Lue keskustelun säännöt.
30vuotiaiden elintasoerot
06.08.2021 |
Huomaan jo tässä iässä, ikäni pääkaupungissa asuneena, isoja elintasoeroja minun ja ystävieni välillä. En ole varmaan varakkammaista päästä tuttavapiirissäni ja tämän ikäisissä nyt lainkaan, mutta on n. 4000e brutto itselläni ja avomiehellä tuplat sekä uusi rivari Helsingissä. Ikää 32v. Todella hyvä ystäväni on pienipalkkainen duunari ja itseäni tämä ei haittaa, mutta vaikuttaa korpeavan häntä! Kummallisella tavalla hän jatkuvasti huomauttelee minulle mitä erikoisimmista asioista ja korostaa itseään (en tiedä mikä ihme taustalla, tulkitsen kateudeksi mutta voi olla että olen väärässä). Joka tapauksessa hänelle on ihan utopiaa, että hän ostaisi jotain kalliimpia huonekaluja tai vaikka mökin tai maksaisi 50e raflassa. Ja nämä erot rajaavat mistä viitsii jutella ja mitä tuoda esiin. Huomaamattani esim.kommentoin, että "kiva kun jaksavat rempata vuokrakämppiä" omistajiin viitaten ja ymmärsin jälkeenpäin, että se oli alentuva kommentti. Onko teidän ystäväpiiri samaa tulotasoa vai jotain muuta? Millaisia havaintoja olette tehneet?
Kommentit (25)
Mun brutto on 2900e/kk, olen sinkku ja ihan helposti maksan 50e raflassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, ja pointti nyt ehkä se, että en ole aiemmin ajatellut, että joutuisin rajaamaan sanomisia ystävän tähden, koska olemme olleet niin "yhtä", mutta nyt herään asiaan. Ja itsekään en ole edes kovin hyvätuloinen. Ap
No siis tällä ystävällä netto tt-tuen luokkaa tai enemmän, mutta on oikeasti tosi pienituloinen. Ap
Tai tyyliin, jos vietämme aikaa veneellä ja mökillä, hän valittelee kun ei pääse mökille. Kun kutsuimme hänet mökille, tulee muttei ole varaa mihinkään ja tarjoamme kaiken. Teen sen mielelläni mutta onhan se vähän hassua pidemmän päälle, että saman ikäisenä tarjoan kaverille. Ap
Voi olla kateuttakin. Miehelläsi on jo oikeasti hyvä palkka ja teitä kaksi maksamassa mikä mahdollistaa erilaisen elintason.
Mutta jos omaat tunneälyä, ymmärrät myös ystäväsi tilannetta ja päätät itse, onko liikaa vaivaa toimia kanssakäymisessä hienovaraisesti "säädellen" vai ei. Itse en kokisi ongelmaksi. Omassa ystäväpiirissäni on eri tulotasoja ja elämäntilanteita (nekin voivat muuttua yllättäen) ja tilanteen mukaan mennään. Kullakin onnea ja epäonnea aikanaan ja niissä eletään mukana, ei sen kummempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mul oli kerran ammattikorkee koulun käyny kaveri, joka tienas mua 100e enemmän kuussa. Kun se oli kertonut sen palkan mulle, se anti mulle kolikoita ja sano että saan pitää ne 😂
No niin tässä taas kunnon trollialoitus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut ystävien kesken aika hiljaa siitä, että alle 40-vuotiaina meillä oli vaimon kanssa yli puoli miljoonaa omaisuutta. Kateellisessa maassa varovaisuus kannattaa.
Vierailija kirjoitti:
No niin tässä taas kunnon trollialoitus!
Joko sama tai sai innoituksen siitä yrittäjästä, jonka ystävät ja sukulaiset arvostelee tämän lasten merkkivaatteita ja sisustusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut ystävien kesken aika hiljaa siitä, että alle 40-vuotiaina meillä oli vaimon kanssa yli puoli miljoonaa omaisuutta. Kateellisessa maassa varovaisuus kannattaa.
Fiksut ei kerro edes verottajalle;)
Ja sitten heräsit siellä miniyksiössäsi, laskit tukirahasi ja tulit kirjoittamaan unesi tänne palstalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On syytäkin olla kateellinen toisten rahoista, jos oma elämä ja terveys on kiinni juurikin rahasta tulevaisuudessa..
Huomannut saman.
Kaveri yläasteajoilta tähän päivään on jäänyt amistasolle ja tienaa sen 2 tonnia brutto.
Aina persauki.
Oma palkkani huomattavasti enemmän, koulutus korkea.
Kaverilla aina kauhea valitus jos joku maksaa 20c enemmän kuin jossain toisessa kaupassa jne.
Annas olla jos maksat kaljasta baarissa 8€ tai kahvista 3€, kuulema turhaa ja järjetöntä.
Kaverin mielestä kaikki kurjuus on Sipilän, bernerin ja maahan muualta tulleiden syytä.
Koomista tässä on se, että kaveri on opiskelulahjoiltaan minua etevämpi.
Halutessaan pärjäisi kyllä vaativassakin koulussa.
Häntä vaan kiinnostaa valittaminen, tupakanpoltto ja kaljanjuonti enemmän kuin opiskelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo pn väistämätöntä että tuloeroja tulee. Opit kyllä varomaan sanojasi, mutta voi olla että vähemmän tienaava ei tilanteeseen sopeudu ja sellainen alentuva asenne tai epävarmuus jää päälle (ihan syyttä).
Meillä porukassa kovatuloisimmat löytyy netin verolistoilta, pienituloisimmat on keskituloisia. Tätä eroa ei oikeastaan huomaa, kun kaikilla on kuitenkin sen verran hyvä tilanne, ettei tarvitse penniä venyttää.
Toisin oli kuitenkin, kun osa oli jo työelämässä ja pari vielä viimeisteli opintoja. Silloin esimerkiksi baari-iltoina tuli kiusallisia tilanteita, kun rahamiehet halusi mennä kaupunkiin taksilla. Me opiskelijat sitten oltiin että voitaisiinko sittenkin mennä junalla, että riittäisi loppukuusta rahat vielä ruokaankin. No taksilla tietysti mentiin ja sitten tuli kuittailua että aina joutuu taksin maksamaan.
Itsellä kolmekymppisenä tuttavapiirissä oli myös eroja elintasossa. Me miehen kanssa opiskeltiin pitkään lainalla ja asuttiin vuokralla ja jatko-opiskeltiin suht pienillä palkoilla/stipendeillä, väitöksen jälkeen muutettiin ulkomaille yliopistoon vierailevaksi tutkijaksi suht pienellä palkalla. Samaan aikaan ne nopeammin ammattiin valmistuneet perustivat perheet, ostivat tai rakensivat taloja jne. Noin nelikymppisenä tilanne muuttui, meillä palkkakehitys nopeasti ylöspäin, lasten myötä omakotitalo, mökki jne. Nyt varmaan kaikki suht tyytyväisiä elämäänsä, perusjutut olemassa ja lapset kasvatettu kunnialla aikuisiksi. Jos nyt kuusikymppisinä mietitään onnea ja onnettomuutta, niin eipä silloin ensimmäisenä puhuta rahasta tai sen puutteestakaan, vaan ihmisistä, rakkaudesta, sairauksista ja kuolemasta.
Noh, mun kolmekymppisessä kaveripiirissä (mun kaverit + kumppanin kaverit) valtaosa on työttömiä vuokra-asujia. Ainoat omistusasunnot ovat perintöä tai kumppanin omistamia, omalla rahalla/lainalla hankittua ei ole kenelläkään. Tuntuu kaukaiselta ja kuin eri planeetalta olevalta elämä, jossa maksettais 50 euroa ravintolassa tai ois 4000 euroa palkka. Itelleni tuntuis utopialta jo 2000 euron palkka. Elän Kelan tuilla tällä hetkellä, ylipäänsä palkka joka riittäis muuhunkin kuin pakolliseen, tuntuis lottovoitolta. Saati omistusasunto mistään mökistä puhumattakaan. En varmaankaan pystyisi olemaan ystävä ihmisen kanssa, joka pitäisi tuollaista elämää itsestäänselvänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut ystävien kesken aika hiljaa siitä, että alle 40-vuotiaina meillä oli vaimon kanssa yli puoli miljoonaa omaisuutta. Kateellisessa maassa varovaisuus kannattaa.
Fiksut ei kerro edes verottajalle;)
Paljon oli tullut perintöinä, veroaste muistaakseni jonkin verran toisella kymmenellä. Sääliksi käy vähän niitä, jotka yrittävät päästä samaan ansiotuloilla, joiden rajavero on jotain yli 50 %.
Minä myös. Olen itse ainut tutuistani joka jauhaa tällä pöllöpalsalla :(
Asun yksiössä vuokralla kahden keilahallin välissä. Ei asuntosäästöjä tai autoa. M32
Aha, ok.
T syrjäytynyt 30M neitsyt mies työtön