Onko työelämä mielestäsi kehittymässä parempaan vai huonompaan suuntaan?

Huonompaan ehdottomasti. Kaikki on kohta jonkun bezosin orjana töissä.

Huonompaan. Olisi ollut ihana aloittaa ura joskus 80-luvulla joltain kansakoulupohjalta, saada suoraan vakipaikka ja oma työhuone ja surffata varmalla palkalla läpi elämán vailla huolen häivää. Siis oma työhuone! Vakityöt! Varmuus! Nykyisin tuota ei saa edes maisterintutkinnolla.

Nykyisin saa vain sekamelskapätkätyösilppua jonkun riistovälitystoimiston kautta, huonot palkat ja lyhyet sopimukset, aina saa pelätä työttömyyttä, ja työpisteenä on meluisa avokonttori tuhannen pöydän keskellä. "Parhaimmillaan" ei saa edes omaa työpistettä, vaan läppärin jota pitää kanniskella ympäriinsä ja tulla toimistolle kukonlaulun aikaan että saa edes jollain tasolla kivan paikan.

Hitsi kun olisin syntynyt 20 vuotta aikaisemmin. Ihan kaiholla kuuntelen tai luen juttuja jostain 80-luvun työelämästä helppoine löysine työtahteineen, varmoine työpaikkoineen, firman juhlineen ja virkistysmatkoineen. Oi kun olisi aikakone.

Huonompaan, eivätkä päättäjät edes halua ymmärtää tätä.

Huonompaan. #metoo on pilannut kaiken.

Huonompaan, työolot huononee vuosittain vuodelta.

Esim ahtaat avokonttorit.

Vierailija kirjoitti:

Huonompaan, eivätkä päättäjät edes halua ymmärtää tätä.

Ja päättäjiä ovat jopa firman päättäjät, ei pelkästään Biden ym.

Munn on vaikea nähdä työtä ihmistä orjuuuttavana vaan enemmän tekijä työssään arvossaaan.

Vierailija kirjoitti:

Huonompaan, työolot huononee vuosittain vuodelta.

Esim ahtaat avokonttorit.

Ja johtoporras sanoo omassa huoneessa että kun on hyvä toimisto.

Parempaan, sillä ihmisistä on tullut rahariippuvaisempia

Sekä että. Etätöiden lisääntyminen on ollut hyvä juttu, mutta avokonttorien lisääntyminen huonoa. Turha byrokratia ja kiire on monessa työpaikassa lisääntynyt, mutta palkatkin ovat nousseet.

Kokemukset on varmaan yksilöllisiä, joten tuskin tämä läheskään kaikkiin päde.

Vierailija kirjoitti:

Munn on vaikea nähdä työtä ihmistä orjuuuttavana vaan enemmän tekijä työssään arvossaaan.

Koska liiitän ajatuksen mm siiihen että jos ihminen eii käytä aivojaan niiin se tarkoittaa dementiaaa plus vielä alkoholi hermostomyrkky vauhdtttavana tekiijänä kompensoiden. Täysin aivoton ihminen tarkoittttaa että ihminen on kuolllut. Se on työn arvo muutakin kuin kasvattaa bruttokansantuotettta ihmiselle kuten tavata työkavereitaaan, saada omien kykyjen frameissa niiiin onnistumisen kokemuksia ja hyvää oloa, tasapainottaa parisuhdetta (vertain esiim nysvätä kotona plus alkoholi plus poliiisi plus putka plus avioero). Että 50 prosenttia työtä ja 50 prosentttia vapaa aikaaa niiin sellainen tasapaino. Miehilllä toki enemmän testosteroniaa ainakin sinne 30 ikä vuoteen saaakka jolloin perustetaan yrityksiä jne...

Mielestäni nyt alkaa nousu kohti parempaa. Työntekijät ovat kyllästyneet siihen että selkänahasta revitään kaikki ja haistattavat pitkät kaikenlaisille uraputkille. Muutenkin työnantajien käsittämätön joustamattomuus on tullut tiensä päähän, esim. se että lastenhoidosta tehdään mahdollisimman vaikeaa, tai että etätöitä ei vaan periaatteesta voi muka tehdä.

Uskon että tulevaisuudessa monet tekevät duuninsa kesämökiltä ja useat eivät ole töissä ollenkaan, mutta elävät haluamallaan tavalla kansalaispalkalla.

yli 20 vuotta ollut työelämässä,ja varmaan joskus vuosituhannen vaihtumisen jälkeen alkoi mennä huonompaan suuntaan.paskaduunarialoilla vuokrafirmojen käyttö ja nollatuntisopimukset yms kasvaneet räjähdysmäisesti.ostovoima rajusti pienempi mitä vanhemmillani aikoinaan.työterveysetuja kavennettu kokoajan.

porukan täytys herätä siihen että se on liitto ainoa instanssi mikä valvoo työntekijän etuja!!työnantaja kyllä kuppaa joka euron työntekijän selkänahasta minkä pystyy.eikä hallitus puutu työmarkkinoiden asioihin.

Surkeita työsopimuksia tarjolla S-ryhmällä: 15-20 työtuntia viikossa läheisessä S-marketissa, vaikka sillä on pitkät aukioloajat (ma-pe: 7-22, la: 8-21 ja su: 10-21). Ja tuollaisella sopparillako pitäisi ihmisen tulla toimeen?

Huonompaan. Työ on monesti määräaikaisuuksien silppua ja eikä tutkinto riitä vaan pitää verkostoitua, osallistua opiskelijajärjestötoimintaan jne. että saa yliopiston jälkeen töitä. Työnhausta on myös tehty bisnes valmentajineen ja valmennuksineen. Luulin pitkään, että jo pelkkä DI-tutkinto työllistää varmasti kuten lääkärin tutkintokin. Pian minulle selvisi, etten halua olla DI nykypäivän työelämässä.

Päättäjien on aivan turha kuvitella pystyvänsä parantamaan työllisyysastetta, jos työelämän laatua ei samalla paranneta. Hyvä ystäväni on velkoneuvojana kaupungissa X. Kun hän aloitti työssään 2016, oli heitä vielä kaksi. Vähän ennen toisen velkaneuvojan eläköitymistä eläteltiin toivoa siitä, että tämän tilalle palkataan uusi työntekijä. Sittemmin kävi niin, että virka lakkautettiin, ja ystäväni hoitaa nyt yksin koko kaupungin (ja naapurikunnan) velkaneuvojan työt. Ja stressi on valtava, koska asiakkaita on aina vain enemmän ja enemmän.

Hyvässä asemassa oleville parempaan suuntaan, muille pänvastaiseen suuntaan.

Meillä täällä Suomenniemellä on vielä rutkasti tekemistä nimenomaan työhyvinvoinnin saralla. Jotakin pientä on tapahtumassa sen suhteen, mikä on tietysti ilahduttavaa.

Naisjohtajia enemmän eli huonompaan.