Lue keskustelun säännöt.
Opettajana ensimmäistä kertaa ahdistaa töiden aloitus: en vaan jaksa yläkouluikäisten v*ttuilua.
31.07.2021 |
Kortisonilääkityksen vuoksi paino noussut viime vuosina ja se on ollut itselleni tosi vaikea paikka. Vuosia olen kuunnellut nuorilta sitä perusnaljailua ja kestänyt sitä hyvin. Nyt kun naljailu ja vittuilu osuu muuttuneeseen ulkomuotoon huomaan, että en enää kestä sitä. Koko kesä on mennyt pilalle asiaa ajatellessa ja nyt odotan jo ensimmäisiä kommentteja muutaman viikon päästä. Olin nuorena kilpaurheilija ja syömishäiriö väritti tuolloin elämää... Nyt kun olen lähellä toista ääripäätä huomaan, että nuppi ei vaan kestä. Tämän hetkinen fyysinen tila vaivoineenkin on "palkkiota" noista nuoruuden ongelmista. Pakko oli tämä jonnekin tilittää. Voihan olla, että töiden alkaessa pää onkin taas vahvempi, mutta jos ei, niin alanvaihto - tai ainakin ikäryhmän vaihto edessä.
Kommentit (12)
Kamala tilanne ja olen joskus itsekin tällaista miettinyt ihan näitä nuoria ihmisiä ohittaessani jossain kadulla.
Oletko ajatellut, että olisi hyvä sauma opettaa näitä nuoria ihmisiä ja kertoa miltä kiusaaminen tuntuu ja mitä voi olla jollain ihmisellä esim painon taustalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No hyvää päivää. Ei mikään ulkonäöstä naljailu ole normaalia käytöstä oppilailta, eikä sellaista pidä hyväksyä. Ilmeisesti teidän koulussa on ihan ok sitten oppilaiden "naljailla" toisilleenkin? Se on kiusaamista, eikä ketään saa kiusata. Sinulla on hyvin omituinen asenne. Tunnut pitävän ihan luonnonlakina, että sinua kiusataan. Kasvata selkäranka. Sinun työtäsi on saada moinen loppumaan. Mitä toivoa sinulla on estää oppilaiden keskinäistäkään kiusaamista tuolla tyylillä?
T. Yläkoulun ope
Raskas tilanne. Alakouluikäiset kommentoivat myös kaikesta, mutta eivät (välttämättä) ilkeästi. Viitos-kuutosissa alkaa tosin jo olla sellaista päänaukojaa ja esisosiopaattia, että ei heidän kanssaan kuitenkaan. Ihan pienimpien kanssa ehkä?
Tekisi mieli sanoa ”otan lopsrit, jos edes etäkoulu mainitaan” - yläasteikäisten kanssa riittävän raskasta muutenkin jo nykyään, kun hälläväliä lapsosia on kolmannes luokasta… ja ysillä sitten itketään, kun pitäisi päästä sinne ja tuonne kouluun, mutta mitään ei itse tehdä asian eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yläkoululaiset ovat nykyään jo ihan hulluja ja porukassa vielä täysin estottomia. Ei heille enää pysty paljoa opettamaan. Pienille lapsille opetetaan kaunis käytös ja sen tekevät vanhemmat. Jos nuori ei osaa käyttäytyä, se on vanhempien osaamattomuutta. Ei koulun eikä muiden tahojen vika. Vaan vanhempien.
Onko mahdollisuus hakeutua opettamaan lukioon tai aikuiskoulutukseen? Noissa opiskelijat ovat oletettavasti kypsempiä ja tuollainen jää vähemmälle kun keskitytään itse asiaan eli opiskeluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyynel.
Nautit suurta palkkaa ja pitkiä lomia, joten pää kiinni tai eroa.
Otahan yhteys työterveyteen, jos saisit psykologikäyntejä. Työkyvyn ylläpitäminen on tärkeä asia ja sinulla siihen oikeus.
Loparit ei ole ratkaisu.
Tiedätkin varmaan, että mikä tahansa (autoimmuuni?) sairaus sinulla on, niin siihen liittyy stressiä ja mielialaoireita. Pelkkä lääkitys ei hetkessä oikaise epätasapainotilaa, vaan saattaa heilauttaa myös toiseen suuntaan.
Vahvempana tästä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yläkoululaiset ovat nykyään jo ihan hulluja ja porukassa vielä täysin estottomia. Ei heille enää pysty paljoa opettamaan. Pienille lapsille opetetaan kaunis käytös ja sen tekevät vanhemmat. Jos nuori ei osaa käyttäytyä, se on vanhempien osaamattomuutta. Ei koulun eikä muiden tahojen vika. Vaan vanhempien.
Tämä ei ole totta. Suurin osa yläkoululaisista on mahtavia tyyppejä. Ja hyvässä koulussa, jossa kaikki opettajat johdonmukaisesti panostavat toisiaan tukien asiaan, myös muut pysyvät enimmäkseen kurissa.
Tuolla asenteella on toki helppoa antaa periksi. Nostetaan vaan tassut pystyyn ja jätetään teinit opettamatta.
T. Yläkoulun ope
Itse kävin aikuislukion ja se käänsi elämäni parempaan suuntaan. Vaikka olin itse nuori, nautin siitä, että opiskelutoverit olivat kaikenikäisiä ja he olivat siellä, koska halusivat oppia ja opiskella! Päivälukiota kävin vuoden, mutta en viihtynyt, koska koin luokkatoverit lapsellisiksi.
Itse ohjaan nykyisin muutamia aikuisryhmiä muun työn ohella ja on tosi mukavaa tehdä työtä ihmisten kanssa, jotka ovat paikalla siksi, että ovat kiinnostuneita aiheesta, eivätkä "päivähoidossa".
Jep, ymmärrän.
Ex-ope