Oletteko puhunueet vanhempienne kanssa perinnöistä, miten haluavat elää vanhana

Vanhemmat ottavat puheeksi jos haluavat. Omani eivät ole, joten emme ole puhuneet asiasta.

Ei olla mitään noista. He ovat nyt vanhuksia. Heillä ei ole omaisuutta. Asuvat kotona. Kituuttavat pienellä eläkkeellä.

Isä oli sanonut pojalle että tekee perinnöttömän minusta ja systerille menee sen koko omaisuus.

Sama se mulle on, en tarvitse siltä mitään.

Otin itse puheeksi, heillä ei ollut edes käsitystä asiosta. Tehtiin suomi.fi valtuudet ja edunvalvontavaltuutukset. Miksi pitäisi odottaa että vanhukset ottaa puheeksi, ei meillä ainkaan edes tienneet asioista.

Kyllä olemme. Olemme sopineet, että vanhemmat realisoivat omaisuutensa72-vuotiaana ja muuttavat vuokra-asuntoon.

Näin heille jää rahaa matkustamiseen ja itsensä hoitamiseen.

Kun aika heistä sitten joskus jättää, on meillä jälkeläisillä helpompaa, kun ei tarvitse alkaa myymään asuntoja jne.

Jos sitten jää jotain perittävää niin on helppo jakaa.

Minusta loistava ratkaisu!

Totta kai. Varallisuuden siirtäminen verotehokkaasti vaatii suunnitelmallisuutta ja aikaa.

Monelta vanhukselta on hakematta asumistuki ja hoitotuki. Niitä saa Kelasta myös eläkeläinen omistusasuntoon

Teimme edunvalvonta sopimuksen. Minä hoidan heidän asioitaan, kun sitten tulee tarve siihen. Toki jo nyt neuvon ja opastan paljon. Asianajan luona ovat tehneet testamentin jo aikaisemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Otin itse puheeksi, heillä ei ollut edes käsitystä asiosta. Tehtiin suomi.fi valtuudet ja edunvalvontavaltuutukset. Miksi pitäisi odottaa että vanhukset ottaa puheeksi, ei meillä ainkaan edes tienneet asioista.

No mielestäni on vähän törkeää alkaa itse ehdottelemaan jotain ennakkoperintöjä tai tuoda asiaa muutenkaan esille. Jos vanhukset haluavat elää kuolemattomuusharhassaan, miksi se pitää tuhota?

suomi. fi valtuudet kannattaa tehdä vaikka ei tekisi muuta, myös lisäksi edunvalvontavaltuutus. Senhän saa vasta voimaan lääkärintodistuksella.

Rahat pois vanhemmilta vaan, ennakkoperintö on jokaisen perusoikeus.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olemme. Olemme sopineet, että vanhemmat realisoivat omaisuutensa72-vuotiaana ja muuttavat vuokra-asuntoon.

Näin heille jää rahaa matkustamiseen ja itsensä hoitamiseen.

Kun aika heistä sitten joskus jättää, on meillä jälkeläisillä helpompaa, kun ei tarvitse alkaa myymään asuntoja jne.

Jos sitten jää jotain perittävää niin on helppo jakaa.

Minusta loistava ratkaisu!

Ottakaa huomioon että moni elää nykyään yli 90-vuotiaaksi.

Jos lapseni alkaisi mouruamaan perintöäni eläessäni, antaisin kaiken kodittomien kissojen hoitotalolle.

Ei sitä perintöä kannatta ekana ottaa puheeksi, vaan muita asioita.

Se edunvalvonta kannattaa tehdä ihan kaikkien, ei pelkästään vanhusten. Mieheni sai aivoinfarktin 42-vuotiaana eikä pysty enää hoitamaan asioitaan mutta en minäkään niitä pystynyt hoitamaan heti tapahtuneen jälkeen kun ei pankkiin kelvannut edes lääkärintodistus (ollaan naimisissa ja minä olen lähin omainen). Vei aikansa ennenkuin saatiin virallinen edunvalvontapäätös. Siihen asti minun piti maksaa omistani miehen laskut ja jälkikäteen oli hitonmoinen taistelu että sain omani takaisin. Piti esittää vaikka mitä perusteluja ja totta kai kuitit etten vaan edunvalvojana kuppaa toisen omaisuutta

Vanhemmat ovat jo lahjoittaneet talon ja metsätilan meille lapsille. Saavat kuitenkin asua kotona niin kauan kuin pärjäävät siellä. Edunvalvontasopimus on tehty. Vanhemmat tekivät aloitteen näille asioille.

En ole, oletan että itse osaavat päättää koska eivät ole holhouksen alaisia kumpikaan. Omalla kohdallani olen testamenttini hoitanut kuntoon, ei sitä voi tietää elääkö vanhaksi vai kupsahtaako huomenna.

Varautuminen ja avoin keskustelu on fiksua, vaikeneminen ei. Viimeistään perukirjaa allekirjoittaessa ne raha-asiat kyllä tulee kaikille perillisille sentilleen tietoon.

Olen sanonut että myykää omaisuutta (tontteja, metsää), jos eläke ei riitä. Ei tarvitse säästellä mulle ainakaan. Eikä varsinkaan tinkimällä perustarpeista.

Tupakasta isä sanoi, ettei ollut varaa ostaa. Niin siihen sanoin, että hyvä vaan niin.

Edunvalvontatestamentti on tehty. Ensin toisilleen, toissijaisesti minulle ja kolmanneksi pikkusiskolleni.

Ja ohje on myös piffata kaikki rahat pois, jos alkaa näyttään huonolta ja eivät itse tajua. Tästä mallina anoppi. Hän oli alzheimer ja hänet laitettiin luovuttaan kaikki rahat hetkeä ennen edunvalvontapäätöksen tulemista. Tuskin tajusi, mitä allekirjoitti. Siis koko omaisuus lapsille asuntoa myöten. Järkiteko. Hoitokotimaksuihin ne olisi kuitenkin mennyt ja joutuikin hoitokotiin noin 3kk myöhemmin. Lapset jakoi asiat tasan ja yhdessä, edunvalvojakin oli sisko, joten kukapa tuota olisi tutkinut jälkikäteen. Sitä paitsi anoppi oli luovutushetkellä täysivaltainen ihminen... paperilla.