Onko muita joista on kauhean vaikea pyytää apua?

Joo. En tiedä mistä kumpuaa, ehkä lapsuudesta mutta en muista kyllä mitään tilannetta josta voisi johtua.

Jep. Koen olevani vaivoiksi. En tiedä miksi minun pitäisi aina olla se yksin pärjäävä.

Ei ole ollut tarvetta pyytää apua tutuilta, kun nykyään voi ostaa kaikenlaisia palveluita. Paljon helmpomaa ostaa ne ne palvelut kuin alkaa selvittää kellä tutullä olisi aikaa auttaa. 

Anna kun arvaan, teitäkään kohtaan ei lapsina kauheasti osoitettu että rakastetaan. Ehkä kiusatuksikin joutuneet ja koette nyt että olette ihan turhakkeita maailmassa jotka vaan häiritsee muita.

Vierailija kirjoitti:

Anna kun arvaan, teitäkään kohtaan ei lapsina kauheasti osoitettu että rakastetaan. Ehkä kiusatuksikin joutuneet ja koette nyt että olette ihan turhakkeita maailmassa jotka vaan häiritsee muita.

Näin se taitaa olla. Ap.

Äitini oli tyyppiä, joka ei osannut sanoa ei. Sitten vuosikausia vatvoi miten häntä taas törkeästi käytettiin hyväksi. Suuttui kun kysyin miksi suostuit.

Tuollainen käytös opettaa sen, että älä pyydä apua, kukaan ei oikeasti halua auttaa.

Minullekin avun pyytäminen ja vastaanottaminen on vihoviimeinen asia maailmassa. Tunnen olevani vaivaksi muille. Hävettää olla häiriöksi.

Arvelen tämän olevan lapsuudesta opittu tapa. Vanhempani ovat vähän sellaisia "anteeksi, että me olemme olemassa" -ihmisiä. Lisäksi meillä ei halattu eikä näytetty välittämistä eikä muutenkaan puhuttu tunteista. Minulla on huono itsetunto. Olin myös koulukiusattu ja koin siitä niin suurta häpeää, etten kertonut kenellekään.