roikun suhteessa jolla ei ole tulevaisuutta - miten uskaltaa irti

no haluatko jumittaa tuossa suhteessa vielä 5 vuoden päästä?

Eroa. Ennemmin kuin myöhemmin.

Mulla auttoi, kun mietin millaista elämäni on seuraavat 50 vuotta, jos jään suhteeseen.

Että miten 80-vuotisjuhlissa katson taaksepäin ja huomaan, että olen viettänyt koko ikäni  kärsien, tyytymättömänä, toivoen jotain mitä ei ollut edes mahdollista saada. Hukattu elämä pelkän pelon vuoksi.

Nyt olen eronnut ja mitään kauheaa ei tapahtunut. Sain uuden mahdollisuuden. Selviät kyllä, ap.

Vierailija kirjoitti:

Mulla auttoi, kun mietin millaista elämäni on seuraavat 50 vuotta, jos jään suhteeseen.

Että miten 80-vuotisjuhlissa katson taaksepäin ja huomaan, että olen viettänyt koko ikäni  kärsien, tyytymättömänä, toivoen jotain mitä ei ollut edes mahdollista saada. Hukattu elämä pelkän pelon vuoksi.

Nyt olen eronnut ja mitään kauheaa ei tapahtunut. Sain uuden mahdollisuuden. Selviät kyllä, ap.

Ajattelen vain että minussa on pakko olla jotain vikaa, kun eivät tunteet vain tule mukaan tähän kuvioon, mies on todella kiva, mutta ajattelen häntä enemmän kaverina, enkä parisuhteen osapuolena. -ap

Minun mielestäni sinun kannattaisi panostaa hyvien ystävien etsimiseen, ettet jäisi yksin :) Toivon mukaan voisitte jatkaa miehen kanssa ystävinä suhteen jälkeen?

Onko miehellä tunteet pelissä? Lähtisin ja olen lähtenytkin vastaavassa tilanteessa. En kyllä ole ihan varma onko niitä tunteita edelleenkään löytynyt, mutta nykyinen suhteeni toimii kuitenkin paljon paremmin kuin edellinen. Olen varmaan niin parkkiintunut näissä rakkausasioissa, että jalat ei enää mene täysin alta kenenkään kanssa. Hyvä niin. Pysyy järki päässä nykyään :)

Kokemuksesta tiedän ettei se ole helppoa. Itse erosin suhteesta joka ei edennyt enkä ollut siinä onnellinen. Ajattelin että parempi yksin kuin huonossa suhteessa. Meillä on vain tämä yksi elämä, haluaako 20 vuoden päästä huomata elävänsä edelleen siinä samassa epätyydyttävässä suhteessa kun olisi mahdollisuus valita toisin.. Kuuntele itseäsi ja sydäntäsi. Erosta selviät kyllä ja niinhän sitä sanotaan että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Mikä pelottaa eniten, yksin olo? Elän itse sinkkuna, ollut jo muutaman vuoden. Kavereilla parisuhteet, perheet. Silti mulla on parempi olla nyt kuin huonossa suhteessa. Tsemppiä!!!

Vierailija kirjoitti:

Onko miehellä tunteet pelissä? Lähtisin ja olen lähtenytkin vastaavassa tilanteessa. En kyllä ole ihan varma onko niitä tunteita edelleenkään löytynyt, mutta nykyinen suhteeni toimii kuitenkin paljon paremmin kuin edellinen. Olen varmaan niin parkkiintunut näissä rakkausasioissa, että jalat ei enää mene täysin alta kenenkään kanssa. Hyvä niin. Pysyy järki päässä nykyään :)

Kyllä on, mies haluaisi jatkaa ja on varma että minä olen "hänen elämänsä nainen". Tosin kyseessä on hänen ensimmäinen parisuhteensa joten en osaa ihan varauksetta tuohon suhtautua. Ja tosiaan itse alusta asti kamppaillut sen kanssa, että tunteita ei oikein ole.

-ap

Siis olette seurustelleet monta vuotta, ettekä esim asu vielä yhdessä? Miksei? Ja miten mies suhtautuu tulevaisuuteenne?

Ole rehellinen. Jos tunteita ei ole, voitte ehkä olla kuitenkin ystäviä.

Ensinnäkin ap et ole vielä mitenkään liian vanha repäisemään irti ei-toimivasta parisuhteesta. Itse olen 41 vuotta ja suhteella ei tulevaisuutta, siis miehen toiveista johtuen. Itsekin rimpuilen sen kanssa, että pääsisin irti. Sinä ole oikeasti vielä sen verran nuori (jos haluat lapsia), että niitä pystyy kyllä hankkimaan, tarvittaessa jopa klinikan kautta ilman miestä. Mies voi tulla sitten kuvioon myöhemminkin jos on tullakseen. 

Miksi et muka uskalla? Mitä oikein pelkäät? Sanot tyypille suoraan, että suhde on loppu. Hankit asunnon ja muutat pois. Varsinkin pk-seudulla on tällä hetkellä paljon vuokra-asuntoja tarjolla. Se olisi väliaikainen ratkaisu ja saisit miettiä rauhassa elämäsi suuntaa. Tottakai selviät yksi arjen haasteista, ei siihen miestä tarvita. Tsemppiä!

Rykäset irti vain. Se sattuu molempia, mutta siitä selviää hengissä. Ja ihan oikeasti, voitko olla niin itsekäs että estät häntä löytämästä jotakuta joka rakastaa häntä syvästi? Ihan vain siksi että SINUA pelottaa olla yksin.

Tekstistäsi saa sen käsityksen, että ette edes asua yhdessä? Joten mitä sun oikein täytyy uskaltaa? Senkus jatkat elämää ilman sitä miestä.

Olin vuoden suhteessa. Enkä nähnyt tulevaisuutta sen ihmisen kanssa. Siinä ihmisessä ei ollut vikaa. Meillä toimi lähes kaikki. Hänellä pienet lapset ja minulla aikuiset. Hänellä ei ollut toimivat välit exään ja minulla on. En halunnu uusperhettä. Enkä tuhlaa elämääni hoitaen toisen lasta. Ero oli ainut vaihtoehto. Nyt olen puoli vuotta nauttinut elämästä. Uutta suhdetta en halua heti.

Vierailija kirjoitti:

Siis olette seurustelleet monta vuotta, ettekä esim asu vielä yhdessä? Miksei? Ja miten mies suhtautuu tulevaisuuteenne?

Luitko edes aloitusta, eivät varmaan asu yhdessä jos suhde junnaa paikoillaan

Vierailija kirjoitti:

Rykäset irti vain. Se sattuu molempia, mutta siitä selviää hengissä. Ja ihan oikeasti, voitko olla niin itsekäs että estät häntä löytämästä jotakuta joka rakastaa häntä syvästi? Ihan vain siksi että SINUA pelottaa olla yksin.

kiitos, mutta en todellakaan ole mitenkään pakottanut miestä tässä olemaan ja olen ollut hänelle avoin siitä mikä tilanne on. Jos hän silti haluaa jatkaa niin se on hänen päätöksensä

-ap

Onko sulla läheisriippuvuus, kun et uskalla olla yksin.

Mietippä nyt tarkkaan. Mies kuulostaa kyllä tosi hyvälle. Olet hänelle ensimmäinen ja kaikkee...

Mieti kuinka paljon miehen varallisuudella teille akoille on merkitystä, nii sit tajuut jättää sen.