Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka paljon "pitäisi olla aikaa parisuhteelle"?
04.08.2021 |
Olen eronnut ja alakouluikäiset lapset asuvat kanssani. Olen keskittynyt heihin avioeron jälkeen, työ vie muutenkin niin vapaa-aika lasten kanssa. Olen aika huolehtivainen ja sellainen että perheasiat aina kaiken muun edelle. Tapasin keväällä mukavan miehen, joka itsekin eronnut ja jolla lapset viikko-viikko. Hän haluaisi olla enemmän kanssani mutta minä rajoitan paljon, sillä ei ole aikaa ja koen ettei lapset ilahdu uudesta ihmisestä elämässään. Sanovat että haluavat olla vaan näin, me yhdessä. Mies tuo ystävällisesti esille sitä, että en saisi unohtaa muuta elämää ja on oikeus myös parisuhteeseen. Hänen mielestään lasten toiveista huolimatta ja muutenkin me voisimme olla enemmän yhdessä, rakentaa suhdetta, voisin tukea lapsia myös enemmän olemaan isällään.
Mies ottaa aina hyvin huomioon lapset, pitää heistä jne eli ei yritä saada heitä sivuun vaan oman arkensa mukaisesti ajattelee että enemmän muutakin elämää ja parisuhdetta. En tiedä, puolensa ja puolensa. Miten te muut ajatteletteko? Unohdanko tässä liikaa itseäni vai mieskö odottaa liikoja? Itse ajattelen että nyt on tätä, lapset pieniä ja ok elää löähinnä vain heille..?
Kommentit (23)
Olen itse vastaavassa tilanteessa joten olisi kiva kuulla kommentteja. Miten paljon mies itse panostaa omien lastensa kanssa olemiseen? Mitä hän tarkoittaa sillä että lapsia pitää tukea olemaan isänsä kanssa? Johan teillä on viikko-viikko-systeemi. Omasta mielestäni aikuiseen parisuhteeseen ei kuulu enää teinimäinen roikkuminen vaan sen hyväksyminen että molemmilla on oma elämä. Tätä on tietysti vaikea sanoa toiselle loukkaamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaisia miehiä ei kasva puussa. Jos haluat parisuhteen, toisenkin tarpeita pitää ottaa huomioon.
Oma äitini oli ehkä samanlainen kuin sinä, eron jälkeen tuli vihaiseksi kaikille miehille ja ehdottoman jyrkästi sanoi ei kaikille. Itsenäistyville lapsille omistautuminen muuttui roikkumiseksi ja katkeroitti, kun mokomat pirulaiset ovat menneet hankkimaan omat perheet, työpaikat jne.
On nykyään yksinäinen ja vieläkin vihainen. Me lapset emme ole koskaan muuta toivoneet kuin että hän hullaantuisi jostakusta ja panisi oman murun etusijalle, tekisi hänen kanssa asioita eikä koko ajan soittelisi lapsilleen kun "tarvitsee apua" jossain asiassa.
En tiedä onko näkökulmallani väliä, koska meillä ei ole lapsia. Muutettiin yhteen oikeastaan heti ekojen treffien jälkeen ja vietetään melkein kaikki vapaa-aika yhdessä. Riippuu niin ihmisistä. Jos toinen haluaa lähteä nopeammin rakentamaan vakavaa parisuhdetta ja toinen ei halua sitä niin pitää miettiä onko suhde kummallekin oikea silloin. Mies ilmeisesti haluaa rakentaa vakavampaa pysyvää parisuhdetta johon hänellä kuuluu paljon yhteistä aikaa. Oletko valmis siihen vai et? Puhu miehen kanssa tarpeistanne ja toiveistanne ja jos ne eivät kohtaa niin suhteella tuskin on toivoa. Jos kohtaa niin sehän on hyvä homma.
Sä nyt takerrut vähän liikaa lapsiin. Mies kuulostaa unelmalta. Jos haluat vain tapailla silloin tällöin seksin merkeissä, niin sano se miehelle, että ei turhaan ehdottele syvempää tutustumista.
Kuinka paljon te nyt sitten olette yhdessä?
Minä olin eri tilanteessa puolisoni tavatessani, kun lapseni oli jo aikaa sitten muuttanut pois kotoa, mutta kyllä meille silti riitti yhdessä pidennetyt viikonloput sekä useimmat juhlapyhät ja suurin osa lomista. Sittemmin muutimme avoliittoon, mutta ei minulla olisi seurusteluaikana ollut arkisin aikaa toiselle ihmiselle, kun oli työt, opinnot, luottamustehtävät, harrastukset ja ystäviäkin oli joskus kiva tavata. Ja sama puolisollani, yhtä lailla hänelle riitti se, että matkustin hänen luokseen torstaina tai perjantaina töiden jälkeen ja palasin kotipaikkakunnalleni maanantai- tai joskus vasta tiistaiaamuna.
Jos vaatimukset alkavat ahdistaa, se on huono merkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset siis minulla, isän luona joka toinen viikonloppu. Tällä miehellä lapsensa viikko-viikko.
Hän haluaisi tiiviin suteen ja vaikka muuttaa yhteen. Haluaisi, että teemme kaiken yhdessä. Minä rajaan paljon. Siitä tulee erimielisyyttä. Kaipaan aikaa itsekseen ja lapset ja työ vie paljon. Hän haluaisi jakaa arjen. Ja nauttia kahden myös, että lapset olisivat isällään enemmänkin.
Tällä hetkellä mäkemiset on vähissä. Odotan että lapset kasvaa ja itsenästyy, en aio roikkua heissä. Nyt vaan työ ja lapset imee mehuni, eikä oikein resursseja panostaa suhteeseen. Olisi toki kiva jakaa asioita, mutta kun lapset eivät ole halukkaita siihen kuluttaa sen yrittäminen vaan lisää. Mies on hyvä. Vaan odottaa ja kaipaa niin paljon.
Kerro miehelle, että hänen olisi jaksettava odottaa vielä jonkin aikaa. Jos ei jaksa, hän voi lähteä parisuhteesta, jos haluaa. Laita lapsesi etusijalle. Jos he eivät pidä miehestä, ei voi mitään. He ovat elämäsi prioriteetteja, ja pieniä lyhyen aikaa. Ennen kuin huomaatkaan, he ovat teinejä, jotka kaipaavat omaa rauhaa. Silloin voit harkita, voitko antaa enemmän aikaa suhteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset siis minulla, isän luona joka toinen viikonloppu. Tällä miehellä lapsensa viikko-viikko.
Hän haluaisi tiiviin suteen ja vaikka muuttaa yhteen. Haluaisi, että teemme kaiken yhdessä. Minä rajaan paljon. Siitä tulee erimielisyyttä. Kaipaan aikaa itsekseen ja lapset ja työ vie paljon. Hän haluaisi jakaa arjen. Ja nauttia kahden myös, että lapset olisivat isällään enemmänkin.
Tällä hetkellä mäkemiset on vähissä. Odotan että lapset kasvaa ja itsenästyy, en aio roikkua heissä. Nyt vaan työ ja lapset imee mehuni, eikä oikein resursseja panostaa suhteeseen. Olisi toki kiva jakaa asioita, mutta kun lapset eivät ole halukkaita siihen kuluttaa sen yrittäminen vaan lisää. Mies on hyvä. Vaan odottaa ja kaipaa niin paljon.
Jos sinä et pysty etkä halua laittaa enempää aikaa parisuhteeseenne ja mies taas haluaa vakavan tiiviin suhteen niin joko jompi kumpi joustaa tai sitten eroatte. Eihän siinä sitten muu auta. Sinulla on oikeus omaan aikaan ja miehellä on oikeus tiiviiseen parisuhteeseen ja sitä kautta oikeastaan uuteen perheeseen. Joko löydätte kumpaakin tyydyttävän ratkaisun tai eroatte. Kummallakin on oikeus saada sellainen parisuhde kuin itse haluaa.
Mä sanoisin, että anna joku aikaraja. Suhteen alussa voi tuntua huumaavan ihanalta edetä nopeaan, mutta kun ne lapset on kuviossa niin niiden pitää saada totutella ajatukseen.
Minä olin se, joka suhteen alussa olisi halunnut vaikka ja mitä, mutta 7 vuoden jälkeen yhteenmuutto sopi lopulta meidän aikatauluun.
Riippuu tietty mitä mitä suhteelta haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset siis minulla, isän luona joka toinen viikonloppu. Tällä miehellä lapsensa viikko-viikko.
Hän haluaisi tiiviin suteen ja vaikka muuttaa yhteen. Haluaisi, että teemme kaiken yhdessä. Minä rajaan paljon. Siitä tulee erimielisyyttä. Kaipaan aikaa itsekseen ja lapset ja työ vie paljon. Hän haluaisi jakaa arjen. Ja nauttia kahden myös, että lapset olisivat isällään enemmänkin.
Tällä hetkellä mäkemiset on vähissä. Odotan että lapset kasvaa ja itsenästyy, en aio roikkua heissä. Nyt vaan työ ja lapset imee mehuni, eikä oikein resursseja panostaa suhteeseen. Olisi toki kiva jakaa asioita, mutta kun lapset eivät ole halukkaita siihen kuluttaa sen yrittäminen vaan lisää. Mies on hyvä. Vaan odottaa ja kaipaa niin paljon.
Tapasitte keväällä ja hän haluaisi muuttaa yhteen? Tuo olisi minulle vahva hälytysmerkki.
Jos hän rakastaa juuri sinua, hän nauttii niistä hetkistä, jotka nyt voitte viettää yhdessä ja ymmärtää, että jossain vaiheessa elämässä saatte enemmän yhteistä aikaa. Jos hän haluaa saman katon alle noin lyhyellä tuntemisella, hänellä on vain kiire saada parisuhde. Tulet huomaamaan, että jos eroatte niin hänellä on muutamassa kuukaudessa uusi nainen.
Lapset ensin kyllä. Vaikea sanoa miten tuollaisen suhteen saisi toimimaan, jos toinen haluaa paljon aikaa ja toisella ei sitä ole, luonnollisesti. Helpompaa melkein olisi olla sinkkuna, kunnes lapset pärjäävät teininä itsekseen. Toisaalta voi miettiä mitä itse jaksaa, viekö työ ja lapset jo voimat, sekä oma aika +harrastukset. Sitten ystävät, suku, suunnitelmat ja siihen miehelle tietyt ajat? Mahdoton yhtälö vai ei. Onko mies pelottava, kylmä, machoquasimodon oloinen vai kiltti, komea, luotettava, pehmeät arvot, paljonko miestä tuntee ylipäänsä. Paljonko mieheen kannattaa panostaa, onko oikeasti kiinnostava, se oikea vai joku random jota ei tunne. Ahdistaako mies vai tuleeko hyvä tunne. Miten kalenteri yleensä toimii noissa tilanteissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on kyllä oikeassa siinä että sinun lasten pitäisi olla enemmän isällään. Joka toinen viikonloppu ei riitä vanhemmuuteen mitenkään. Onko lasten isä joku juoppo tai muuten vastuuton? Miksei lapset ole hänellä enempää?
Vierailija kirjoitti:
Mies on kyllä oikeassa siinä että sinun lasten pitäisi olla enemmän isällään. Joka toinen viikonloppu ei riitä vanhemmuuteen mitenkään. Onko lasten isä joku juoppo tai muuten vastuuton? Miksei lapset ole hänellä enempää?
Tähän kuule riittää ihan se, että lapsi on sen verran kaukana ettei koulunkäynti onnistu etävanhemman luota kätevästi. Eikä lähivanhempikaan halua omia viikonloppujaan lasten kanssa antaa pois.
Ihan hyvin onnistuu vanhemmuus näinkin, oleellista on se että on oikeasti läsnä lapselle silloin kun hän on paikalla.
Terveisin ei juoppo eikä vastuuton ex-mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on kyllä oikeassa siinä että sinun lasten pitäisi olla enemmän isällään. Joka toinen viikonloppu ei riitä vanhemmuuteen mitenkään. Onko lasten isä joku juoppo tai muuten vastuuton? Miksei lapset ole hänellä enempää?
Tähän kuule riittää ihan se, että lapsi on sen verran kaukana ettei koulunkäynti onnistu etävanhemman luota kätevästi. Eikä lähivanhempikaan halua omia viikonloppujaan lasten kanssa antaa pois.
Ihan hyvin onnistuu vanhemmuus näinkin, oleellista on se että on oikeasti läsnä lapselle silloin kun hän on paikalla.
Terveisin ei juoppo eikä vastuuton ex-mies
Ihan ap:n vastauksen olisin tähän halunnut...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset siis minulla, isän luona joka toinen viikonloppu. Tällä miehellä lapsensa viikko-viikko.
Hän haluaisi tiiviin suteen ja vaikka muuttaa yhteen. Haluaisi, että teemme kaiken yhdessä. Minä rajaan paljon. Siitä tulee erimielisyyttä. Kaipaan aikaa itsekseen ja lapset ja työ vie paljon. Hän haluaisi jakaa arjen. Ja nauttia kahden myös, että lapset olisivat isällään enemmänkin.
Tällä hetkellä mäkemiset on vähissä. Odotan että lapset kasvaa ja itsenästyy, en aio roikkua heissä. Nyt vaan työ ja lapset imee mehuni, eikä oikein resursseja panostaa suhteeseen. Olisi toki kiva jakaa asioita, mutta kun lapset eivät ole halukkaita siihen kuluttaa sen yrittäminen vaan lisää. Mies on hyvä. Vaan odottaa ja kaipaa niin paljon.
Tapasitte keväällä ja hän haluaisi muuttaa yhteen? Tuo olisi minulle vahva hälytysmerkki.
Jos hän rakastaa juuri sinua, hän nauttii niistä hetkistä, jotka nyt voitte viettää yhdessä ja ymmärtää, että jossain vaiheessa elämässä saatte enemmän yhteistä aikaa. Jos hän haluaa saman katon alle noin lyhyellä tuntemisella, hänellä on vain kiire saada parisuhde. Tulet huomaamaan, että jos eroatte niin hänellä on muutamassa kuukaudessa uusi nainen.
Miehen pitää voida hakea haluamansa parisuhde. Ap ei ole nyt rehellinen.
Ap. Et taida olla valmis etenemään. Kuuntele itseäsi ja toimi sen mukaan.
Nauti elämästä lasten kanssa. Suhteeseen ehdit myöhemminkin.
Vierailija kirjoitti:
Mies on kyllä oikeassa siinä että sinun lasten pitäisi olla enemmän isällään. Joka toinen viikonloppu ei riitä vanhemmuuteen mitenkään. Onko lasten isä joku juoppo tai muuten vastuuton? Miksei lapset ole hänellä enempää?
Ei myöskään se, että lapset olisi joka viikonloppu isällä. Arkipäivät menee kaikilla väsyneenä suorittaen. Eikä se lähivanhempikaan hirveesti ehdi arkena olla lasten kanssa. 2-3 vkonl. /kk, kesällä 4vkoa kummallakin, joulut, vaput, koulun lomat vuoro vuosittain.
Alue: Aihe vapaa
Up