Lue keskustelun säännöt.
Miten "valmistella" lapsia äidin kuolemaan?
07.09.2009 |
Minä sairastuin vakavasti ja elinaikaa ei enää ole kauheasti. Tähän asti oma olo on ollut suht normaali, mutta nyt alkaa näkyä päälle päinkin, ettei kaikki ole kunnossa. Miten voi pienille lapsille kertoa äidin sairaudesta ja että en ole enää pitkään heidän kanssaan? Siis yksinkertaisesti, nuorin on 1,5v ja vanhin 8v, yhteensä lapsia on viisi.
Kommentit (17)
Hanki jo hyvä ämmä terapiaa ja lopeta näiden huonojen provojen teko!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 4v kun pappani kuoli.
Äitini kertoi että pappa ei enää ole "täällä" vaan hän katselee maailmaa ja meitä pilven reunalta.
Papan on hyvä olla siellä ja pappa kyllä näkee ja kuulee kaiken.
Jokainen menee vuorollaan sinne, mutta (ainakin yleensä) lapsilla on vielä pitkä aika siihen.
vaihda ap jo levyä. Viime viikollahan oli samanlainen aloitus. Kummasti näitä just kuolevia mammoja on täällä alkanyt pyörimään ....
Ja jos et ole sama, niin kandee kaivaa viestit esille ja vaikka lukea niistä.
On sulle tarjottu keskusteluapuakin, jossa tuohon asiaan on puututtu. Se on fakta!
Varmaan vertaistuesta olis enempi apua ku täältä, eli vaihda sivuksi vaikka joku syöpäyhdistyksen sivut, niitä on monia ja siellä samassa jamassa kamppailevia on paljon.
Voimia sinulle!
Ole lapsille rehellinen. Kerro miten voit ja miltä sinusta tuntuu. Älä nyt syyttä suotta suurentele tuskaasi tai kipujasi, tai jää lasten nähden siihen vellomaan, mutta ei kannata täysin peitelläkään ja esittää aivan muuta.
Ehkei kannata kovin aikaisessa vaiheessa kertoa, että kuolet, mutta valmistele lapsia siihen, että pärjäävät isän ja tukiverkoston avulla. Tue läheisiin kontakteihin heidän kanssaan. Kerro miten paljon nämä ihmiset sinulle merkitsevät, siis kerro lapsille ajatuksiasi mummista, tädeistä jne. Siitä mitä he merkitsevät ja olevat elämässä läsnä aina. Kerro lapsille miten rakastat heitä aina, silloinkin kun et ole läsnä (siis vaikka vain kaupassa) ja sopikaa jokin yhteinen tapa palauttaa tämä rakkaus lasten mieleen. Se voi olla esim. kuva, jokin musiikki, tietty paikka kotona, vaate. Kun lapsi oppii jo nyt turvautumaan ja tuomaan rakkauden tunteen esille jollakin konkreettisella tavalla, se saattaa auttaa myöhemmin.
Lapset ovat vielä niin pieniä, että heille tulee varmasti kysymyksiä isompana. Voisitko ennakoida niitä ja kirjoittaa vaikka jokaiselle lapselle kirjeen? Tai juttelet läheisten kanssa jokaisesta lapsesta juuri niitä asioita, joita toivot lapsen aikuisenakin tietävän lapsuudestaan, äidistään, suhteestaan äitiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viime viikolla sulla taisi olla vielä muutama kuukausi elinaikaa. Lomamatkaa olitte suunnittelemassa ja montas lastaa sulla olikaan....4 ?
Vähän alkaa toistamaan storyt toisiaan.
kuolevia äitejä palstalla? Ja jos nämä aloitukset ovat feikkejä, niin kuinka joku uskaltaa leikkiä tällaisella asialla?????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valmensi kuoleman kohtaamiseen. Joku 1,5-vuotias ei vielä kauheasti ymmärrä. Kannattaa kuunnella lasta ja vastata asiallisesti hänen kysymyksiinsä eikä satuilla.
niin varmaan olet tekemisissä lääkäreiden kanssa. He voivat olla tällaisessa asiassa hieman asiantuntevampia, kuin kuka tahansa av palstan kirjoittelija. Suosittelisin kääntymään näiden asiantuntijoiden puoleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli tyyliin 8 lasta, joukossa oli ainakin yhden kaksoset.
Ei ap kuitenkaan sama taida olla?
oli tyyliin 8 lasta, joukossa oli ainakin yhden kaksoset. Ei ap kuitenkaan sama taida olla?
viikko sitten maanantaina, kun kakkoselta tuli se syöpädokkari..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käy täällä kauhean usein, joskus täällä lueskelen keskusteluja, nyt en ole ollut muutamaan viikkoon koneella ollenkaan.
En tiedä mistä toisesta keskustelusta puhutte, meille tämä on totta, että minulla ei ole enää kauaa elinaikaa.
Tuo voi olla ihan hyvä tapa kertoa, että sanoo äidin menevän toiseen paikkaan ja siellä on hyvä olla jne.
puheeksi.
ELI PORVOOOOSTA PÄEVÄÄÄÄÄÄ!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
psykiatreilta tms ja sinne teidän olisi varmasti ohjattu jos tämä olisi totta.
Nämä provoajat (kuten se meningeooma tässä äsken) jäävät aina kiinni kun esittävät yhdenkin diagnoosin tai muun lääketieteellisen faktan. Koska ne menevät aina perseelleen.
onko ap:n viesti totta vai tarua. Elämä vaan on, kyllä näitä tapauksia tulee vastaan ihan oikeassa elämässä niin, ettei tilastolliset tosiasiat täyty... Esimerkiksi omassa kylässäni kuoli kahden päivän välein kahden eri perheen vanhemmat. Tuntuu harvinaiselta, mutta kaikkihan me joskus kuollaan.
Kannattaa kerätä lapsille talteen konkreettisia muistoja videoita, kirjoituksia, piirroksia, joitain esineitä. Voitte sopia myös, että hauta (tai joku muu) on paikka, jossa voi käydä äidille juttelemassa.
Kirjastosta kannattaa lainata kuolemaan liittyviä lastenkirjoja. Ammattiapuakin kannattaa käyttää. myös sitten, kun itse olet kuollut, ettei apu katkea siihen.
Tärkeintä varmaan viestittää, ettei kuolema ole lasten vika, että he ovat jatkossakin turvassa, eli ihan konkreettisesti kuka huolehtii. Ja kannattaa pitää huolta siitäkin, ettei vanhimmasta lapsesta tehdä pikkuäitiä, jonka oma lapsuus jää elämättä.
Entä jos kirjoittaisit jokaiselle lapselle oman kirhjeen, jossa kertoisit, mitä tapasitte yhdessä tehdä, missähän oli hyvä, mitä piirteitä hän oli perinyt sinulta...
Rutitus
pyörii tällä plastalla nykyisin alvariinsa.
Viimeksi viime vkola luin vastaavan tekstin...