50v miehen oireilu makuuhuoneessa
Ollaan oltu miehen kanssa pitkään kimpassa ja nyt kun molemmilla alkaa tulla ikääntymisen merkkejä, on miehelle tullut hirveä kriisi makuuhuoneen puolella. Hän sanoo että erektioon ei voi enää luottaa ja pelkää yli kaiken että veltostuu kesken puuhien. Kertoo myös että virtaa ei löydy enää niin kuin nuorempana ja tarvitsee pidemmän ajan palautua seksikertojen välillä. Seksi onnistuu ongelmitta joka toinen päivä, mutta jos joka päivä harrastaa, niin alkaa muutaman päivän jälkeen miehellä olla jaksamisen kanssa ongelmia.
Itse en halua edes seksiä näin usein, mutta mies tekee aloitteita ihan kuin yrittäisi todistella itselleen jotain ja pettyy kerta toisensa jälkeen. Eli mulle 3-4 krt viikossa hyvää seksiä on hyvä määrä ja en jää kaipaamaan mitään enempää, mutta mies väkisin yrittää enemmän kuin mitä jaksaa. Tuloksena hän soimaa itseään ja on vakuuttunut että muut kyllä jaksavat enemmän.
Hän on jopa hakenut sinisiä pillereitä, mutta niistäkään ei ole kummempaa ”apua” koska ilmeisesti aitoja haluja ei ole harrastaa seksiä päivittäin. Näinpä myös lääkkeillä pehmenemisiä tapahtuu. Mies on hyväkuntoinen, harrastaa liikuntaa mutta hänellä on pahasti stressaava työ ja välillä unettomuutta. Ei siis ihme että puhtia ei riitä kuin nuorena. Hyvin viriilinä häntä kuitenkin pidän ikä huomioiden.
Vaikuttaa ikäkriisiltä ja ongelma on ihan puhtaasti hänen omien korviensa välissä. Itse en tarvitse tai halua seksiä enempää, mutta hän ei tätä tunnu uskovan. Miten miehet olette päässeet sinuiksi oman ikääntymisenne ja siitä johtuvien muutosten kanssa?
Kommentit (9)
Jos pillerit lääkäriltä hommattu niin kai perus tsekit tehty.
On tehty kaikki perustestit, hormonit jne. Mun mielestä mies pärjää tosi hyvin makuuhuoneessa, myös ikä huomioiden. Itse ei vain suostu ymmärtämään että ei ole enää 20-vuotias.
Ap
Hyvä kirjoitus!
Olen aika lailla samoja ikiä (51) ja ”oireet” tuntuvat tutuilta: erektion jatkuminen vaatii enemmän stimulointia esim esileikin aikana, siemensyöksyt heikentyneet ja sellaisten orgasmien määrä, joihin kyvyt ja halut aidosti riittävät, on vähentynyt pariin-kolmeen viikossa. Käytännössä yksi seksikerta viikossa pitkän kaavan mukaan riittää hyvin. Psyykkisellä puolella tunnistan tiettyä pientä huolta seisokin kestämisestä, vaikkakaan todellisia vaikeuksia ei juurikaan ole ollut. Väsymys tai liian lyhyt aika edellisestä laukeamisesta vaikuttaa kyllä niin, että vauhtiin on vaikeampi päästä siinä kohtaa kun yhdyntä pitäisi aloittaa, mutta on se toistaiseksi onnistunut.
Se miltä onnekseni kuitenkin (luulisin) olen välttynyt, niin tuolta vaimolle todistelemisesta. Hänelle kerta viikossa tuntuu olevan oikein sopiva tahti, eikä minullakaan ole paineita enempään. Enemmänkin se on pientä pelkoa tai tunnetta takaraivossa, että iän myötä itselleni niin tärkeä seksuaalinen nautinto olisi jotenkin vähenemässä, joten täytyy nauttia niin kauan kuin pystyy. Ei pakonomaisesti, mutta tunnustan tuon ajatuksen.
Mulla se ehkä enemmänkin purkautuu niin, että olen alkanut muussa seksiin liittyvässä olla aktiivisempi, puheissa, hyväilyissä ja ennen kaikkea itseni hyväilyssä vaikka aamuerektion tiimoilla. Pyrkimys orgasmiin on vähentynyt, mutta nautiskelu lisääntynyt. Tällä tarkoitan, että hieroskelen usein itseäni menemättä loppuun asti, ihan vain nauttien erektiosta ja kiihotuksesta. Tekee luullakseni hyvää ihan sen fyysisenkin kyvyn kannalta, että pitää vehkeitä toimintavalmiudessa säännöllisesti.
Tiedä sitä pitääkö vaimo tätä uudenlaista avoimuutta ja aktiivisuutta jonkinlaisena todisteluna, ainakin hän välillä vähän kuittailee viidenkympin villityksistä. En kuitenkaan häneltä vaadi samanlaista aktiivisuutta, vaikka välillä vähän kiusoittelenkin, ja tietysti häntäkin pyrin pitämään hyvänä samalla tavalla, enkä itseäni pelkästään. En tiedä, mutta ehkä tästä on tullut mulle sellainen paineettomampi tapa käsitellä iän tuomia muutoksia, ja samalla opetella uusia tapoja nauttiakin seksuaalisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kirjoitus!
Olen aika lailla samoja ikiä (51) ja ”oireet” tuntuvat tutuilta: erektion jatkuminen vaatii enemmän stimulointia esim esileikin aikana, siemensyöksyt heikentyneet ja sellaisten orgasmien määrä, joihin kyvyt ja halut aidosti riittävät, on vähentynyt pariin-kolmeen viikossa. Käytännössä yksi seksikerta viikossa pitkän kaavan mukaan riittää hyvin. Psyykkisellä puolella tunnistan tiettyä pientä huolta seisokin kestämisestä, vaikkakaan todellisia vaikeuksia ei juurikaan ole ollut. Väsymys tai liian lyhyt aika edellisestä laukeamisesta vaikuttaa kyllä niin, että vauhtiin on vaikeampi päästä siinä kohtaa kun yhdyntä pitäisi aloittaa, mutta on se toistaiseksi onnistunut.
Se miltä onnekseni kuitenkin (luulisin) olen välttynyt, niin tuolta vaimolle todistelemisesta. Hänelle kerta viikossa tuntuu olevan oikein sopiva tahti, eikä minullakaan ole paineita enempään. Enemmänkin se on pientä pelkoa tai tunnetta takaraivossa, että iän myötä itselleni niin tärkeä seksuaalinen nautinto olisi jotenkin vähenemässä, joten täytyy nauttia niin kauan kuin pystyy. Ei pakonomaisesti, mutta tunnustan tuon ajatuksen.
Mulla se ehkä enemmänkin purkautuu niin, että olen alkanut muussa seksiin liittyvässä olla aktiivisempi, puheissa, hyväilyissä ja ennen kaikkea itseni hyväilyssä vaikka aamuerektion tiimoilla. Pyrkimys orgasmiin on vähentynyt, mutta nautiskelu lisääntynyt. Tällä tarkoitan, että hieroskelen usein itseäni menemättä loppuun asti, ihan vain nauttien erektiosta ja kiihotuksesta. Tekee luullakseni hyvää ihan sen fyysisenkin kyvyn kannalta, että pitää vehkeitä toimintavalmiudessa säännöllisesti.
Tiedä sitä pitääkö vaimo tätä uudenlaista avoimuutta ja aktiivisuutta jonkinlaisena todisteluna, ainakin hän välillä vähän kuittailee viidenkympin villityksistä. En kuitenkaan häneltä vaadi samanlaista aktiivisuutta, vaikka välillä vähän kiusoittelenkin, ja tietysti häntäkin pyrin pitämään hyvänä samalla tavalla, enkä itseäni pelkästään. En tiedä, mutta ehkä tästä on tullut mulle sellainen paineettomampi tapa käsitellä iän tuomia muutoksia, ja samalla opetella uusia tapoja nauttiakin seksuaalisuudesta.
Hyvä kirjoitus myöskin!
Vierailija kirjoitti:
Jos pillerit lääkäriltä hommattu niin kai perus tsekit tehty.
Eipä se lääkäri välttämättä mitään kummempia tuon ikäiseltä tarkista.
Itsellä auttoi, kun 50 vuotta täytettyäni vaihdoin nuorempaan kumppaniin. Sain jättää lääkkeet pois, kun oma kumppani on tarpeeksi kiihottava.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä auttoi, kun 50 vuotta täytettyäni vaihdoin nuorempaan kumppaniin. Sain jättää lääkkeet pois, kun oma kumppani on tarpeeksi kiihottava.
Melkonen kommentti!
Täytyy sano ihan että olen 62 ja mies nuorempi. Jokapäivä on kalua kovana ja seksi VÄLILLÄMME upeeta ja lämmintä,
Jos joku luulee ja uskoo, että kalun nouseminen on naisen nuoruudesta kiinni, on ihan hakoteillä kyllä!
Kun on ihana rakkaus ja himo keskenään niin on. Voi olla vaikka yli 30 vuotta yhteistä taivalta (meillä on..) eikä yhtään halu laske - silloin on jotain kohdallaan!
Aina voi vaihtaa nuorempaan, niin naista kuin myös miestäkin. mutta sillon ei ole asita ihan pääkopassa kohdallaan.
Ajatuksia herättävä teksti. Voisi hyvin kertoa minusta. Vastauksia itselläni ei ole antaa, kun en ole niitä löytänyt. Se on vain tosi, tosi vaikeaa hyväksyä ikääntyminen tällä elämän saralla. Muissa asioissa sen hyväksyn, mutta seksi on itselleni ollut aina niin tärkeä asia - ehkä myös jonkinlainen mittari miehisyydelleni - että siitä ei halua luopua sitten yhtään. Jääräpäistä, tyhmää ja turhaa, mutta silti jotenkin vaikea asettaa aivot ja ajatukset uuteen asentoon.
Klassinen 50 kympin kriisihän tuo.