Lue keskustelun säännöt.
Kuinka monta kertaa kutsut saman perheen teille ilman vastakutsua?
14.08.2009 |
Tutustuimme perheenä muutama vuosi sitten toiseen perheeseen, minkä kanssa pidimme "olosuhteiden pakosta" aika tiivistäkin yhteyttä reilun vuoden ajan. Nyt kun kummankin perheen elämä normalisoitunut ja arki astunut kuvaan mukaan, tuo toinen perhe ei kutsu meitä enää lainkaan heille. Kirjoittelemme perheen äidin kanssa sposteja ja soittelemmekin vielä välillä. Olemme perheinä tavanneet vuoden aikana kolme kertaa, aina niin, että minä olen kutsunut heidät meille syömään. Olisi kiva tavata taas, mutta kyllä minua lievästi rasittaa, että taasko minä kutsun ja järjestän.
Kummallakin perheellä samanlainen elämäntilanne, samanikäiset lapset, kummatkin äidit olemme työssä ja kiireisiä ja väsyneitä, kummallakin tilaa kutsua kylään yhtä paljon, eli näissä asioissa ei ole eroja. Ja he tulevat meille kyllä mielellään ja istuvat kauan ja hartaasti, joten siitäkään ei taida olla kyse, että eivät viihdy kanssamme enää.
En osaa reilut nelikymppisenä ihmisenä mennä sanomaankaan tällaiselle suhteellisen tuoreelle ystäväperheelle, että olisiko se teidän vuoro kutsua. Minusta jokaisen pitäisi se jo itsekin hoksata, enkä halua olla mikään muita ojenteleva ihminen. Odotammeko siis kutsua hamaan tulevaisuuteen vai kutsunko taas meille? Hampaankoloon jäämisen uhallakin? Eikö vierailuja enää pidetäkään vastavuoroisesti?
Kommentit (7)
kutsua itse itseänsä kylään, mutta sitähän sinä fiksuna juuri ehdotat. Minusta ap, anna olla koko ystävyys. Vastavuoroisuus on tärkeää, vaikka kaikki sitä eivät näytä ymmärtävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muut naiset tuntuu ottavan niistä ihan hirveästi stressiä. Jos mä haluan nähdä jonkun ihmisen, mä kutsun hänet kylään, enkä jää laskemaan vuoroja. Joidenkin ystävien kanssa nähdään enemmän heillä, joidenkin enemmän meillä. Ja kyllähän sen yleensä tajuaa, jos toinen ei halua olla tekemisissä sen kummemmin.
Vastavuoroisuus on tärkeää, vaikka kaikki sitä eivät näytä ymmärtävän.
Mä en ymmärrä? Ei se ystäville kahvien keittäminen kuitenkaan mikään vaiva varsinaisesti ole!
4
Sanoisin ystävälle että olisi kiva nähdä, koska voitais tulla teille?
En pidä sitä minään muiden ojentamisena, eri asia jos läksyttäisit että olettepa epäkohteliaita kun ette ole kutsuneet meitä ja me ollaan tarjottu teille jo ainakin kuustoista kalapuikkoa ettekä te yhtään
Jos olisivat sen oloisia ettei heillä ole kovin kivaa, lopettaisin kutsumisen parin kerran jälkeen.
Jos taas tuntuisi siltä että illat ovat mukavia mutta he vain eivät ole ihmisiä joilla on tapana kutsua porukkaa kylään niin voisin kutsua meille vaikka kuinka monta kertaa peräkkäin. Jossain vaiheessa kyllä ottaisin puheeksi asian jotenkin kauttarantain, en siksi ettenkö mielelläni itse kutsuisi vieraita vaan siksi etten vahingossa toistuvasti kutsuisi meille ihmisiä jotka vain eivät kehtaa sanoa ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta hän mainitsi tarjonneensa ruokaa tälle toiselle perheelle. Ja se nyt on ihan eri juttu kuin kahvit ja Marie-keksit, joita lähiömammat toisilleen tarjoaa...
Nro kolmonen.
puhelisin tapaamisesta tällä tavoin:
"Olisi tosi kiva nähdä taas tässä joku kerta kunhan löydetään sellainen rako, että molemmille perheille sopii. Mites olisi jos tavattaisiin vaikka välillä teillä?" Ja jos äiti alkaa kierrellä ja kaarrella niin sitten ehdottaisin vaikkapa leikkipuistoa tapaamispaikaksi.