinuun. Saat elää joka päivä lapsen oloissa mukana ja nauttia kaikesta ihanasta uuden oppimisessa.
Keskity lapsesi ja omaan hyvinvointiisi ja ota mies mukaan tähän ilon piiriin. Ensimmäiset vuodet on kaikkein upeampia. Nauti jokaisesta päivästä äläkä kiirehti töihin. Nämä ovat elämäsi parhaita vuosia. Saat elää ihan uuden ihmisen kasvussa ja ihmeissä mukana joka päivä.
Unohda ulkomaailma ja keskity siihen tärkeimpään ❤️
Lapset ovat ihania kaikkina ikäkausina. Välillä pinna palaa kun on 3 lasta 5 vuoden sisään ja ääntä ja kommelluksia mahtuu päivään, mutta en kadu pieniä ikäeroja. 2: n lapsen jälkeen 3. menee rennosti, eikä tunnu juurikaan lisäävän työmäärää. Opettaa suhtautumaan elämään rennommin, eikä työstressikään enää vaivaa. Jotenkin asioiden mittasuhteet asettuu paikalleen. Suosittelen+++
Alue: Aihe vapaa
Pitäiskö sun nyt perustaa tälle aiheelle ihan oma ketju, kun ei sovi otsikon alle lainkaan avautumisesi?