Olen niin yksinäinen etten enää kestä :(

Koulut alkaa taas kohta.

Vierailija kirjoitti:

Koulut alkaa taas kohta.

Mulla ei ole koulussa kavereita, Ap

Kuule, ymmärrän sinua ja yksinäisyys todella sattuu.

Nyt on kuitenkin niin, että kukaan muu ei voi auttaa sinua kuin sinä itse. Sinun on pakko löytää nyt jotain sosiaalista elämääsi, että et lakastu pois.

Onko jotain harrastusta, jota voisit kuvitella tekeväsi todella intensiivisesti? Jotain urheilua, harrastelijateatteria, vapaapalokuntaa, linturetkeilyä? Jotain sellaista, missä on kodin ulkopuolista aktiviteettia enemmän kuin kerran viikossa. Ihan sama mitä, mutta voisitko vain mennä mukaan ja sinnillä kokeilla vuoden verran olla mukana jossain porukassa ilman, että se on välttämättä hirveän henkilökohtaista kenenkään yksittäisen osallistujan kanssa.

Anna mahdollisuus sille, että ympärillesi rakentuu luontevasti sosiaalinen turvaverkko.

Onko sinulla koiraa tai voisitko hankkia? Koiran kanssa sitten harrastuksiin ja sitä kautta uusia ystäviä. Olen huomannut että koirasta on paljon, ihan valtavasti, apua ihmisiin tutustumisessa. Jos olet allerginen niin sitten vaan joku allergiselle sopiva rotu.

Koeta tutustua koulussa, menet vaan rohkeasti porukoihin niin kyllä sen pitäisi siitä lähteä? Tai hymyilet jollekin yksittäiselle tyypille ja moikkaat? Miksi olet yksinäinen? Oletko ujo? Itse olin aika ujo , mutta hymy auttoi asiaan (ei vaikuta ylpeälle) ja porukkaan voi mennä hiljaisempikin. Jos toiset kusipäitä, asia tietysti toinen

On sovelluksia joista voi löytää kavereita (Snapchat, Instagram, Tinder yms)

Minkä ikäinen olet?

Vierailija kirjoitti:

Kuule, ymmärrän sinua ja yksinäisyys todella sattuu.

Nyt on kuitenkin niin, että kukaan muu ei voi auttaa sinua kuin sinä itse. Sinun on pakko löytää nyt jotain sosiaalista elämääsi, että et lakastu pois.

Onko jotain harrastusta, jota voisit kuvitella tekeväsi todella intensiivisesti? Jotain urheilua, harrastelijateatteria, vapaapalokuntaa, linturetkeilyä? Jotain sellaista, missä on kodin ulkopuolista aktiviteettia enemmän kuin kerran viikossa. Ihan sama mitä, mutta voisitko vain mennä mukaan ja sinnillä kokeilla vuoden verran olla mukana jossain porukassa ilman, että se on välttämättä hirveän henkilökohtaista kenenkään yksittäisen osallistujan kanssa.

Anna mahdollisuus sille, että ympärillesi rakentuu luontevasti sosiaalinen turvaverkko.

Tiedän että vaan mä itse voin asialle tehdä jotain. Mulla vaan on paljon sellasia kokemuksia, että oon esim. harrastuksissa jääny porukoiden ulkopuolelle. Olen erilainen kuin muut. Vaikka olen yrittänyt, en ole huonoista sosiaalisista taidoista johtuen päässyt harrastusten porukoihin. En pysty ajattelemaan, että muut haluaisivat olla kaverini. Sosiaalisissa tilanteissa päässäni pyörii ajatukset, että juttuni ovat outoja eikä kukaan oikeasti halua olla kanssani. Tämän takia sosiaaliset tilanteet käyvät liian raskaiksi, ja vetäydyn mielummin omiin oloihini. 

Nämä kaksi kaveriani olivat ainoat, keiden kanssa pystyin olemaan lähes oma itseni. Nyt nekin hylkäsivät. En kelvannut enää edes heille. Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla koiraa tai voisitko hankkia? Koiran kanssa sitten harrastuksiin ja sitä kautta uusia ystäviä. Olen huomannut että koirasta on paljon, ihan valtavasti, apua ihmisiin tutustumisessa. Jos olet allerginen niin sitten vaan joku allergiselle sopiva rotu.

Olen aina halunnut jonkun lemmikin enkä itse ole allerginen, mutta isäni on. En tiennyt että on olemassa allergisille sopivia rotuja. Pitää ehdottaa vanhemmille Ap

Alan heti kaveriksesi. Jutellaan tässä ja nyt. 

Ei näköjään kiinnosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuule, ymmärrän sinua ja yksinäisyys todella sattuu.

Nyt on kuitenkin niin, että kukaan muu ei voi auttaa sinua kuin sinä itse. Sinun on pakko löytää nyt jotain sosiaalista elämääsi, että et lakastu pois.

Onko jotain harrastusta, jota voisit kuvitella tekeväsi todella intensiivisesti? Jotain urheilua, harrastelijateatteria, vapaapalokuntaa, linturetkeilyä? Jotain sellaista, missä on kodin ulkopuolista aktiviteettia enemmän kuin kerran viikossa. Ihan sama mitä, mutta voisitko vain mennä mukaan ja sinnillä kokeilla vuoden verran olla mukana jossain porukassa ilman, että se on välttämättä hirveän henkilökohtaista kenenkään yksittäisen osallistujan kanssa.

Anna mahdollisuus sille, että ympärillesi rakentuu luontevasti sosiaalinen turvaverkko.

 

Tiedän että vaan mä itse voin asialle tehdä jotain. Mulla vaan on paljon sellasia kokemuksia, että oon esim. harrastuksissa jääny porukoiden ulkopuolelle. Olen erilainen kuin muut. Vaikka olen yrittänyt, en ole huonoista sosiaalisista taidoista johtuen päässyt harrastusten porukoihin. En pysty ajattelemaan, että muut haluaisivat olla kaverini. Sosiaalisissa tilanteissa päässäni pyörii ajatukset, että juttuni ovat outoja eikä kukaan oikeasti halua olla kanssani. Tämän takia sosiaaliset tilanteet käyvät liian raskaiksi, ja vetäydyn mielummin omiin oloihini. 

Nämä kaksi kaveriani olivat ainoat, keiden kanssa pystyin olemaan lähes oma itseni. Nyt nekin hylkäsivät. En kelvannut enää edes heille. Ap

Me kaikki ollaan omituisia tavallamme, sinun pitää nyt vaan löytää joku joka on sinun tavalla "omituinen" niin huomaat että me ollaan oikeestaan kaikki tavallaan samanlaisiakin :) Eli omituisia otuksia kaikki tyyni :)

Vierailija kirjoitti:

Koeta tutustua koulussa, menet vaan rohkeasti porukoihin niin kyllä sen pitäisi siitä lähteä? Tai hymyilet jollekin yksittäiselle tyypille ja moikkaat? Miksi olet yksinäinen? Oletko ujo? Itse olin aika ujo , mutta hymy auttoi asiaan (ei vaikuta ylpeälle) ja porukkaan voi mennä hiljaisempikin. Jos toiset kusipäitä, asia tietysti toinen

Entisenä koulukiusattuna tuo tuntuu vaan ylitsepääsemättömän vaikealta. Varsinkin, kun pienessä koulussa suurin osa on entisten kiusaajieni kavereita. Ja olen myös ujo. Ap

Voitko kertoa ap millä tavalla olet erilainen? Onko se pukeutuminen, miten keskustelet, onko sinussa jotain poikkeavaa vai mitkä on ne seikat mielestäsi miksi muut sinua karttaa. Joskus voi olla myös niin ,että on vain ajatus ,ettei riitä ja siksi itsekin eristäytyy. Minulla on tuttava nuori, joka on tavallisen kaunis ja erittäin ystävällinen , mutta hänellä on jatkuvasti tunne ,ettei riitä sellaisenaan.

Voithan koulussa katsella esim välkällä ympärillesi, havaitsetko jonkun muun , joka jää aina yksin. Mene juttelemaan jonkun samanlaisen kanssa ja kerro miksi ja miltä sinusta tuntuu.

Voisitko hakea puolison itsellesi sillä kavereissa riippuminen on sairasta. 

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen olet?

15-vuotias, Ap

Vierailija kirjoitti:

Voitko kertoa ap millä tavalla olet erilainen? Onko se pukeutuminen, miten keskustelet, onko sinussa jotain poikkeavaa vai mitkä on ne seikat mielestäsi miksi muut sinua karttaa. Joskus voi olla myös niin ,että on vain ajatus ,ettei riitä ja siksi itsekin eristäytyy. Minulla on tuttava nuori, joka on tavallisen kaunis ja erittäin ystävällinen , mutta hänellä on jatkuvasti tunne ,ettei riitä sellaisenaan.

Voithan koulussa katsella esim välkällä ympärillesi, havaitsetko jonkun muun , joka jää aina yksin. Mene juttelemaan jonkun samanlaisen kanssa ja kerro miksi ja miltä sinusta tuntuu.

Ennen se oli pukeutuminen ja kampaukset, joiden takia mua haukuttiin, ja sen lisäksi oudot jutut. Nykyään olen yrittänyt pukeutua enemmän kuin muut, eli lähinnä ongelmana on enää mun luonne. Ja sitten mun yks kasvonpiirre on todella ruma, ja siitäkin mua on haukuttu. Ap

Vierailija kirjoitti:

Koeta tutustua koulussa, menet vaan rohkeasti porukoihin niin kyllä sen pitäisi siitä lähteä? Tai hymyilet jollekin yksittäiselle tyypille ja moikkaat? Miksi olet yksinäinen? Oletko ujo? Itse olin aika ujo , mutta hymy auttoi asiaan (ei vaikuta ylpeälle) ja porukkaan voi mennä hiljaisempikin. Jos toiset kusipäitä, asia tietysti toinen

Näihin neuvoihin on monen itsetunto lopullisesti hajonnut. Porukka vain häipyy ympäriltäsi ja huomaat jääväsi taas yksin, kerta toisensa jälkeen. Lienee sitten kyse kusipäisyydestä, se on hyvin yleistä.

-Kokemuksella

Jos ongelmana on pienet piirit ja sisäänpäinlämpiävä paikkakunta, jossa samat ilkimykset tulevat vastaan minne meneekin, niin silloin voi olla mahdotonta tällä hetkellä tosiaan löytää hyviä ystäviä sieltä, ja se on todella ikävää.

Se paikkakunta, jossa nyt asut ja käyt koulua ei kuitenkaan ole koko elämä. Uskalla unelmoida ja katsoa eteenpäin. Mitä tekisit, jos voisit valita ihan mitä vain? Rakenna tulevaisuudensuunnitelmat sen mukaan, ja nimenomaan niin että lähdet jonnekin muualle opiskelemaan kun se on mahdollista. Uudessa paikassa kenenkään ei tarvitse tietää, että lapselliset typerykset ovat sinua kiusanneet. Olette kaikki uuden alun edessä.

Ajan kanssa ne kotiseudun typerykset vähitellen myös katoavat kuka minnekin, ja jonain päivänä voit kävellä ihan siellä kotipaikkakunnallakin iloisena aikuisena ilman että tulee mieleenkään mitään niihin kiusaajiin liittyvää. Älä anna niiden viedä sinulta yhtään enempää eikä rajoittaa, mitä voit tehdä.

Sinä olet sinä ja piste. Sinun ei tarvitse muuttaa itseäsi toisten ihmisten takia. On ihmisiä, jotka eivät vaan pysty hyväksymään toisia ihmisiä, jos he eivät ole samanlaisia kuin itse. Valitettavasti olet koulussa törmännyt näihin ihmisiin. Tilanne yleensä helpottaa mitä vanhemmaksi kasvat. Netistä kannattaa hommata samanmielisiä kavereita ja heitä voi tavata sitten livenäkin. Pääasia, että saat jostakin juttuseuraa, jota kiinnostaa samat asiat niin kuin sinuakin. Tämä on vain vaihe ja lukiossa/amiksessa ja myöhemminkin elämässä tulet tutustumaan hyviin tyyppeihin. Et ole yksin koko ikääsi.