Lue keskustelun säännöt.
Täytin 40 ja katkeruuden tunteet nousevat pintaan
03.08.2021 |
Minua ei valmistettu lapsuudessa ja nuoruudessa toimimaan tämän monimutkaisen yhteiskunnan kiemuroissa ja syrjäydyin. Nyt tiedän esimerkiksi sen, että vahvuuteni olisi kielten puolella, mutta en saanut mitään vihjettä siihen lapsena. Tietysti sain hyviä numeroita kielistä koulussa, mutta ei lapsi osaa vetää siitä johtopäätöksiä. Kukaan ei kysynyt minulta, että mitä ajattelen näistä numeroista, tykkäänkö kielistä, mistä olet kiinnostunut jne.
Kiva juoda kaljaa, katsella katkerana ikkunasta ulos ja kuunnella halpistalon vuokrakämpässä nistien mölinää ja pauketta päivät ja yöt. Ei sillä että olisin parempi, olenhan minäkin laillisissa aineissa. Mutta olen ainakin hiljaa. Ehkä minulla vielä toivoa on päästä töihin vaikkapa siivoojaksi, jolloin olisi varaa edes parempaan vuokrakämppään.
Kommentit (21)
Sillä että on hyvä kielissä ei tehä oikein rahaa työelämässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei muuta kuin kohtalo omiin käsiin. Jos sinulla ei ole muutakaan tekemistä, lähde preppaamaan haluamaasi kieltä avoimeen/kansanopistoon/mihin tahansa. Tuskin menetät mitään?
T. 39v. opiskelija
Kyllä itse pitää löytää omat vahvuutensa ja kouluttautua sen mukaan. Ei ketään näissä asioissa erikseen auteta, joten katkeruutesi voit suunnata itseesi.
Vierailija kirjoitti:
Sillä että on hyvä kielissä ei tehä oikein rahaa työelämässä
Ihan riittävän hyvin vaikkapa kielten opettaja tienaa. En ole kiinnostunut tienaamaan hyvin, kunhan tulee toimeen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Sillä että on hyvä kielissä ei tehä oikein rahaa työelämässä
Kun tekee jotain mitä rakastaa, köyhyys ei haittaa. Ei Suomessa edes pysty olemaan todella köyhä, jos vähänkään pää toimii eikä ole alko-ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kun tiedät mistä pidät niin miten toimit?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä itse pitää löytää omat vahvuutensa ja kouluttautua sen mukaan. Ei ketään näissä asioissa erikseen auteta, joten katkeruutesi voit suunnata itseesi.
Tottakai esim. vanhemmat yleensä keskustelevat lasten kanssa näistä asioista. Ja toki nykyään ymmärrän, että muutos ei tule muualta kuin itsestäni.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä itse pitää löytää omat vahvuutensa ja kouluttautua sen mukaan. Ei ketään näissä asioissa erikseen auteta, joten katkeruutesi voit suunnata itseesi.
Tottakai esim. vanhemmat yleensä keskustelevat lasten kanssa näistä asioista. Ja toki nykyään ymmärrän, että muutos ei tule muualta kuin itsestäni.
ap
Ei vanhemmat tunne eri ammatteja. Itse en keskustellut koskaan vanhempieni kanssa ammateista, mutta tuskin olisin heitä kuunnellutkaan. Olen korkeasti koulutettu.
Nyt kun aloitat opiskelun, sulla on tutkinto jo paljon ennen kuin täytät 50 v. Tavoitteet ja unelmat toteutuu teoilla. Ei kirjoittelemalla vauva-palstoille. T. avoimen opiskelija, yli 40 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäonnistuminen aikuisena on itsestä kiinni ellei kroppa ole hajalla jolloin ei voi muuta kun hajoilla vitutukseen
Ja lisään vielä, että jos olet hyvä kielissä, olet varmasti monessa muussakin. Näin on itsellänikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä itse pitää löytää omat vahvuutensa ja kouluttautua sen mukaan. Ei ketään näissä asioissa erikseen auteta, joten katkeruutesi voit suunnata itseesi.
Tottakai esim. vanhemmat yleensä keskustelevat lasten kanssa näistä asioista. Ja toki nykyään ymmärrän, että muutos ei tule muualta kuin itsestäni.
ap
Et ole yksin tuon asian kanssa. Ajattele niitä, joita vanhemmat haukkuu päivittäin ja antaa ymmärtää, että lapsi on alinta saastaa. Tai joku alkkis/narkki joka ei saa edes ruokaa hankittua. Älä jämähdä vanhempiisi, he tekivät mihin kykenivät. Se on nyt mennyttä. Jos jäät nyt vellomaan huonoon oloon, mitä se hyödyttää tulevaisuuden kannalta? Se mitä teet nyt, kantaa hedelmää huomenna. Niin hyvässä kuin pahassa!
Juu muiden syytä kaikki. Koulusta olisi opinto-ohjaajalta tai työkkäristä ammatinvalinnanohjaajalta saanut ilmaiseksi neuvoja. Mutta ei, kun piti juoda sitä kaljaa. Muiden syytä, paska yhteiskunta. Varsinkin, kun ilmaiseksi olisi saanut opiskella vaikka tohtoriksi asti. Kauheeta sortoa tässä maassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sillä että on hyvä kielissä ei tehä oikein rahaa työelämässä
jeph, me tulkit elämme pyhällä hengellä.
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta kuin kohtalo omiin käsiin. Jos sinulla ei ole muutakaan tekemistä, lähde preppaamaan haluamaasi kieltä avoimeen/kansanopistoon/mihin tahansa. Tuskin menetät mitään?
T. 39v. opiskelija
Hyvin sanottu. Olin itse melko pohjalla tässä muutama vuosi sitten ja mietin että olisi sama vain kuolla pois.
Kun tajusin että voin aina lopettaa elämäni, harteiltani katosi taakka. Ei minun tarvitse täällä kärsiä jos en halua.
Päätin lopettaa turhan stressaamisen ja katkeroitumisen ja aloin etsiä uusia vaihtoehtoja elää. Ajattelin että tämä nyt on vain tälläinen pieni kokeilu että mitähän kävisi jos keskittyisin vain positiiviseen ajatteluun ja lähtisin toteuttamaan itseäni ilman pelkoa. Lopputuloksella ei olisi väliä kun tiesin että pakokeino tästä kaikesta on aina olemassa.
Lähdin opiskelemaan kiinnostavaa alaa toiselle paikkakunnalle ja nyt elämässäni puhaltavat uudet tuulet.
Opinnot ovat menneet erinomaisesti ja olen alkanut suunnittelemaan uutta uraani sekä tutkailemaan kursseja opintojeni ulkopuolelta.
Uusia tuttavuuksia on tullut paljon, löysin myös sattumalta aivan uskomattoman ihanan kumppanin jollaisesta en olisi ennen uskaltanut edes haaveilla kyynisyyteni takia.
Jos olisin päättänyt luovuttaa vuosia sitten yrittämättä tavoitella mielekkäämpää elämää, minulta olisi jäänyt kokematta niin monia upeita asioita. Kaikki todellakin lähtee asenteesta.
Elä unelmillesi Ap, jos kielet kiinnostavat niin lähde rohkeasti kokeilemaan uusia mahdollisuuksia niiden parissa.
Varsinkin me vaikean ja raskaan (väkivalta)lapsuuden kokeneet helposti muutumme katkeriksi, ja periaatteessa siihen onkin ”oikeus” sinällään.
Mutta HALUTESSAAN, paino sanalla halutessaan, sitä vastaan voi taistella. Mä olen jopa onnistunut siinä, toki se vaatii ponnistelua. T. N46
Olen kohta 47 ja sain juuri laittomat potkut. En katkeroidu, vaan kevään yhteishaussa laitan hakupaperit yliopistoon ja tempaisen toisen akateemisen tutkinnon. Vielä ehtii!
Itsellä surkea ja ankea lähtökohta ja saman ikäinen olen kuin ap. Kotona ei tuettu tai kannustettu....ainoastaan haukuttiin, pilkattiin ja nujerrettiin itsetunto nolliin. Oli alkoholismia, henkistä- fyysistä- ja taloudellista väkivaltaa, koulukiusaamista. Asuttiin pahamaineisella alueella, jossa sattu ja tapahtu. Kaikkea kauheaa on tullut koettua ja aina sanotaan, että selviytymismahdollisuudet on hyvät, jos yksikin aikuinen on tukena ja turvana. No eipä ollut, ei yhtään ketään!
Sisuunnuin kaikesta tuosta niin paljon ja päätin näyttää, että mä nousen tästä suosta. Hommasin kaikkea sellaista, mitä mun lapsuudenperheellä ei ollut ja, jotka on suurimmalle osalle itsestäänselvyyksiä....4 tutkintoa, vakituisen työpaikan, perheen, omistusasunnon, harrastuksia, osakesalkun, merkkivaatteita (koska lapsena en ikinä saanut yhtään mitään, vaatteet oli väärän kokoisia, nuhjuisia, risoja, kaikinpuolin ihan järkyttäviä ja hirveitä ym.) Tästä tulee kuraa niskaan nyt, mutta oivalsin, että ei mua kukaan auta. Mä olen maailmassa omillani ja mun on itse noustava ja tehtävä mun elämästäni parempaa!
Vierailija kirjoitti:
Itsellä surkea ja ankea lähtökohta ja saman ikäinen olen kuin ap. Kotona ei tuettu tai kannustettu....ainoastaan haukuttiin, pilkattiin ja nujerrettiin itsetunto nolliin. Oli alkoholismia, henkistä- fyysistä- ja taloudellista väkivaltaa, koulukiusaamista. Asuttiin pahamaineisella alueella, jossa sattu ja tapahtu. Kaikkea kauheaa on tullut koettua ja aina sanotaan, että selviytymismahdollisuudet on hyvät, jos yksikin aikuinen on tukena ja turvana. No eipä ollut, ei yhtään ketään!
Sisuunnuin kaikesta tuosta niin paljon ja päätin näyttää, että mä nousen tästä suosta. Hommasin kaikkea sellaista, mitä mun lapsuudenperheellä ei ollut ja, jotka on suurimmalle osalle itsestäänselvyyksiä....4 tutkintoa, vakituisen työpaikan, perheen, omistusasunnon, harrastuksia, osakesalkun, merkkivaatteita (koska lapsena en ikinä saanut yhtään mitään, vaatteet oli väärän kokoisia, nuhjuisia, risoja, kaikinpuolin ihan järkyttäviä ja hirveitä ym.) Tästä tulee kuraa niskaan nyt, mutta oivalsin, että ei mua kukaan auta. Mä olen maailmassa omillani ja mun on itse noustava ja tehtävä mun elämästäni parempaa!
Oletko nainen vai mies? Keskimäärin nainen reagoi traumaan ylisuoriutumalla, mies syrjäytymällä. Ap kuulostaa mieheltä.
Odota kun täytät 50 ja ymmärrät kaiken, miksi asiat ovat menneet niin kuin menivät.
Siis ne syvimmätkin mysteerit. Siinä on vaikea olla olematta murhanhimoinen.