Kaverini on diagnosoinut mut masentuneeksi

Yksinkertainen kaverini on sitä mieltä, että olen masentunut, koska vain lakkasin esittämästä että mua kiinnostaa hänen elämänsä ja juttunsa ja vähensin tapaamisia.

Niin kauan kuin lapset olivat pienempiä, meillä oli edes jotain yhteistä, mutta jo aikaa sitten ymmärsin, miten erilaisia olemme, ihan eri arvot, aidot mielenkiinnon kohteet ym.
En jaksa vaan enää kohteliasta sosiaalisuutta, koska kaikki jutut pyörii vain hänen ehdoillaan. Kyllähän sitä pari tuntia silloin tällöin kuuntelee ( hän on siis koko ajan äänessä koska on hyvin ulospäinsuuntautuva ), mutta muuta todellista aitoa yhteyttä ei ole. Hän ei siis oikeasti tunne minua syvällisesti ( ehkä kuvittelee niin, mutta ei). Koska en jaksa enää niin kovin innostua niistä hänen jutuistaan, hän nyt arvelee, että olen masentunut.