Kuinka paljon "pitäisi olla aikaa parisuhteelle"?
Olen eronnut ja alakouluikäiset lapset asuvat kanssani. Olen keskittynyt heihin avioeron jälkeen, työ vie muutenkin niin vapaa-aika lasten kanssa. Olen aika huolehtivainen ja sellainen että perheasiat aina kaiken muun edelle. Tapasin keväällä mukavan miehen, joka itsekin eronnut ja jolla lapset viikko-viikko. Hän haluaisi olla enemmän kanssani mutta minä rajoitan paljon, sillä ei ole aikaa ja koen ettei lapset ilahdu uudesta ihmisestä elämässään. Sanovat että haluavat olla vaan näin, me yhdessä. Mies tuo ystävällisesti esille sitä, että en saisi unohtaa muuta elämää ja on oikeus myös parisuhteeseen. Hänen mielestään lasten toiveista huolimatta ja muutenkin me voisimme olla enemmän yhdessä, rakentaa suhdetta, voisin tukea lapsia myös enemmän olemaan isällään.
Mies ottaa aina hyvin huomioon lapset, pitää heistä jne eli ei yritä saada heitä sivuun vaan oman arkensa mukaisesti ajattelee että enemmän muutakin elämää ja parisuhdetta. En tiedä, puolensa ja puolensa. Miten te muut ajatteletteko? Unohdanko tässä liikaa itseäni vai mieskö odottaa liikoja? Itse ajattelen että nyt on tätä, lapset pieniä ja ok elää löähinnä vain heille..?
Kommentit (23)
Sopikaa exienne kanssa viikko-viikko systeemi niin, että lapsivapaa osuu aina samalle viikolle kuin nykyisellä on.
Ei yhteenmuuttoa vielä. Miehelläkin on omat lapset viikko ja viikko.
Jos asuisitte yhdessä nämä lapset olisivat mukana elämässänne joka toinen viikko. Ei omaa rauhaa senkään vertaa ja miten lapset, ovatko eri ikäisiä tai tyyppisiä? Miten kasvatus ja mielipiteet? Onko miehellä kovin erilaiset kuin aloittajallla?
Tässä vaiheessa suosittelisin, että molemmat omissa kodeissaan. Tapaamiset sitten on yritettävä sovittaa. Mutta jos suhde stressaa aloittajaa enemmän kuin antaa niin en oikein tiedä oletko valmis suhteeseen.
Ei noin lyhyellä tuntemisella yhteenmuuttoa kun on lapsia kuviossa.
Haluaako mies aloittajan olevan apuna ja mukana lastensa kanssa ja siksi haluaa muuttaa yhteen?