Jonkinlaisen psyykkisen romahduksen kokeneita paikalla, miten oireilit ennen sitä?

Ainiin, lisään vielä sellaisen oudon "aivosumumaisen" olon, sitä ollut nyt monena päivänä, pää tuntuu tosi puuroiselta ja kireältä.

Ap

Burnoutti?

Sairauslomalle heti

Unettomuutta kuukausikaupalla. Aloin kirjoittaa muistojani ylös tarinoiksi. Tät kautta tajusin, että minulla on suuria ongelmia parisuhteessani. Tapasin vanhan ihastukseni. Tajusin, etten olisi koskaan kelvannut hänelle. Seurasi itsetuntoa lyttäävää googletusta esim. tasoteorioista. Heräsi vahva tunne, että tyydyin aikoinaan itseäni alempiarvoiseen mieheen, jota en ole kymmeneen vuoteen halunnut seksuaalisesti. Hän on sanallisesti ja fyysisesti aggressiivinen ja laiska tekemään töitä. Tuhlasi parissa vuodessa omaisuutensa. Lihonut myös. Ei harrasta liikuntaa.

Seksi ei ole sujunut kymmeneen vuoteen. Mies on huono suutelija eikä osaa koskea minua oikein. En ole koskaan saanut orgasmin hänen kanssaan, koska en pysty rentoutumaan ja luottamaan häneen. Suuttuu ja alkaa uhkailla erolla, jos en suostu seksiin.

Silti minulla on huono omatunto siitä, että ajattelen näin pahaa miehestäni, koska haluaisin rakastaa häntä enkä haluaisi hajottaa perhettämme. Tuntui, että pääni on täynnä ajatuksia, jotka eivät järjestyneet mitenkään. Töissä tuntui, etten ymmärtänyt lukemaani. Itkeskelin joka ilta.

Sitten yhden kerran menin pitkän työrupeaman jälkeen ihan suunniltani. Itkin töissä. Jouduin syömään rauhoittavia, jotta pysyisin järjissäni. Tämä jatkuu yhä.

Jatkuva itkettävä olo ja itkeminen. Itsetunto maassa.

Purskahdin kerran itkuun alusvaatekaupassa. Oli niin paha olo kun olin sitä ennen nähnyt yhtäkkiä ex-miesystävän ja tuli järkyttynyt olo.

Nyt heti hoitoon hop! Mulla oli samantapaiset, LIEVEMMÄT oireet

Olen kokenut tuon. Ole armollinen itsellesi. Tietyt velvollisuudet (kuten työt) on pakko hoitaa, toisista voit luistaa. Anna itsellesi lupa tuottaa pettymyksiä ihmisille. He selviävät siitä, kuten sinäkin olet selvinnyt elämän pettymyksistä.

Anna itsellesi lupa suunnitella parempaa elämää. Luista kaikesta mistä voit. Maailma ei kaadu vaikkei joka viikko imuroidakaan, valmisruoat on syötäväksi tehty. Joskus myöhemmin voit sitten tehdä kaiken viimeisen päälle, nyt taas on semmoinen aika että tärkeintä on se, että selviät hengissä.

Tsemppiä!

Roolipelejä aivosumussa.

Ennen oma itsemurhayritystä ja psykoosimaista masennustani oireilin niin etten saanut mitään aikaiseksi. Muistan tunteen kuinka tehtävät asiat lipsuivat käsistä. Ote arkeen ja elämään lipsui käsistä. Noin sanoittaisin sen sisäisen tunteen. Sen lisäksi valtavan paha mieli.

Vierailija kirjoitti:

Sairauslomalle heti

Tuosta saa palkatonta. Työnantajan ei tarvitse maksaa siitä, että työntekijällä on parisuhdeongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut tuon. Ole armollinen itsellesi. Tietyt velvollisuudet (kuten työt) on pakko hoitaa, toisista voit luistaa. Anna itsellesi lupa tuottaa pettymyksiä ihmisille. He selviävät siitä, kuten sinäkin olet selvinnyt elämän pettymyksistä.

Anna itsellesi lupa suunnitella parempaa elämää. Luista kaikesta mistä voit. Maailma ei kaadu vaikkei joka viikko imuroidakaan, valmisruoat on syötäväksi tehty. Joskus myöhemmin voit sitten tehdä kaiken viimeisen päälle, nyt taas on semmoinen aika että tärkeintä on se, että selviät hengissä.

Tsemppiä!

Jopa töistä saa sairaslomaa, jos tarve vaatii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairauslomalle heti

Tuosta saa palkatonta. Työnantajan ei tarvitse maksaa siitä, että työntekijällä on parisuhdeongelmia.

Sairaspäiväraha on parempi kuin oman terveyden uhalla työskentely

Vierailija kirjoitti:

Unettomuutta kuukausikaupalla. Aloin kirjoittaa muistojani ylös tarinoiksi. Tät kautta tajusin, että minulla on suuria ongelmia parisuhteessani. Tapasin vanhan ihastukseni. Tajusin, etten olisi koskaan kelvannut hänelle. Seurasi itsetuntoa lyttäävää googletusta esim. tasoteorioista. Heräsi vahva tunne, että tyydyin aikoinaan itseäni alempiarvoiseen mieheen, jota en ole kymmeneen vuoteen halunnut seksuaalisesti. Hän on sanallisesti ja fyysisesti aggressiivinen ja laiska tekemään töitä. Tuhlasi parissa vuodessa omaisuutensa. Lihonut myös. Ei harrasta liikuntaa.

Seksi ei ole sujunut kymmeneen vuoteen. Mies on huono suutelija eikä osaa koskea minua oikein. En ole koskaan saanut orgasmin hänen kanssaan, koska en pysty rentoutumaan ja luottamaan häneen. Suuttuu ja alkaa uhkailla erolla, jos en suostu seksiin.

Silti minulla on huono omatunto siitä, että ajattelen näin pahaa miehestäni, koska haluaisin rakastaa häntä enkä haluaisi hajottaa perhettämme. Tuntui, että pääni on täynnä ajatuksia, jotka eivät järjestyneet mitenkään. Töissä tuntui, etten ymmärtänyt lukemaani. Itkeskelin joka ilta.

Sitten yhden kerran menin pitkän työrupeaman jälkeen ihan suunniltani. Itkin töissä. Jouduin syömään rauhoittavia, jotta pysyisin järjissäni. Tämä jatkuu yhä.

Miksi sä roikut tuossa miehessä?

Samoja oireita. Huusin omille lapsille ja lopulta läksytin naapurin lapsiakin. Itkin lopulta sängyllä, en jaksanut tehdä mitään. Soitin terkkulaan lääkäriaikaa, jonka sain 2 viikon päähän. Tuntui ikuisuudelta siinä kohtaa. Olin täysin loppuunpalanut, olin sairaslomalla 10kk ja vieläkin puolitehoinen. Tuosta on aikaa 7v.

No, miljoona asiaa odottanut tekijäänsä varmaan jo vuosia, mutta enpä ole saanut aikaiseksi. Ehkä perikunta sitten käy kellarin, vaatehuoneen ymv läpi, kun minä en vain saa niitä aikaiseksi tehdä eikä ketään muuta perheessä kiinnosta/välitä moisista jutuista. Ihmisellä voi olla ihan helvetin voimakas suoriutumisen ja velvollisuuden tunne, ne asiat varmaan pitäneet minut "toiminnassa" ja esimerkiksi työkykyisenä+lapset, mutta kohta hekin pois kotoa eli eipä ole sitten sitäkään seikkaa pitämässä minua toimivana yhteiskunnan jäsenenä.

Millaista oli psykoosimainen masennuksesi?

Ap

Sairastuin työuupumukseen/jonkinlaiseen burnoutiin v.2019. Niinkuin ketjun aloittajalla, myös minulla oli jatkuva väsymys, itkuisuus, lyhyt pinna. Sydän hakkasi, rintaa puristi, oli ahdistunut ja lannistunut olo. En jaksanut ihmisiä, hyviä ystäviänikään. Tuntui, että olen niin huono ja ammattitaidoton ihminen, ettei musta ole roskaakaan katuojasta poimimaan.

Hoidin työni hyvin, mutta pelkäsin aina seuraavaa päivää enkä aina muistanut mitä olin tehnyt edellisenä päivänä. Jouduin kirjoittaa yksinkertaisiakin asioita muistilapulle. Keskittymiskykyni huononi, en muistanut lukemaani tai mitä katsoin esim tv:stä. Ajatukset kiersi samaa kehää.

Kun irtisanouduin, kaikki vyöryi päälle ja muistan että itkin sen koko viikonlopun. Tunsin häpeää, pelkoa tulevasta, ajattelin ettei mulle ole paikkaa enää tässä maailmassa. Sain myös diagnoosin myöhemmin suolistosairaudesta, jonka epäiltiin johtuneen stressitilasta.