Harrastaako kukaan/kenenkään lapsi ratsastusta?

+: loistoharrastus! Opettaa vastuuntuntoa, eläimen kanssa toimimista, kehittää kuntoa, tasapainoa, herkkyyttä, hyvä kavereita... Listaa voisi jatkaa loputtomiin.



-: Kallis harrastus, johon saisi uppoamaan rahaa loputtomasti.



Hyvä, että tyttäresi aloittaa ratsastamisen alkeiskurssilla! Onhan tallilla SRL:n luokitus. Oikea tapa aloittaa, lapsi saa hyvän alun harrastukselle. Hyvällä tallilla hevosia käsitellään alusta asti oikealla tavalla, mikä tekee harrastuksesta turvallisemman. Älä turhaan pelkää, mene tallille mukaan, niin opit itsekin olemaan lähellä hevosia.

Ratsastaa ponilla, tunnin kestää ja ovat kentällä sekä maastossa. On tykännyt käydä ja kypärän saa lainaksi tallilta.

ajattelinkin mennä mukaan, mä olen tosi eläinrakas, mutta jostain syystä olen aina pelännyt hevosia. Ehkäpä näin saan sitä pelkoa vähän pois :). ap

Kilpailee paikallistasolla, käy tallilla 2-3 iltana viikossa. En keksi muuta negatiivista kuin että rahaa menee :)

Toisaalta eipähän hillu pitkin kyliä tekemässä ties mitä.

ihan hyvä harrastus :). ap

Ehdottomasti jokaisen naisen kannattaisi harkita ratsastusta harrastukseksi. On nimittäin lantionpohjalihakset sellaisessa kunnossa, että mistään virtsankarkailuista on turha puhua. Ainakin siis sitten, kun se harrastaminen edistyy vähän pidemmälle kuin ympyrän kiertämiseksi käynnissä :)



Itse olen pikkulikasta asti harrastanut ja kisannut kansainvälisiä kenttiä myöten. Perheessä nykyään kaksi poikalasta, joista molemmat ratsastavat. Isommalla jo oma ponikin, kuopus vasta harjoittelee selässä keikkumista. Mieskin innostui siinä vaiheessa, kun opetin ajamaan hevosella. Ratsastaminen ei hänelle sopinut - pelkäsi putoamista kuollakseen.



Minusta ratsastamisessa ei ole mitään negatiivisia puolia. Paitsi tietenkin se, että rahaa uppoaa niin paljon kuin vain laittaa peliin :) Eikä tosiaan ole laji vaarallisimmasta päästä vaikka usein kuulee kauhujuttuja pahoista putoamisista ja muista. Toki aina roiskuu kun rapataan, mutta verrattuna moniin muihin lasten suosimiin liikunnallisiin harrastuksiin ei juuri haveritilastojen kärjessä loista.

Vähän tympii kun on sitä samaa kentän kiertämistä ponilla...

valmis kovin monimutkaisiin ja vaudikkaisiin juttuihin.



Mut kyllä voisi välillä käydä talutuksessa maastossa, meenä puomeja yms. jotta kiinnostus säilyisi.

ja minulle ainakin siitä tullut niin elämäntapa, etten erossa osaa olla ;)

Liikuntanakin siitä on hyötyä, mutta mitä pidemmälle menee, sitä vähemmän varsinaisesti kuntoa kasvattaa, tasapainoa, lihaskuntoa toki, mutta ei kestävyyttä kovin kaksisesti. Vatsalihakset ja yleensäkin rungon lihakset pysyy tosi hyvässä kunnossa, ratsastus kehittää jokaista pikkulihastakin :) Ja siitä kiva laji, että voi harrastaa ja jopa kilpatasolla jatkaa todella pitkän ikää (mm. olympialaisissa ollut muistaakseni jotain n 70 v ratsastajia).

Harrastuksena myös siitä kiva, että voi harrastaa "tosissaan" myös ihan harrastustasolla, vrt. esim jalkapallo, joka alkaa jo toisella kymmenelllä mennä niin totisesti, että on kaksi vaihtoehtoa: satsata ja treenata monta kertaa viikossa tai pudota porukasta. Ratsastus ei välttämättä tähtää kilpaurheiluun.

Turvallisuutta kyllä painotan, lapset ratsastamaan vain kunnon opetukseen ja valvottuihin olosuhteisiin ja ehdottomasti kunnon varustein. Tuohon lainaukseen toteaisin, että ehdottomasti ostettava oma kypärä! Kypärä ei ole enää turvallinen, jos se on saanut kovan kolhun ja lainakypärästä ei voi koskaan olla varma. Oikein varustein ja järkevästi harrastettuna ei mikään vaarallinen laji.

Ratsastaa ponilla, tunnin kestää ja ovat kentällä sekä maastossa. On tykännyt käydä ja kypärän saa lainaksi tallilta.

rahaa saa uppoamaan ihan tolkuttomasti, pk-seudulla tunnin hinta n.30e. Muutamalla satasella saa perusvarusteet (kypärä ja turvaliivi), mutta jatkuvasti jotain pientä pitää hankkia :)



Kannattaa tosiaan katsoa hyvä talli. Mun tytär aloitti eräällä (srl:n hyväksymällä) tallilla, ja häntä talutettiin koko alkeiskurssin ajan (koko syyskausi). Vaihdoimme toiselle tallille, missä ei enää talutettu, ja sen jälkeen tytön innostus olikin aivan eri luokkaa.



Tällä hetkellä pidetään taukoa ratsastuskoulusta, ja käydään 3 kertaa viikossa yksityistallilla (sama hinta, kuin tunti per viikko ratsastuskoululla), missä tyttö saa yksityisopetusta. Aivan ihana harrastus. Olen siis itsekin lapsena ratsastanut, ja nyt aikuisena uudelleen aloittanut monen vuoden tauon jälkeen.



Mene ihmeessä "kuunteluoppilaaksi" alkeiskurssin ekoille tunneille, jos opettajalle sopii. Aluksi käydään läpi perusjuttuja hevosesta eläimenä ja miten hevosten seurassa käyttäydytään. Siitä on varmasti apua pienen hevospelon suhteen.