Ärsyttää noissa työttömyysketjuissa kun

työssäkäyvät tavikset vertaavat omia fiiliksiään meidän masentuneiden ja syrjäytyneiden fiiliksiin. Sanotaan esim. että heitäkin väsyttää aamulla ja ei aina huvittaisi lähteä töihin. No minä olen ollut nuorempana paremmassa henkisessä jamassa (ja työelämässä) ja voin sanoa että sillä taviksen aamuväsymyksellä ei ole mitään tekemistä nykyisten olojeni kanssa. Mielenterveyteni alkaa nykyään kirjaimellisesti hajoamaan jos en saa nukkua vajaan 9h yöunia oman rytmini mukaan. Myös se etten nykyään yksinkertaisesti jaksa keskittyä töissä koko päivää, eroaa siitä nuoruuden "olisihan sitä mieluummin lomalla" -fiiliksistä.

Motivaatiostakin puhutaan siihen sävyyn ettei se työelämä ole heillekään "aina kivaa", mutta silti jatkuvasti tuodaan esille että työstä saadaan jotain tärkeyden ja kuuluvuuden tunteita ja että se työpaikan sosiaalinen kanssakäyminen antaa monelle jotain. Monelle myös raha ja omaisuuden kartuttaminen näyttää olevan jollain tapaa merkittävä asia elämässä. Ja myös tunne että on jollain tapaa parempi kuin työtön, joihin voi sitten palstalla ja muuallakin purkaa omaa aggressiotaan. No arvatkaa mitä, minä en saa niistä töistä irti läheskään samanlaista "palkintoa" kuin mitä te mussuttajat täällä.

Pomoja ja työkavereitakin haukutaan, mutta teksteistä voi lukea etteivät k*sipäistenkään pomojen urputukset kuitenkaan vaikuta teihin läheskään yhtä paljon kuin esim. itseeni. Ja niiden ärsyttävien juoruaja-haukkuja-kollegoidenkin kanssa viihdytte tosiasiassa paljon paremmin kuin minä.

Taviksella on töissä aina vähintään 500% hauskempaa kuin itselläni, vaikka sanoisitte mitä.