Mikä työ olisi aidosti mukava ja sellainen, jossa ei uupuisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjastonhoitajilla on oma, erillinen yliopistotutkintonsa.

Sen tiesinkin, mutta onko se ehdoton välttämättömyys, jos alalta töitä haluaa? Kun ei kai kirjastotyössä ole samoin kuin meillä sote-alalla laillistusta tai nimikesuojausta? Ap

Ei ole pakollinen, mutta ilman mitään alan koulutusta on aika mahdotonta saada töitä, alalle koulutettuja työnhakijoita riittää kyllä. Ja vielä, kirjastot ovat oikein perinteisiä naisvaltaisia työpaikkoja, joten ilmapiirin voinet arvata.

Itse viihdyn naisten kesken, mikä sinulla siinä tökkii?

Ei minulla tökkisi mikään, mutta vanhoilla rouvilla tökkii ja pahasti kun töihin tulee nuorempi nainen.

Aijaa, mun kokemuksen mukaan vanhemmat naiset on yleensä just ihania mulle.

Kerran on tullut uudessa työssä vastaan sellainen jotenkin katkera vanhempi nainen joka töksäytteli aluksi inhottavia juttuja, mutta olin sille sitten ekstramukava ja kehuin uutta tukkaa, tyyliä, harrastuksia, kyselin ja olin kiinnostunut, ja näin meistä tuli nopeasti kaverit.

Mun kokemus... Olin kirjanpitäjän nimikkeellä yrityksessä X. Tuli böönoutti.

Nyt olen kirjanpitäjän nimikkeellä yrityksessä Y ja viihdyn.

Erona on, että paikassa X odotettiin vastaavan joka kyselyyn heti, ovella kävi porukkaa ja homma keskeytettiin jatkuvasti. Epäselvyyksiä sain selvitellä pitkään, koska en saanut vastauksia.

Paikassa Y talousosasto on pelottavassa kirstunvartijan maineessa. Saan tehdä työni ja jos haluan tietoja asioista, minulle vastataan. Pelätköön, kunhan homma toimii! Siis ihan hyvä henki tällä on, pelko ei tarkoita työntekijöiden pelottelua.

Ja miten upeaa oli tajuta, että saan tehdä asioita rauhassa. Alkuun olin koko ajan varuillani, että koska joku pikkupomo ilmestyy ovenpieleen kyselemään tämänhetkisen kilometrikorvauksen määrää, mutta kun tajusin että työni on rauhoitettu ja tekemiseen luotetaan, pystyn itse päättämään mitä päivän aikana teen ja missä järjestyksessä.

Tämä rauha antaa mahdollisuuden myös sulle, että jos jotain poikkeavaa tapahtuu, pystyn joustamaan. Kunhan kaikki ei ole yhtä joustamista ja kaaosta.

Että ei pelkkä työ, vaan työn hallinnointi ja johto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjastonhoitajilla on oma, erillinen yliopistotutkintonsa.

Sen tiesinkin, mutta onko se ehdoton välttämättömyys, jos alalta töitä haluaa? Kun ei kai kirjastotyössä ole samoin kuin meillä sote-alalla laillistusta tai nimikesuojausta? Ap

Ei ole pakollinen, mutta ilman mitään alan koulutusta on aika mahdotonta saada töitä, alalle koulutettuja työnhakijoita riittää kyllä. Ja vielä, kirjastot ovat oikein perinteisiä naisvaltaisia työpaikkoja, joten ilmapiirin voinet arvata.

Ainakin meidän kunnan kirjastossa sukupuolet näyttää olevan aika tasan.

Kirjastossa on muuten tosi pas*kat työajat. En lähtis.

Kyse ei nyt ehkä ole myöskään vain alasta, vaan työolosuhteista. Toki jotkin ammatit ovat raskaita, mutta kun työtahti on sopiva ja muut työolot sekä palkka kohdillaan, niin ei samalla tavalla uuvu.

Itse olen työpaikassa, jossa saa tehdä itsenäisesti ja joka toimii ilman raskasta hierarkiaa. Ei enää pomoja, jotka soittelevat perään, eikä ketään kiinnosta, jos käyn omilla asioilla kesken päivän. Luultavasti taukojen pitämiseen vain kannustettaisiin, kunhan työt tulevat hoidetuiksi. En takaisin kellokorttielämään enää vaihtaisi!

Perhehoitaja, saat tehdä työtä kotona. Siinä kuitenkin se, että ei ole työaikoja. Teet työtä yötä päivää. Kuitenkin palkitsevaa, kun näkee lapsen menevän eteenpäin. Palavereita on ja joitakin kotikäyntejä. Jotkut avaavat oven kaikille jotkut eivät. Pakollisia lapsen ja vanhemman tapaamiset kotonasi ei ole. Saat itse päättää.