Lue keskustelun säännöt.
Olemme mieheni kanssa pettyneitä vanhimpiin lapsiimme.
04.08.2021 |
Meillä on uusperhe. Miehelläni on edellisestä liitostaan 18v, 16v, 14v ja 11v lapset. Minulla on edellisestä liitostani 16v, 14v, 11v ja 9v lapset. Meillä on mieheni kanssa yhteinen 3-vuotias poika. Meille tuli miehen kanssa täytenä yllätyksenä se, että kummankaan meistä edellisistä liitoista syntyneet lapset eivät hyväksyneet sitä, että minä olin raskaana ja että mieheni kanssa saamme lapsen. Saimme jo silloin kuulla lapsilta erittäin ilkeitä ja törkeitä kommentteja minun raskauteeni liittyen, jopa että "Toivottavasti se lapsi syntyy kuolleena". Lapsi syntyi elossa ja on nyt siis 3-vuotias. Yksikään mieheni tai minun edellisistä liitoista syntyneistä lapsista ei hyväksy poikaa. He selvästi vihaavat tätä, ovat tälle todella ilkeitä ja ovat monta kertaa sanoneet, että he eivät todellakaan hyväksy sitä, että että meille syntyi lapsi. Minun lapseni ovat toistelleet usein, että he eivät "Halunneet mitään uutta lasta tähän perheeseen pilaamaan kaikkea". Olisimme miehen kanssa halunneet vielä toisenkin yhteisen lapsen mutta emme viitsineet hankkia tätä koska vanhemmat lapset suhtautuvat todella ilkeästi jo tähän yhteen. Mieheni 18v poika kävi meillä maanantaina ja kun 3v poika tuli siihen, niin hän käski tämän todella ilkeään äänensävyyn "Painumaan vit tuun". Kun mieheni sitten kysyi pojaltaan, että miten tämä, täysi-ikäinen ihminen viitsii puhua tuohon tapaan 3-vuotiaalle lapselle, niin poika vastasi, että "Oma syysi kun hankit sen ja pilasit minun elämäni". Minun lapseni ovat todella ilkeitä tätä 3-vuotiasta poikaa kohtaan ja vaikka olen tehnyt heille monta kertaa selväksi, että en hyväksy heiltä sellaista käytöstä ja että heidän on kohdeltava poikaa hyvin, niin he sanovat vain, että "Ihan sama, me ei haluttu tuota kakaraa tänne joten se saa nyt kärsiä siitä että te hankitte sen".
Kommentit (17)
Hyvä vain, että ette hankkineet lisää yhteisiä lapsia kun ette ole näköjään ole osanneet kasvattaa niitä edellisistä liitoistakaan syntyneitä lapsia kovin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat lapset ovat kateellisia. Ikä ei poista sitä tosiasiaa, että sisaruskateutta ilmenee. Monet lapset jotenkin kuvittelevat, että vanhempien ero pilaa kaiken, vaikka tosiasiassa yhdessä pysyminen on voinut olla se suurinta kitkaa aiheuttava asia elämässä.
Nuoret ovat mustavalkoisia, eivätkä useinkaan näe omaa napaansa pidemmälle. Täysi-ikäiselle voi jo sanoa aika tiukasti, että ellei hän käyttäydy kuten aikuisen tulee, hänen täytyy varmaankin etsiä muita paikkoja hengailuun. Uusi lapsi ei ole pilannut hänen elämäänsä, mutta hänen oma käytöksensä kyllä pilaa sen.
Mielenkiinnolla odotan seuraavaa ketjunaloitusta: Perheemme koira haluaa että emännän masuasukki kuolee. Ei halua uutta vauvaa. Olen pettynyt Mustiin. Sitten niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvaukset. Isot lapset luultavasti haluavat rauhaa, omaa aikaa ja stressaantuvat pienestä lapsesta. Haluavat ehkä asua erillään lapsiperhearjesta. Teinien on vaikea sovittaa sanoja vähemmän pahaksi, esim. "mene pois" voisi olla parempi kuin kirosana. Pieni lapsi voi kirkua ja huutaa kovaa, kuolata kaikki paikat ja tahmeat kädet – vauvakin voi itkeä usein pikkulapsiaikaa ennen. Teinien aivoja ärsyttää muutenkin ja voi ahdistaa moni asia. Joskaan ilkeys ei ole kiva, pienelle lapselle voisi olla eri tilat tai toinen vanhempi ei päästä lähelle isompia eli vahtii sen verran - ei tule konflikteja. Jos on ennestään 8 lasta, eivätkä miehen lapset asu äidillään(?), ihmisten määrä perheessä on liian suuri kaikille kestettäväksi (ellei ole perheihminen jo nuorena). Eivät koe että heidän tarpeet on ensin tai mitä he haluavat elämässä, vaan sinä, mies ja lapsi. Pääsevätkö joskus käymään jossain haluamassaan paikassa, mitä he merkitsevät äideille, tai vanhemmille jos huomio on pienessä lapsessa. Puuttuuko yksilöllisyys, katoavat joukkoon? Mistä rahat jos he tarvitsevat joskus oman asunnon, haluavat matkustaa, opiskelut pitää maksaa tai muuta tukea. Entä jos on kaksi tai enemmän asuntoa /taloa ja enemmän tilaa, voiko miehen lapset olla äidillään.
Niin miksi piti hankkia vielä se yksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keksi nyt luojan tähden vähän parempaa🙄
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiinnolla odotan seuraavaa ketjunaloitusta: Perheemme koira haluaa että emännän masuasukki kuolee. Ei halua uutta vauvaa. Olen pettynyt Mustiin. Sitten niin.
Tästä tuli mieleen naapurin kollikissa, joka tuijotti viikon kotiin tuotua vauvaa. Kolli päätteli, että vauva on tullut jäädäkseen, joten kolli teki katoamistempun. Kolli parka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tarina on totta, niin jossain mättää ja pahasti. Katse menneisyyteen, miten vanhempia lapsia on kohdeltu, miten erot existä on hoidettu, onko vanhemmilla ollut aikaa kaikille lapsille? Tuskin kahdeksan lapsen uusperheessä huomiota saa kovin paljon.
Kummallakin on neljä lasta, jotka tarvitsevat vielä vanhempien läsnäoloa ja tukea, ne vanhimmatkin. Lapsia on turha syyttää ja olla pettyneitä heihin. Teitte itse valinnan vielä yhdestä vauvasta, ja oletitte, että vanhemmat lapset ottavat hänet iloisina vastaan. Jo se, että he toivoivat lapsen syntyvän kuolleena, olisi pitänyt saada teidät heräämään. Vaatimukset hyvästä kohtelusta kaikuvat kuuroille korville, jos ette yhtään kuuntele lasten mielipiteitä.
Minulla ei sympatiat noille vanhemmille lapsille riitä. Jos kiusaisivat ketä tahansa muuta itseään noin paljon nuorempaa, niin varmasti antaisin selkään niille pennuille, olivat omia tai eivät. Ylipäänsä vaikka se pikkusisarus ei kiinnostaisi, niin pienempiä tai ketään muutakaan, ei kiusata. Teidän ei sitä kuulu sallia. Jos käyttäytyvät huonosti, niin lähtee puhelimet, tulee kotiarestia ym. tuntuvaa rangaistusta. Vai kiusaavatko rauhassa muitakin?
Ja teillä vanhemmilla on mennyt jotain pahasti vikaan, että kummankaan lapset eivät osaa käyttäytyä. Muistan kyllä, että teini-iässä olisi ollut painajainen, jos äiti olisi vielä yhden muksun pyöräyttänyt (ei onneksi ollut enää ikää), mutta pitää olla huonosti kasvatettu ja/tai mieleltään sairas, että toivoo vauvan kuolevan kohtuun/syntyvän kuolleena ja että sitä pikkusisarusta, joka on jo maailmassa, kohdellaan kuin saastaa.
Eli potkaistaa ne kaikista isoimmat lapset pihalle, alaikäiset terapeutille ennen kuin siltä kaikista pienimmältä on oikeasti elämä lopullisesti pilalla. Se 3v lapsi ei voi niiden isojen elämää pilata lopullisesti, mutta ne isot voi pilata pienen elämän kiusaamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yhtään ihmettele vanhempien lapsien suhtautumista. Lapsiahan on aivan valtava määrä ja piti tehdä vielä yksi lisää. Lapset varmaan kyseenalaistavat teidän kyvykkyyden tehdä järkeiä päätöksiä. Vihaa ei kuitenkaan pidä kohdentaa siihen 3-vuotiaaseen eli siihen pitää raja vetää. Häntä kohtaan ei saisi esittää negatiivisia tunteita. Teidän pitäisi jutella kunnolla yhdessä ja ottaa yhden kerran iso ryöpytys vastaan ja sen jälkeen asetatte rajat ettekä suostu kuuntelemaan haukkumista enää. Muistakaa huomioida vanhemmat lapset. Tilanne on varmasti heille äärimmäisen stressaava ja teidän tehtävänne aikuisina on pitää perhe kaikille mukavana paikkana asua.
Tässä tilanteessa on kaikki pielessä.
- Uusioperheessä 8 lasta!
- Tehdään uusi lapsi tähän soppaan lähes 20 v ikäerolla!
- Annetaan (ymmärrettävästi vihaisten) isojen lasten käyttäytyä inhottavasti pientä kohtaan, joka on tilanteeseen syytön!
Itsekin koin että lapsuus meni pilalle kun äitini teki uuden lapsen uuden miehensä kanssa. Vanhempien ero tai uudet suhteet ei ole koskaan haitanneet pätkääkään eikä myöskään nuorempi pikkuveli, mutta kun tuo vanhempi pikkuveli on erityislapsi niin kyllähän se teininä veetutti kun yks huutaa siellä 24/7 ja vie kaiken äidin ajan, etenkin kun inhosin vauvoja jo valmiiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, jos näin häiriköivät niin vaihtoaitioon. Menevät toisen biologisen vanhemman luokse asumaan, mikäli eivät kykene sopeutumaan. Rahan takia ei kannata tällaista arkea pyörittää. Meillä uusperhe, vanhimmat lapset jo aikuisia. Yhteinen alaikäinen asuu vielä kotona. Sisarusrakkaus kukoistaa, vaikka silloin nuorimman ollessa pieni, ärsytti paljon isompia. Te vanhemmat olette vastuussa. Lastensuojelun työntekijänä herää huoli 3-vuotiaan kotioloista noin aggressiivisessa perheessä.
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ihmettele vanhempien lapsien suhtautumista. Lapsiahan on aivan valtava määrä ja piti tehdä vielä yksi lisää. Lapset varmaan kyseenalaistavat teidän kyvykkyyden tehdä järkeiä päätöksiä. Vihaa ei kuitenkaan pidä kohdentaa siihen 3-vuotiaaseen eli siihen pitää raja vetää. Häntä kohtaan ei saisi esittää negatiivisia tunteita. Teidän pitäisi jutella kunnolla yhdessä ja ottaa yhden kerran iso ryöpytys vastaan ja sen jälkeen asetatte rajat ettekä suostu kuuntelemaan haukkumista enää. Muistakaa huomioida vanhemmat lapset. Tilanne on varmasti heille äärimmäisen stressaava ja teidän tehtävänne aikuisina on pitää perhe kaikille mukavana paikkana asua.
Miten se on "kaikille mukava paikka asua", jos pieni lapsi kirkuu ja juoksee, tarttuu joka paikkaan. Ja lisäksi on usea muu ihminen asunnossa, ei hetken rauhaa? Olisi tietenkin kiva että ei pieneen kohdistu vihaa, se voi masentaa lapsen, vanhempien pitää suojata lapsi siltä.
Kyllä tässä tarinassa itse vanhemmat on syypäitä. Aivan karseeta tommonen 8 lapsen uusperhe ja siihen vielä lisäks joku vauva säätämään..... Häpeäisitte itseänne vanhempana AP.
Kiitti äiti.