Kellään muulla taaperoa, joka vaan tekee koko ajan kiellettyjä asioita tai kiukuttelee. Kyllä, yritän järjestää aktiviteettia, mutta häntä ei kiinnosta muu kuin se, että tietää asian olevan kielletty ja haluaa olla tuhma.

Ennen puhuttiin uhmaiästä. Nykyään tahtoiästä. Kannattaa vähän perehtyä aiheeseen, voi olla aika uuvuttavaa.

Lapsihan on vasta löytänyt oman TAHTONSA ja opettelee sen hallitsemista ja paukuttelee rajoja. Ole sitä turvallinen aikuinen johon sinut on tarkoitettu ja aseta rauhallisesti mutta selkeästi ne rajat, lempeästi mutta välillä tiukasti. Lapsesi on normaali. Tahtoikä voi olla monta vuotta ja riippuen lapsesta aika voimakas. Silloin on turvallisten aikuisten hyvä huolenpito tärkeä.

Lapsi ei halua olla tuhma.

Hän haluaa kokeilla ja tehdä kaikkia asioita joita voi.

Hän myös kaipaa vanhemman huomiota ja on oivaltanut, että sitä saa parhaiten tekemällä niitä asioita, jotka äiti on kieltänyt.

Kieltämisen tarkoitusta hän ei tietysti käsitä, ei hänellä vielä ole tajua siitä, että syynä on teon haitallisuus tai vahingollisuus.

Jotkut lapset vaan on pahan vallassa tai mieleltään kehittyneet väärin. Jo pienistä lapsista on monesti nähtävissä onko tulevaisuudessa esim. Poliisin kanssa tekemisissä.

Laita lapsi töihin. Iso osa kiukkua on turhautumista siihen, ettei ole tarpeellinen.

Tuommoista se taaperoiden kanssa usein on, helpottaa myöhemmin.

Tsemppiä!

Hän huomaa, että olet alakynnessä ja yrität kaikin tavoin miellyttää häntä järjestämällä viihdykettä... Ole luja ja lempeä, mutta älä yritä niin kovasti miellyttää.

Ei lapsi halua olla tuhma vaan on oppinut että hänellä on oma tahto ja hän haluaa käyttää tätä uutta taitoaan. Tuntuu vähän tylyltä ettet vie leikkipuistoon koska haluaa vaan kiikkua. No mitä sitten? Kai hän saa tehdä puistossa mitä tahtoo, todennäköisesti reipastuisi keinumisen jälkeen kun näkisi miten muut leikkii tai muuten kiinnostuisi kokeilemaan muita leikkejä.

Lapsi haluaa sun huomiota. Ei pelkästään lelujen. Ja miksi sen lapsen pitäisi tehdä muuta kuin keinua puistossa, jos siitä kerran tykkää. Asetupa sen lapsen asemaan.

Ylähaka vessan oveen ja sakset piiloon. Turhaan lyöt päätäsi seinään. Mikä tarve sinulla on ylipäätään pitää saksia esillä lapsen ulottuvilla? Tottakai lapsi haluaa käsiinsä kaikkea uutta ja kiinnostavaa. Ei ne samat vanhat vauvalelut jaksa loputtomiin kiinnostaa. Hanki oman ikätason leluja, videoita ja muuta puuhaa.

Uhmaikäähän tuo. Lapsi ymmärtää ensikertaa olevansa vanhemmasta erillinen yksilö, jolla on oma tahto. Tätä tahtoa sitten testataan hakemalla ja testaamalla niitä omia rajoja. Vanhemman velvollisuus on asettaa lapselle ne rajat. Rajat ovat rakkautta ja niistä tulee lapselle turvallinen olo. Johdonmukaisuus ja jämäkkyys on kaiken a ja o. Kiellät, kiellät ja kiellät, ohjaat, ohjaat ja ohjaat. Kerta toisensa jälkeen, järkkymättä.

Vierailija kirjoitti:

Uhmaikäähän tuo. Lapsi ymmärtää ensikertaa olevansa vanhemmasta erillinen yksilö, jolla on oma tahto. Tätä tahtoa sitten testataan hakemalla ja testaamalla niitä omia rajoja. Vanhemman velvollisuus on asettaa lapselle ne rajat. Rajat ovat rakkautta ja niistä tulee lapselle turvallinen olo. Johdonmukaisuus ja jämäkkyys on kaiken a ja o. Kiellät, kiellät ja kiellät, ohjaat, ohjaat ja ohjaat. Kerta toisensa jälkeen, järkkymättä.

Toisaalta vaikka lapsen rajattomuus hermostuttaisi, niin kurinpitoon ei kuitenkaan pidä sortua, vaan pitäytyä rajoissa.

Uhmaikä on se kriittinen vaihe, jossa vanhemman tulee olla vanhempi (ei se kiva kaveri) ja näyttää lapselle, että hän ei ole se, joka perheessä päättää. Vanhempi on pomo, jonka tehtävä on näyttää lapselle rajat ja asettaa säännöt, joita perheessä noudatetaan.

Jos lapsi itkee, kun ei saa leikkiä saksilla, niin annat kiukuta ja itkeä kaikessa rauhassa. Uhmakohtauksen laannuttua selität lapselle selkeästi, miksi hän ei saanut saksia. Uhmakohtauksen ollessa päällä, on tunteiden sanoittaminen täysin turhaa, se kaikuu kuuroille korville.

Ei se taapero tajua, että vessanpönttö on muuta toimintaa varten. Laita saaviin vettä tai tiskialtaaseen vettä ja leluja sinne, niin johan on tyytyväinen. Itseäsi kiusaat vaan, jos luulet että lapsi on onnellinen kun kaikki vaan kielletään. Leikkipuistossakin pitäisi vaan seistä tumput suorina, kun ei sun mielestä keinuakaan saa. Sitkö on hyvä, kun lapsi on vaan paikallaan hiljaa? 

Onko lapsella liikaa leluja? On tutkittu, että jos valittavana on liikaa leluja, ei lapsi pysty valitsemaan yhtä lelua tai keskittymään leikkiin. Ylimääräiset lelut siis piiloon.

En ihan ymmärtänyt tuota, että et vie lasta leikkipuistoon, koska haluaa vain keinua? Mitä pahaa siinä on? Anna hyvä ihminen lapsen keinua, jos hän siitä pitää.

Toki myös kehut pitää muistaa. Aina kun jokin pienikin asia menee hyvin, niin kehut vuolaasti. Ja vastaavasti, kun käyttäytyy sopimattomasti, niin siitä myös ikätasoinen palaute.

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsella liikaa leluja? On tutkittu, että jos valittavana on liikaa leluja, ei lapsi pysty valitsemaan yhtä lelua tai keskittymään leikkiin. Ylimääräiset lelut siis piiloon.

En ihan ymmärtänyt tuota, että et vie lasta leikkipuistoon, koska haluaa vain keinua? Mitä pahaa siinä on? Anna hyvä ihminen lapsen keinua, jos hän siitä pitää.

Toki myös kehut pitää muistaa. Aina kun jokin pienikin asia menee hyvin, niin kehut vuolaasti. Ja vastaavasti, kun käyttäytyy sopimattomasti, niin siitä myös ikätasoinen palaute.

Ne lelut ei ole varmaan ikätasoisia ja äiti ei jaksa puistossa antaa vauhteja, kun ei siinä pääse edes kännykälle. Joo, onhan tuo äidillekin vähän rasittava vaihe kun pitää keksiä leikkejä ja viihdykettä ja loputtomiin keinuttaa. Mutta sellaista se on, kun lapsen hankkinut, se vaatii osansa. Ap toi on suht lyhyt vaihe ja koita nauttia siitä, kohta lapsi menee päiväkotiin ja kouluun, ja tunnet haikeutta, kun lapsi on jo iso. Kännykälle ehdit myöhemminkin.

Vaikuttaa normaalilta lapselta.

Lapsi toivoo, että osoitat rauhallisen järkkymättömän johtajuutesi, jota hän ei voi sinulta kiukuttelullaan riistää. Muistan miten itseäni lapsena raivostutti äidissä juuri tämä, ettei hänellä ollut aikuisen auktoriteettia, vaan hän oli aivan alakynnessä, menetti hermonsa ja syytti minua huonoksi lapseksi.

Hei ap. Pari kysymystä sinulle.

Mitä sinulle itsellesi olisi tehty (tai mitä arvelet jos et tiedä), mikäli olisit käyttäytynyt samassa iässä samalla tavalla?

Mitä arvelet sen pienen lapsen (itsesi) tunteneen?

Mistä sana "tuhma" tulee mieleesi?

Onko mahdollista että näillä asioilla on jotain tekemistä sen kanssa, millainen suhde sinulla ja lapsellasi on?

Ja ei, en väitä mitään. Kysyn vain nämä kysymykset.

Vierailija kirjoitti:

Hei ap. Pari kysymystä sinulle.

Mitä sinulle itsellesi olisi tehty (tai mitä arvelet jos et tiedä), mikäli olisit käyttäytynyt samassa iässä samalla tavalla?

Mitä arvelet sen pienen lapsen (itsesi) tunteneen?

Mistä sana "tuhma" tulee mieleesi?

Onko mahdollista että näillä asioilla on jotain tekemistä sen kanssa, millainen suhde sinulla ja lapsellasi on?

Ja ei, en väitä mitään. Kysyn vain nämä kysymykset.

Jos on sisäistänyt tunnekasvatuksen teorian niin ymmärtää, että lapsi ei ole tuhma vaan ilmaisee vain tunteitaan. Jos lapsen tunneilmaisusta seuraa ongelmia, niin avuksi voi ottaa tunnekortit joiden avulla lapsi opetetaan tunnistamaan tunteensa ja ilmaisemaan niitä turvallisella tavalla.

Minä en ajattele, että lapsi tekee kiellettyjä asioita tai on tuhma vaan hänen kanssaa opetellaan sitä oikeaa ja väärää. Ja esim tunteiden käsittelyä ei opita leikkimällä vaan ne pitää elää läpi. Ja on sen vanhemman loputon tehtävä jaksaa kasvaa sen lapsen mukana ja olla se esimerkki. Vanhemman pitää myös valita ne sotansa, eikä mennä kaikkeen mukaan. 

Kivoja keinu hetkiä.