Tapailen 34-vuotiasta miestä, joka sanoi ettei halua lapsia vielä moneen vuoteen, koska haluaa elää _nuoruuttaan_

Vierailija kirjoitti:

No mitä sitten? 34-vuotias on nuori ihminen. Jokainen haluaa sitten kun haluaa tai ei halua.

Mieshän pystyy halutessaan pitkittämään lisääntymistä vaikka just tuonne 70:seksi asti. Nainen ei.

34-vuotias hopeakettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä sitten? 34-vuotias on nuori ihminen. Jokainen haluaa sitten kun haluaa tai ei halua.

Mieshän pystyy halutessaan pitkittämään lisääntymistä vaikka just tuonne 70:seksi asti. Nainen ei.

Joo miehen hedelmällisyys alkaa laskea 45 ikävuoden jälkeen. Heillä on noin 10 vuotta pitempi aika. Mutta hehän eivät kanna lasta, eivätkä synnytä, eivätkä imetä. Sitten pitää hankkia nuorempi puoliso, jos sellaisen saa tai hakea jostai thaimaasta.

Yks tubaaja joka kiertää pitkinpoikin Aasiaa oli haastatellut kanavallaan missikisoja pitävää järjestäjää. Valtaosa Thaimaassa ja Vietnamissa pidettävistä kisoista kerää katsojikseen enimmäkseen 50-80v. mieskatsojia. Ihmetteli miten alle 50v. miehiä ei juurikaan näy, paitsi baareissa.

Oksentaako kettu koloon ja kuinka usein?

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys😂 Meillä lastenteko venahti mun sairastelun takia. Nyt näyttää siltä, että vuoden päästä voisi jo onnistuakin. Mieheni olisi silloin 41-vuotias, minä 33. Ja murehdin ihan tosissani, onko hän jo liian vanha isäksi! Jaksaako valvoa öitä ja auttaa mua vauvan ja kodin hoidossa? Onko kasvattajana vanhanaikainen, kun oma lapsuutensa oli 80-luvulla? Ja ennenkaikkea, minkä ikäinen lapsemme on, kun hänestä aika jättää (okei, vähän kaukaa haettu, mutta miehen oma isä kuoli 63-vuotiaana, lapsemme olisi vasta parikymppinen...)

Ei 41-vuotias ole liian vanha. Oma isäni oli 40, kun synnyin. Hyvin hän jaksoi. Jaksoi vielä leikkiä lasten lastenkin kanssa oikein kunnolla.

Olen byt 56-vuotias. Isäni elelee vieläkin.

Sen sijaan mieheni äiti sai mieheni noin 33-vuotiaana, mutta kuoli vuoden kuluttua.

Eli elämästä ei voi tietää.

Lapset kannattaa kuitenkin hankkia heti opiskeluiden ollessa valmiit. Lykkääminen on tyhmää.

Aika ikävä tilanne. Nainen on löytänyt miehen, jossa näkee paljon isämatskua, ikää jo miltei kolmekymmentä ja biologinen kello tikittää. Eli ideaalinen tilanne perustaa perhe. Mutta... mies ei haluakaan lapsia. Vaihtoehdot ovat huonot, joko jäädä roikkumaan suhteeseen ja toivomaan, että mies suht. nopeasti muuttaisi mieltään tai erota ja toivoa, että uusi hyvä mies löytyisi nopeasti. Tässäkin tapauksessa ensimmäisen lapsen syntyminen siirtyy vähintään 3-4 vuodella, toinen lapsi syntyy 36-38 vuotiaana ja kolmas sitten lähemmäs nelikymppisenä. Ja tämä on siis se paras skenaario.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieslapsi. Ei kannata vaivautua.

Jotkut kypsyvät hitaasti.

Mikä mieslapsi sellainen muka on, joka tietää että hänestä ei ole vielä isäksi. Kuulostaa vastuulliselta. Mieslapsi tekee lapsen puolivahingossa tai huvinvuoksi ja sitten ulisee.

Ainakin realiteetit on kateissa. Jos yli kolmekymppisenä haluaa edelleen elää nuoruuttaan, niin täytyy varautua siihen, että perhettä ei välttämättä enää saa. Kyllä se nelikymppisenä on monelle myöhäistä.

Ja näin mies on varmasti myös varautunut. Oletatko että miehet ovat tyhmiä eivätkä osaa arvioida päätöstensä seuraamuksia?

No kun ei ole! Asia tulee tälläkin palstalla vähän väliä esille, ja lukuisia lehtiartikkeleitakin on asian tiimoilta ollut. Nelikymppinen mies ihmettelee ja voivottelee kun naista ei löydy perheenperustamiseen.

Mikä tämän ketjun pointti on?

Yhden rivin kommentti josta syntyy 10 sivua miesten haukkumista?

Eikä palstalla ole miesv ihaa???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieslapsi. Ei kannata vaivautua.

Jotkut kypsyvät hitaasti.

Mikä mieslapsi sellainen muka on, joka tietää että hänestä ei ole vielä isäksi. Kuulostaa vastuulliselta. Mieslapsi tekee lapsen puolivahingossa tai huvinvuoksi ja sitten ulisee.

Ainakin realiteetit on kateissa. Jos yli kolmekymppisenä haluaa edelleen elää nuoruuttaan, niin täytyy varautua siihen, että perhettä ei välttämättä enää saa. Kyllä se nelikymppisenä on monelle myöhäistä.

Ja näin mies on varmasti myös varautunut. Oletatko että miehet ovat tyhmiä eivätkä osaa arvioida päätöstensä seuraamuksia?

No kun ei ole! Asia tulee tälläkin palstalla vähän väliä esille, ja lukuisia lehtiartikkeleitakin on asian tiimoilta ollut. Nelikymppinen mies ihmettelee ja voivottelee kun naista ei löydy perheenperustamiseen.

Laitas niitä lukuisia lehtiartikkeleita linkkinä.

Lisäksi mitä tällä palstalla miehistä tulee esille niin oletko aivan varma etteivät ne ketjut ole miesv ihaajien mielikuvitusta? Samaa paskaa kuin tämäkin ketju. Ihanaa vain päästä haukkumaan miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys😂 Meillä lastenteko venahti mun sairastelun takia. Nyt näyttää siltä, että vuoden päästä voisi jo onnistuakin. Mieheni olisi silloin 41-vuotias, minä 33. Ja murehdin ihan tosissani, onko hän jo liian vanha isäksi! Jaksaako valvoa öitä ja auttaa mua vauvan ja kodin hoidossa? Onko kasvattajana vanhanaikainen, kun oma lapsuutensa oli 80-luvulla? Ja ennenkaikkea, minkä ikäinen lapsemme on, kun hänestä aika jättää (okei, vähän kaukaa haettu, mutta miehen oma isä kuoli 63-vuotiaana, lapsemme olisi vasta parikymppinen...)

Itsekin lähentelen neljääkymppiä ja sain juuri esikoisen. Vaimoni on 41. Näkisin enemmän niin että vasta nyt vanhempana olen (miehenä) todella valmis isäksi. Tämän ikäisenä prioriteetit on niin vaihtunut niistä kaljailloista ja huiteluista siihen ettei ole mitään parempaa kuin olla kotona huolehtimassa lapsesta :)

Psyykkisesti toki on kypsempi vanhempi, mutta ikävä kyllä naisen hedelmällisyys alkaa laskea jyrkästi 35-vuotiaana. On riskipeliä lykätä naisen kohdalla lapsen hankintaa lähelle 40 vuotta. Eikä kannata mainita, että meillä se onnisti, kun se ei kaikilla onnistu.

Niin. Mutta kannattaa ottaa huomioon, että kaikille se lapsi tai lapsettomaksi jääminen ei ole mitään elämän isoimpia juttuja. Joku voi hyvin olla silleen, että "Enpä hanki vielä lasta,. yritetään kun olen 39. Ai voi hitsi ei tärppää. No ei se haittaa elämässä on muutakin".

Vrt. ne jotka yrittävät lasta epätoivon vimmalla. He yleensä aloittavat nuorempina sen yrittämisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys😂 Meillä lastenteko venahti mun sairastelun takia. Nyt näyttää siltä, että vuoden päästä voisi jo onnistuakin. Mieheni olisi silloin 41-vuotias, minä 33. Ja murehdin ihan tosissani, onko hän jo liian vanha isäksi! Jaksaako valvoa öitä ja auttaa mua vauvan ja kodin hoidossa? Onko kasvattajana vanhanaikainen, kun oma lapsuutensa oli 80-luvulla? Ja ennenkaikkea, minkä ikäinen lapsemme on, kun hänestä aika jättää (okei, vähän kaukaa haettu, mutta miehen oma isä kuoli 63-vuotiaana, lapsemme olisi vasta parikymppinen...)

Itsekin lähentelen neljääkymppiä ja sain juuri esikoisen. Vaimoni on 41. Näkisin enemmän niin että vasta nyt vanhempana olen (miehenä) todella valmis isäksi. Tämän ikäisenä prioriteetit on niin vaihtunut niistä kaljailloista ja huiteluista siihen ettei ole mitään parempaa kuin olla kotona huolehtimassa lapsesta :)

Psyykkisesti toki on kypsempi vanhempi, mutta ikävä kyllä naisen hedelmällisyys alkaa laskea jyrkästi 35-vuotiaana. On riskipeliä lykätä naisen kohdalla lapsen hankintaa lähelle 40 vuotta. Eikä kannata mainita, että meillä se onnisti, kun se ei kaikilla onnistu.

Niin. Mutta kannattaa ottaa huomioon, että kaikille se lapsi tai lapsettomaksi jääminen ei ole mitään elämän isoimpia juttuja. Joku voi hyvin olla silleen, että "Enpä hanki vielä lasta,. yritetään kun olen 39. Ai voi hitsi ei tärppää. No ei se haittaa elämässä on muutakin".

Vrt. ne jotka yrittävät lasta epätoivon vimmalla. He yleensä aloittavat nuorempina sen yrittämisen.

No jos yrittää 39-vuotiaana, kyllä sitä silloin haluaa. Pettymys se on, kun ei tärppää. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvät miehet ja isät tietävät yleensä jo teininä haluavansa isäksi, eivätkä todellakaan sanoisi 34-vuotiaana noin.

24-vuotiaana hyvä mies voi olla tuota mieltä, mutta EI missään nimessä 34-vuotiaana.

Toki jos sulle tuollainen mies kelpaa, niin omapa on asiasi.

Itselleni jo ajatuksenakin täysin turn off.

Tämä! Näitä « emmä tiiä» miehiä tulee välttää, eikä kannata edes harkita lapsentekoa sellaisen kanssa. Muuten joutuu hoitamaan lapset ja perheen asiat yksin, kun miestä ei kiinnosta. Tämä on fakta!

Miksi mies tekisi lapsia tapailunaisen kanssa`?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys😂 Meillä lastenteko venahti mun sairastelun takia. Nyt näyttää siltä, että vuoden päästä voisi jo onnistuakin. Mieheni olisi silloin 41-vuotias, minä 33. Ja murehdin ihan tosissani, onko hän jo liian vanha isäksi! Jaksaako valvoa öitä ja auttaa mua vauvan ja kodin hoidossa? Onko kasvattajana vanhanaikainen, kun oma lapsuutensa oli 80-luvulla? Ja ennenkaikkea, minkä ikäinen lapsemme on, kun hänestä aika jättää (okei, vähän kaukaa haettu, mutta miehen oma isä kuoli 63-vuotiaana, lapsemme olisi vasta parikymppinen...)

Itsekin lähentelen neljääkymppiä ja sain juuri esikoisen. Vaimoni on 41. Näkisin enemmän niin että vasta nyt vanhempana olen (miehenä) todella valmis isäksi. Tämän ikäisenä prioriteetit on niin vaihtunut niistä kaljailloista ja huiteluista siihen ettei ole mitään parempaa kuin olla kotona huolehtimassa lapsesta :)

Psyykkisesti toki on kypsempi vanhempi, mutta ikävä kyllä naisen hedelmällisyys alkaa laskea jyrkästi 35-vuotiaana. On riskipeliä lykätä naisen kohdalla lapsen hankintaa lähelle 40 vuotta. Eikä kannata mainita, että meillä se onnisti, kun se ei kaikilla onnistu.

Niin. Mutta kannattaa ottaa huomioon, että kaikille se lapsi tai lapsettomaksi jääminen ei ole mitään elämän isoimpia juttuja. Joku voi hyvin olla silleen, että "Enpä hanki vielä lasta,. yritetään kun olen 39. Ai voi hitsi ei tärppää. No ei se haittaa elämässä on muutakin".

Vrt. ne jotka yrittävät lasta epätoivon vimmalla. He yleensä aloittavat nuorempina sen yrittämisen.

No jos yrittää 39-vuotiaana, kyllä sitä silloin haluaa. Pettymys se on, kun ei tärppää. 

Pettymyksiä on eri tasoisia. Jos todella haluaa lapsen ja äidiksi (silloin yleensä aloittaa nuorena yrittämisen) ja lapsia ei kuulu pettymys voi olla todella musertava ja sairastuttaa henkisesti. Jos lapsi olisi "kiva", niin pettymys voi olla tasoa "No voi harmi :(("

Itse haluaisin omistaa hevosen. Ne on perkuleen kalliita. Voisin toki laittaa joka sentin siihen kiinni mutta en sitten kuitenkaan halua sitä niin paljon. Nyt se, että ei ole omaa hevosta aiheuttaa vastaavan "Voi hitsiläinen :( "-fiiliksen. Mutta maailma ei kaadu eikä lopu.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se jatku siihen asti, mihin henkilö itse sen kokee jatkuvan.

Aivan. MInäkin elän vielä nuoruuttani!

Ihminen joka kokee tuossa iässä elävässä nuoruuttaan, kokee sitä ehkä loppuelämänsä. Kyllä 34v on ja vahvasti aikuisuuden puolella ja miehenä lähempänä keski-ikää, kuin nuoruutta.

Kannattaa vaan jatkaa matkaa ja hankkia kypsempi kumppani, jos perheen perustaminen itseä kiinnostaa. Äkkiä huomaakin olevansa itse jo vanhempi ja parhaat vuodet takana. Tunnen paljon ihmisiä, jotka lykkäsivät lapsentekoa neljäänkymppiin ja joutuivatkin hedelmöityshoitojen pitkälle tielle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieslapsi. Ei kannata vaivautua.

Jotkut kypsyvät hitaasti.

Mikä mieslapsi sellainen muka on, joka tietää että hänestä ei ole vielä isäksi. Kuulostaa vastuulliselta. Mieslapsi tekee lapsen puolivahingossa tai huvinvuoksi ja sitten ulisee.

Ainakin realiteetit on kateissa. Jos yli kolmekymppisenä haluaa edelleen elää nuoruuttaan, niin täytyy varautua siihen, että perhettä ei välttämättä enää saa. Kyllä se nelikymppisenä on monelle myöhäistä.

Ja näin mies on varmasti myös varautunut. Oletatko että miehet ovat tyhmiä eivätkä osaa arvioida päätöstensä seuraamuksia?

No kun ei ole! Asia tulee tälläkin palstalla vähän väliä esille, ja lukuisia lehtiartikkeleitakin on asian tiimoilta ollut. Nelikymppinen mies ihmettelee ja voivottelee kun naista ei löydy perheenperustamiseen.

Deittipalstat täynnä 45v miehiä, joilla lukee ei lapsia vielä tai haluaa lapsia. Juna vaan meni jo naisilla lapset jo tehty ja isoja. Harva nuori nainen haluaa vanhaa ukkoa. Olisi kannattanut ajatella asiaa hieman aiemmnin.

No ehkä voi ajatella hiukan itsekkäästikin. Todennäköisesti kun on jo todella vanha eli yli 70-vuotias, haluaa, että sinua käydään katsomassa. Jos sinulla ei ole lapsia, todennäköisyys sille, että joku käy katsomassa on todella pieni. On tietenkin lapsia, jotka eivät käy koskaan katsomassa vanhempiaan.  Et voi myöskään saada lapsenlapsia, jos et itse ole vanhempi yms. 

Toki onhan olemassa vapaaehtoistoimintaa eli joku voi tulla ulkoiluttamaan sinua, kun asut palvelutalossa, jossa makaat yksin huoneessa kaikki päivät ja yöt. Hoitajilla ei ole nimittäin aikaa sinulle. Onhan toki olemassa ystäviä, mutta hekin voivat olla tuossa iässä jo niin huonovointisia, etteivät jaksa. 

Tämä on tätä, jos taas, mutta......

On  kyllä olemassa naisiakin, jotka eivät halua lapsia. Jotkut ovat sitä mieltä, että he eivät alennu synnyttämään yms. Ehkä heillä on muutenkin huonoja kokemuksia perhe-elämästä. No se on tietenkin ihan oma valinta, ei siinä sitten mitään..

Vierailija kirjoitti:

On  kyllä olemassa naisiakin, jotka eivät halua lapsia. Jotkut ovat sitä mieltä, että he eivät alennu synnyttämään yms. Ehkä heillä on muutenkin huonoja kokemuksia perhe-elämästä. No se on tietenkin ihan oma valinta, ei siinä sitten mitään..

Nykyään saa valita ja tämä oikeus sallittakoon kaikille. Miksi tästä kuitenkin jankataan? Ihan kuten naisillakin on miehilläkin aikaikkuna. Et voi luottaa siihen että jalat kantaa 70-80 vuoden iässä ja pystyt rahoittamaan aasialaisen ostovaimon elämää.