Onko työelämä mielestäsi kehittymässä parempaan vai huonompaan suuntaan?
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Päättäjien on aivan turha kuvitella pystyvänsä parantamaan työllisyysastetta, jos työelämän laatua ei samalla paranneta. Hyvä ystäväni on velkoneuvojana kaupungissa X. Kun hän aloitti työssään 2016, oli heitä vielä kaksi. Vähän ennen toisen velkaneuvojan eläköitymistä eläteltiin toivoa siitä, että tämän tilalle palkataan uusi työntekijä. Sittemmin kävi niin, että virka lakkautettiin, ja ystäväni hoitaa nyt yksin koko kaupungin (ja naapurikunnan) velkaneuvojan työt. Ja stressi on valtava, koska asiakkaita on aina vain enemmän ja enemmän.
Ja ne idiootit palaa usein takaisin velkaneuvonnan asiakkaiksi, jälleen velkaantuneina. Siinä voi velkaneuvoja "hiukkasen" turhautua.
Postihan oli hieno työnantaja joskus. Postinjakaja oli valtion virkamies, wau.
Mikä posti on nykyään? Sol siivousfirma hakee kuskeja jakamaan posteja.
Huonompaan. Työntekijän pitäisi olla joku superihminen ja palkaksi saa vain paikallista sopimista, eli palkanalennuksia. Paikallinen sopiminen on johtanut myös siihen, että meidän työpaikalla tessin lisäksi hanuria pyyhitään nyt myös vuosilomalailla ja työaikalailla. Työnantajan tulisi ilmoittaa loman ajankohta hyvissä ajoin, mutta tuota saisi odottaa varmaan helmikuuhun asti. Kesälomat siis pidetään viikko kerrallaan, kun on ensin käyty hattu kourassa anelemassa pomolta, että sopisiko mitenkään. Ylitöitä työntekijän odotetaan tekevän, mutta paikallisesti on sovittu että niistä ei makseta prosentteja.
Pakko sanoa että huonompaan ollaan menossa.
Joka paikassa tuntuu olevan sen "viivan" tuijotus kaikki kaikessa, muulla ei ole väliä, ei työntekijöiden jaksamisella tai työoloilla. Vain se "viivan alle" asia merkkaa.
Ja sitten jotkut pomot vielä tosissaan ihmettelevät kun porukka työolojen takia saikuttaa tai jopa irtisanoutuu, mutta mitään ei asialle tehdä olojen parantamiseksi ettei vaan jää se tulostavoite-boonus työntekijoiden olojen huomiomisen takia saamatta.
Todella paljon huonompaan suuntaan työntekijän kannalta, työnantajan kannalta parempaan kun vaaditaan yhdeltä tekijältä monen ihmisen vastuu mutta palkka on pienin mahdollinen. Äkkiä luulis jos yhdeltä ihmiseltä vaaditaan myyjän, tekijän, pakkaajan, lähettäjän ja siivoan tekemää tulosta palkkaus kun olisi enemmän kuin tessin minimi
Monet firmat harrastelee näitä TES-shoppailuja = eivät oikeasti haluaisi maksella työntekijöilleen palkkoja.
Meillä it-asiantuntijoilla se kehittyy koko ajan parempaan suuntaan. Palkat nousevat ja joka vuosi tulee työnantajalta uutta hilavitkutinta ja palvelua. Nyt olisi työsuhdepyörä tukevalla veroedulla tulossa, mutta pitää alkaa itse rajoittamaan kun vanhallakin pärjää.
Tää jatkuva tehostaminen ja töiden ulkoistaminen ulkomaille syö motivaatiota. Yt:t on joka toinen vuosi. Ei mitään koulutusta työn puolesta. Kaikki nippelitieto pitäis kaivaa jostain ja sit valitetaan, että miksi kestää. Robottina painetaan menemään.
Oon ollut 15 v työelämässä ja nyt mietin millä tekosyyllä saisin hengähtää hetken työelämästä (vaihtoehdot on lähinnä opintovapaa tai muksujen tekeminen). Toki vois sitä ruveta hulluttelemaan ja vaihtaa alaa ja tehdä jotain kivaa työksi... mutta onkohan missään työssä enää nykyään kivaa.
Isälläni petti aortta 60-vuotiaana, mutta hän selvisi siitä kuin ihmeen kaupalla. Isäni leikattiin, sen jälkeen annettiin pari viikkoa saikkua ja sitten takaisin töihin, ei päässyt eläkkeelle.
EK ei ainakaan helpota tavallisen duunarin elämää. Eikä Keskuskauppakamarin Romakkaniemi.
Liikaa välitason esimiehiä nykyään.
Lauri Ihalainen sanoi taannoin, ettei paskatöitä ole olemassakaan. Mene ja tiedä.
Pääasiassa surkeampaan suuntaan, mutta siitähän Kokoomus tykkää niin kovasti.
Vierailija kirjoitti:
Huonompaan. Olisi ollut ihana aloittaa ura joskus 80-luvulla joltain kansakoulupohjalta, saada suoraan vakipaikka ja oma työhuone ja surffata varmalla palkalla läpi elämán vailla huolen häivää. Siis oma työhuone! Vakityöt! Varmuus! Nykyisin tuota ei saa edes maisterintutkinnolla.
Nykyisin saa vain sekamelskapätkätyösilppua jonkun riistovälitystoimiston kautta, huonot palkat ja lyhyet sopimukset, aina saa pelätä työttömyyttä, ja työpisteenä on meluisa avokonttori tuhannen pöydän keskellä. "Parhaimmillaan" ei saa edes omaa työpistettä, vaan läppärin jota pitää kanniskella ympäriinsä ja tulla toimistolle kukonlaulun aikaan että saa edes jollain tasolla kivan paikan.
Hitsi kun olisin syntynyt 20 vuotta aikaisemmin. Ihan kaiholla kuuntelen tai luen juttuja jostain 80-luvun työelämästä helppoine löysine työtahteineen, varmoine työpaikkoineen, firman juhlineen ja virkistysmatkoineen. Oi kun olisi aikakone.
Jos aloitti työelämässä 1980-luvulla se ei taannut mitään. Ehkä varminta on ollut niillä, jotka aloittivat heti sotien jälkeen. Oma äitini aloitti 1960-luvulla ja hänet irtisanottiin 1990-luvun alun laman syövereissä. Pääsi heti eläkeputkeen, mutta se ei auttanut. Hän häpesi työttömyyttään (oli vielä sen ajan ihmisiä, jotka pitivät työttömyyttä yksilön omana syynä) ja hänen mielensä murtui. Itse aloitin 1980-luvun puolivälissä. Minut on kerran irtisanottu yt-neuvotteluissa muistaakseni vuonna 2008. Onneksi sain uuden työpaikan noin kolmen kuukauden päästä.
Mitkään virat tai työpaikat eivät ole varmoja nykyään. Monia isopalkkaisia johtajia on irtisanottu kunnista organisaatiouudistusten melskeissä.
Sekä huonompaan että parempaan. Kouluttamattomien on vaikea saada kunnon työtä. Oikealle alalle (joka tietysti vaihtelee trendien muuttuessa) kouluttautuneet saavat hyviä työpaikkoja ja heistä pidetään kiinni. Esikoiseni opiskelee yliopistossa alaa, jolla on pulaa asiantuntijoista. Ensimmäisen vuoden jälkeen häntä on kosiskeltu jo kolmeen yritykseen. Yksi yrityksistä tarjosi gradun aiheen ja lupasi maksaa siitä.
Henkilöstövuokrausyritysten anonyymirekrytoinneista tulisi luopua. Haet tehtävää, mutta et saa tietoa siitä mihin yritykseen olet hakemassa. Eihän siinä ole mitään tolkkua. Muut edut heillä ovat kyllä kohdallaan mm. konsulttien palkkauksen suhteen jotka yleensä ovat selkeästi talon oman väen palkkoja korkeammat.