Onko teillä onnistunut muuttaa vähäseksinen parisuhde takaisin normaaliksi?

Kyllä tuosta suosta voi nousta. Meillä väheni myös seksikerrat todella radikaalisti. Oli perheen sisäisiä menetyksiä, itse sairastuin vakavasti, lapset sairastuivat ja siis suoraan sanottuna koko elämä mullistui.

Niin seksiä ei juurikaan ollut. Minulla myös vahva kipulääkitys vaikuttaa seksiin.

Miehellä on ollut ehkä enemmän haluja. Nyt tilanne rauhoittunut, mutta kun on pitkään ilman, niin haluja voi olla vaikea herättää.

Mä ryhdyin sellaiseen omaan yhden naisen projektiin tai haasteeseen, jonka nimi on orkku päivässä. Eli runkkaan joka päivä vaikka ei mieli tekisikään.

Teen tätä vuoden ja nyt takana on 2 vkoa.

Ajattelen tätä seksihalujen palautusta vähän samaan tapaan kuin halvaantuneen ihmisen kuntoutusta. Kehoa pitää stimuloida jos haluaa vahvistaa jotain tiettyä hermorataa ja sen toimintaa. Halvaantuneet on oppineet kävelemään, kun on vain riittävästi treenattu. Hermoradat palautuvat hitaasti.

Joten otin tavoitteeksi runkata vuoden sillä uskomuksella, että kun sitä pillua ja kroppaa riittävästi stimuloi niin halut pikkuhiljaa heräävät.

Ja parannusta on tapahtunut. 2 vkon aikana olen runkannut 16 kertaa ja seksiä kumppanin kanssa on ollut 3 kertaa. Mikä on merkittävä parannus entiseen. En malta odottaa mikä on tilanne 3 kk kohdalla.

Aluksi paikat kipeytyivät koska en ole pitkään aikaan edes runkannut. Joten aloitin tyrniomega7 ja sinkkikuurin sekä hieron sisäisesti ja ulkoisesti pimpslooraan weledan kehäkukkaöljyä. Nämä olen todennut hyväksi limakalvoille.

Toivoa on mutta työtä se vaatii.

Kuvittelin vuosikymmenen, ettei vaimo halua seksiä. Siitä syystä, koska hän käyttäytyi niin tylysti, tein tämän virhearvion.

Hän on yhtä tyly nykyäänkin, mutta en anna sen häiritä. Tätä parempaa aikaakin on ollut jo kymmenisen vuotta. Seksin määrä on suurin piirtein ihan minusta kiinni.

Helpompaa käydä vieraissa tai erota kuin yrittää tuommoisesta psykopaatista saada aikaan kunnollinen puoliso.. Ei kun naapuriin vaan naimaan ja lusikat jakoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP, olet liian kiltti. Sun pitää opetella pitämään puoliasi. Ei kaikkeen kannattaa suostua. Parisuhteeseen ei tule sellaista hauskaa sähköä ja kipinää, jos molemmat on jotain lapasia. Vaimosi varmaan epätoivoisesti koittaa saada sut suuttumaan, kun kehuu niitä muita miehiä, eikä anna sulle.

Olin ennen tosi itsevarma vaimoni seurassa. Nyt olen jo muutaman vuoden kuunnellut sitä, että olin alunperinkin vaihtoehto ja että en kelpaisi kenellekään, eikä minulla ole enää samoja henkisiä paukkuja. Monenko itsetunto kestää pakkeja toisen perään ja siihen päälle saatesanoja, että näytät ihan paskalta, sinulla on liian vähän lihaksia jne. listaa voi jatkaa loputtomiin. On vaikea löytää mitään ominaisuutta tai piirrettä, jota ei olisi kertaalleen haukuttu. Ennen peilistä katsoi takaisin semikomea nuori mies, nyt näen vain ruumiin, jota häpeän syvästi.

Kirjoitusvirhe: vaihtoehto B

Halaus sinulle ❤️. Sun pitää kuule opetella taas rakastamaan itseäsi. Se edellyttää tuon raunioittavan suhteen päättämisen

Kiitos! Tosi vaikea vaan päästä jaloilleen. Se, että kuulee vuosia, ettei kelpaisi kenellekään - ja vieläpä rakkaimmalta ihmiseltään - ei ole ihan pieni juttu pureskella. Tänään viimeksi totesi, että näytin jo tavatessa ihan paskalta.

Voiko tuollainen olla tottakaan? Suhteenne on sairas.

Tänään tunnusti, että häpeää liikkua kanssani muiden ihmisten ilmoilla. Häpeää kuinka en tajua tehdä asioita hänen tavallaan ja kertoi, kuinka ajattelee, että muut pitävät minua varmaankin ihan täysin idioottina. Sanoi myös, etten sovellu lainkaan isäksi. Tunnusti kuitenkin kostavansa pihtaamisella eli jollakin tapaa meni eteenpäinkin.

Alkaa vaikuttaa trollilta tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko mies vai nainen? Teetkö miten usrin aloitteita ja millä tavoin

Aina mieleen hiipii ajatus; oletko varma että vaimosi nauttii ja saa orgasmin?!

mistä tommosta voi kukaan tietää??

On. Minä (nainen, tämä ei kai sitten ketään yllätä) olin se haluton osapuoli. Syinä ne "perinteiset" - rankempi keskenmeno, raskaudet, synnytykset, imetys, vauva-aika... Kirsikkana kakun päällä vuosien ssri-lääkitys, joka vei tunnosta varmaan 3/4. Tuo viimeksi mainittu ei sinänsä seksiä vähentänyt (lääkitys oli päällä jo kun tapasin nykyisen miehen), mutta toisaalta ehkä osaltaan vähensi innostusta sen pariin palaamiseen. Isoin syy seksittömyyteen oli ehkä se, että molempien lasten jälkeen kesti kauan, pitkälti yli vuoden että kierto palautui, ja sitä odotellessa tuntui rehellisesti sanottuna, että jos joku olisi tullut sanomaan etten enää koskaan harrasta seksiä, olisin varmaan vaan todennut että jaa, no eipä haittaa. Jälkeen päin on aika hämmentävää ajatella, miten totaalisesti kaikki seksiin viittaavakin oli pyyhkiytynyt pois mielestä. 

Haluan korostaa, että vika ei todellakaan ollut miehessä. Seksi on ollut aina molemmat huomioivaa, ja muuten arjessa kumpikin ns. hoidetaan omat tonttimme. Enkä minä kyllä koskaan ole saanut kiksejä siitä, että mies imuroi tms, onhan se nyt joka tapauksessa selvää, että molemmat huolehtivat kodista jossa asutaan ja niistä lapsista, jotka on ihan yhdessä alkuun saatettu ja saatu. Olen myös erittäin tietoinen siitä, että hyvin moni mies olisi meidän tilanteessa joko häippäissyt vieraisiin, lähtenyt kokonaan tai sekä että. Ja luulen että ei tuokaan sinkkumarkkinoilla kauan vanhenisi, on fiksu, mukava, hyvännäköinen ja huolehtii itsestään. Jälkeen päin kysyinkin kyllä mieheltä, että miten hitossa se jaksoi tilannetta. Ilmeisesti oli vaan sitten todennut, että ok, tilanne on nyt tämä, mutta kai sitten ainakin toisen lapsen jälkeen osasi jo odottaa sen muuttumista, kävihän niin myös ensimmäisen lapsen jälkeen. Toisen lapsen kohdalla tilanne kuitenkin venyi jo ihan hiton pitkälle, en rehellisesti sanottuna tohdi edes ajatella enää. 

Seksittömyys katkesi lopulta siihen, että mies vaan spontaanisti lähestyi pitkästä aikaa lasten mentyä nukkumaan. Ja boom, yks kaks tajusinkin olevani itse ihan satasella mukana. Tässä vaiheessa oli myös ehtinyt kulua jo jokunen vuosi lääkityksen purkamisesta, ja ilmeisesti se oli tehnyt tehtävänsä, koska no, tuntui ehkä paremmalta kuin koskaan ennen. Jälkikäteen laskeskelin, että mulla oli silloin ensimmäinen ovulaatio sitten raskautumisen, ehkä mies "haistoi" sen, mene ja tiedä. Joka tapauksessa sen jälkeen seksi on taas ollut ihan normaali osa suhdetta. Itse olen kai jotenkin "aikuistunut", ja tiedostan olevani nyt rennompi ja itsevarmempi kuin nuorempana. Välillä menee jo niinkin päin, että itse olen miestä halukkaampi, mutta pääsääntöisesti ollaan nyt kaiketi ihan hyvässä balanssissa :)

Joo. Sillä, että opin jyräämään kaikki miehen aiheuttamat pahat olot siksi aikaa pois mielestäni ja keskittymään pelkkään fyysiseen nautintoon. En voinut edes katsoa miestäni panon aikana, mutta hyvin kelpasi. Oliko se sitten tervettä? Ei ollut.

Onneksi on ex. Ja nyxän kanssa on ihana rakastella ja panna, kun suhteessa ei ole pahoja oloja. Ja ihana katsoa sen miehen nautintoa, joka on mua kohtaan ihana.

On onnistunut. Kun naisen väsymyskausi väistyi niin seksiäkin alkoi olla taas enemmän.

Toivoisin, että pääsisimme seksittömyydestä tai harvasta seksistä edes kerta viikkoon tasolle. Olen nainen ja haluton, mutta haluaisin haluta. Meillä on pitkä liitto ja takana. En koe miestäni enää kivin miehekkäänä vaikka ulkoisesti on ihan kivan näköinen. Hänen käyttäytyminen on vaan vuosien mittaan muuttunut, on miesflunssaa, kaikenlaista oireiden tutkailua ja muuta vastaavaa. On myös kiltti, ehkä liian kiltti minua kohtaan. Toivoisin jämäkkää otetta, mutta miten tälläistä voi toiselle sanoa.

Seksi käy harvoin enää mielessäkään muutoin kuin syyllisyytenä siitä, että en tee aloitteita. En edes muista milloin olen koskenut miestäni seksi mielessä. Hän myös on vähentänyt aloitteellisuutta koska olen torjunut. Taitaa pikkuhiljaa kuivua seksielämä kokonaan. Kynnys seksiin nousee koko ajan.

Juttelin eräissä juhlissa juuri ennen koronaa kolmen naimisissa olevan naisen kanssa. Jokaisen ongelma oli että kotona ei ole seksiä. Vetävän näköisiä naisia ja ilmeisen mukaviakin. Koska meillä oli siihen aikaan hyvä seksielämä, niin he halusivat tietää miten saisivat miehensä haluamaan. Ikävä kyllä, en oikein voinut auttaa. Mutta ymmärsin että miesten haluttomuus ei ole harvinaista sekään.