Oletteko puhunueet vanhempienne kanssa perinnöistä, miten haluavat elää vanhana

Kaikki on selvillä, äitini on ollut fiksu ja perusteellinen.

Itsekin olen mieheni kanssa tehnyt keskinäisen testamentin ja edunvalvontavaltuutuksen.

Anopin asioista ei tietoa, mutta kaipa ne hänen tyttärensä hoitavat asiat, kun ovat anopin rahoja vuosikymmenet lypsäneetkin.

Faijan omaisuus reilu miljoona. Olen sanonut, että käytä niin paljon kuin mahdollista itseesi, mä kyllä pärjään hyvin ilman perintöäkin. Mutta kun on luonnostaan pihi, niin veikkaan periväni parin miljoonan omaisuuden.

Vaikea puhua kun perinnönkyttääjä uhriutuu vanhusten ”hoitamisesta”.

Ei voida sopia mitään kun perinnönkyttääjä ei halua. Hänelle ei sovi esim että vuorotellaan.

Mun äitihän on ihan polleena, kun vihdoinkin saa omaa rahaa, eläkettä. Kotiäitinä ei saanut mitään. Kaikki piti kerjätä mun isältä.

Ihan järkyttävää.

Olenkin sitten ihan erilainen, tosi itsenäinen, ja aina käynyt töissä. Mun äiti ei vieläkään ymmärrä, etten voi sukuloida ja käydä kyläilemässä milloin vaan, kun mun pitää käydä töissäkin.

Perintö menee lempilapselle, joten hänelle lankeaa luonnollisesti myös vanhusten hoiva. Ei olla puhuttu ja tuskin puhutaan. Asianosaiset näkevät sitten mitä tapahtuu, kun asia on ajankohtainen.

Vanhemmat käytävät rahansa kuinka lystäävät (Itse kannustan heitä käyttämään rahaa itseensä. esim. hyvään ruokaan, matkailuun kun mahdollista jne. Vanhemmat ovat 60v).

Kaikki rakennukset ja rahat on tulossa minulle, koska olen ainoa lapsi. Olen saanut ennakkoperintöä moneen kertaan, sen verran kerralla kun voi lahjoittaa ilman lahjaveroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olemme. Olemme sopineet, että vanhemmat realisoivat omaisuutensa72-vuotiaana ja muuttavat vuokra-asuntoon.

Näin heille jää rahaa matkustamiseen ja itsensä hoitamiseen.

Kun aika heistä sitten joskus jättää, on meillä jälkeläisillä helpompaa, kun ei tarvitse alkaa myymään asuntoja jne.

Jos sitten jää jotain perittävää niin on helppo jakaa.

Minusta loistava ratkaisu!

Ottakaa huomioon että moni elää nykyään yli 90-vuotiaaksi.

Totta. Silloin ei meille jää mitään.

Vanhempani ovat ”boomer” ikäluokkaa ja melko narsistisia olleet aina. Ovat käsittämättömän itsepetoksen vallassa ja luulevat etteivät kuole koskaan. Ovat 71 ja 74 ja sanovat että he eivät mitään edunvalvontajuttuja tarvi vielä pariinkymmeneen vuoteen. Eivät tajua ollenkaan että kunto voi romahtaa tai sairaus tulla, vaikka juuri nyt ovat hyvässä tikissä.

Pari kertaa on sisaruksen kanssa asiasta ystävällisesti kysytty ja kun joka kerta johtaa naristiseen raivariin missä meidät lapset haukutaan pataluhaksi, niin enää en kysele. Hoitakoot asiansa itse. Mitään perintöä ei ole tulossa, kaikki omaisuus (talo ja mökki muuttotappioalueella) heillä menee hoivakotimaksuihin…

En ole keskustellut. Ottavat itse puheeksi jos haluavat. Kumpikin vanhemmistani (eronneet) antavat lahjaksi rahaa ja silloin tällöin arjessa lapsille ”karkkirahaa” 20-100 € kerrallaan. Toivon että käyttävät itse omalla työllä kerryttämänsä varat itseensä. Se mikä jää, se jää tai on jäämättä. Haluan että eivät kitsastele turhaan eläkkeellä jos on jotain kertynyt säästöön. Perittyä omaisuutta ei heillä ole.

Joillain on tuo kuolemattomuusharha, myös omilla vanhemmilla.

Testamentin ovat tehneet, narsistiäitini pakottamana molemmat ovat tehneet testamentin jossa kultalapsi saa kaiken ja mulle ei mitään. En usko että mitään lakiosaakaan saan, narsisti osaa lahjoitella pimeästi omaisuuttaan niin että mulle ei jää mitään.

Mutta joo, kultalapsi saa hoitaa vanhukset yksin.

Mulla on vainoharhaiset pölkkypäävanhemmat jotka luulee että kaikki yrittää saada heidän omaisuuttaan ja perintöään. Homeinen tönö muuttotappiokunnasta ja pieni läntti metsää on se ”omaisuus” jota kaikki heiltä yrittää saada ja huijata :)

Olemme puhuneet. Olen esittänyt toiveen, että elävät kunnolla ja meitä lapsia murehtimatta, me osaamme tienata oman omaisuutemme kyllä. Pidän surullisena sitä, että rahaa jää perinnöksi jätettäväksi kun sen voisi käyttää itsekin.

Isäni oli eläessään hyvinkin selkokielinen omasta tahdostaan. Saimme säännöllisesti ennakkoperintöä sen verottoman summan, mitä voi antaa, ja hänen kuoltuaan testamentista selvisi loput. Äiti oli isän kannalla, mutta isän kuoltua toteutti oman toiveensa ostaa pienempi asunto senioritalosta. Äiti ei halua ketään puuttumaan hänen päätöksiinsä ja elämäänsä ja selviää omilla rahoillaan hyvin apua  tarvitessaan.

Isän kanssa oli hyvin avointa ja selkeää puhua, sillä hän teki aina aloitteen mitä haluaa kanssamme käydä läpi. NIinpä meillä oli hyvin selkeää ja avoin ilmapiiri myös isän kuollessa. Ei riitoja, ei mitään, vaikkakin käly väkisin tunki haalimaan ja päättämään vanhempiani koskevia asioita. En ymmärrä, miten käly oli niin tyhmä?

On sovittu että hyppää sukupolven yli suoraan lapsenlapsiin jos ja kun perintöä jää. On painotettu heille , että eivät turhia säästele vaan nauttivat elämästä jonka ovat itse tienanneet.

Appeni jo ehti menehtyäkin ja meidän perhe luopui perinnöstä muiden hyväksi. Talo, mökki, auto... muut kaipasivat niitä enemmän.

Muisto säilyy sydämessä eikä materiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani ovat ”boomer” ikäluokkaa ja melko narsistisia olleet aina. Ovat käsittämättömän itsepetoksen vallassa ja luulevat etteivät kuole koskaan. Ovat 71 ja 74 ja sanovat että he eivät mitään edunvalvontajuttuja tarvi vielä pariinkymmeneen vuoteen. Eivät tajua ollenkaan että kunto voi romahtaa tai sairaus tulla, vaikka juuri nyt ovat hyvässä tikissä.

Pari kertaa on sisaruksen kanssa asiasta ystävällisesti kysytty ja kun joka kerta johtaa naristiseen raivariin missä meidät lapset haukutaan pataluhaksi, niin enää en kysele. Hoitakoot asiansa itse. Mitään perintöä ei ole tulossa, kaikki omaisuus (talo ja mökki muuttotappioalueella) heillä menee hoivakotimaksuihin…

Omaisuus ei mene hoivakotimaksuihin, ainoastaan tulot.

Vierailija kirjoitti:

Joillain on tuo kuolemattomuusharha, myös omilla vanhemmilla.

Testamentin ovat tehneet, narsistiäitini pakottamana molemmat ovat tehneet testamentin jossa kultalapsi saa kaiken ja mulle ei mitään. En usko että mitään lakiosaakaan saan, narsisti osaa lahjoitella pimeästi omaisuuttaan niin että mulle ei jää mitään.

Mutta joo, kultalapsi saa hoitaa vanhukset yksin.

Eiköhän se kultalapsi osaa hommata vanhuksille hoivakotipaikat, kun kunto heikkenee. Ei kenenkään ole pakko itse vanhuksia hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Olemme puhuneet. Olen esittänyt toiveen, että elävät kunnolla ja meitä lapsia murehtimatta, me osaamme tienata oman omaisuutemme kyllä. Pidän surullisena sitä, että rahaa jää perinnöksi jätettäväksi kun sen voisi käyttää itsekin.

Tämä on minulla ja äidillä vakiriidanaihe, viimeksi tänään. Olen jo pitkään ollut kurkkuani myöten täynnä tilannetta. Äiti valittaa ja valittaa, koskee sinne ja koskee tänne ja siellätäällätuolla on vaivaa, mutta euroakaan ei suostu käyttämään siihen, että lääkäri tarkistaisi tilanteen ja katsoisi, mitä voisi tehdä. Osasyy lonkkakipuun on yli 30 vuotta vanha, ohut vaahtomuovipatja, mutta sitähän ei voi uusia syistä x, z ja ö.

Vierailija kirjoitti:

Se edunvalvonta kannattaa tehdä ihan kaikkien, ei pelkästään vanhusten. Mieheni sai aivoinfarktin 42-vuotiaana eikä pysty enää hoitamaan asioitaan mutta en minäkään niitä pystynyt hoitamaan heti tapahtuneen jälkeen kun ei pankkiin kelvannut edes lääkärintodistus (ollaan naimisissa ja minä olen lähin omainen). Vei aikansa ennenkuin saatiin virallinen edunvalvontapäätös. Siihen asti minun piti maksaa omistani miehen laskut ja jälkikäteen oli hitonmoinen taistelu että sain omani takaisin. Piti esittää vaikka mitä perusteluja ja totta kai kuitit etten vaan edunvalvojana kuppaa toisen omaisuutta

Kyllä. Ei tarvita kuin vaikka kolari, kun toinen (tai molemmat) makaa koomassa sairaalassa, mutta jonkun pitäisi huolehtia raha-asioista ja muutenkin omaisuudesta. Niinpä edunvalvontavaltuutukseen pitäisi olla puolison lisäksi (joka on se tavallisin ensisijainen valtuutettu) toissijainenkin.

Meillä on niin että olemme toistemme ensisijaiset valtuutetut ja sisareni on kummankin toissijainen valtuutettu. Vaikka lapsemme ovat jo aikuisia, katsoimme että heillä ei ole vielä tarpeeksi elämänkokemusta ja tietoa ottaa niin suurta vastuuta vaikeassa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme puhuneet. Olen esittänyt toiveen, että elävät kunnolla ja meitä lapsia murehtimatta, me osaamme tienata oman omaisuutemme kyllä. Pidän surullisena sitä, että rahaa jää perinnöksi jätettäväksi kun sen voisi käyttää itsekin.

Tämä on minulla ja äidillä vakiriidanaihe, viimeksi tänään. Olen jo pitkään ollut kurkkuani myöten täynnä tilannetta. Äiti valittaa ja valittaa, koskee sinne ja koskee tänne ja siellätäällätuolla on vaivaa, mutta euroakaan ei suostu käyttämään siihen, että lääkäri tarkistaisi tilanteen ja katsoisi, mitä voisi tehdä. Osasyy lonkkakipuun on yli 30 vuotta vanha, ohut vaahtomuovipatja, mutta sitähän ei voi uusia syistä x, z ja ö.

Siinäpä oiva lahjaidea. Patja, lahjakortti yksityislääkärille ja fyssarille.

Meillä on täysin mahdoton ajatus puhua yhtään mistään. Säästä just just. Kuten joku kommentissaan sanoi jos yritää puhua ihan mistä merkityksellisestä tahansa, alkaa huuto. Tämähän on sitä että mistään ei osata puhua, ei ole ollut mitään suhdetta omiin vanhempiin ja se malli on tuo.

Näin aikuisena viisikymppisenä kysyt mitä vaan, vastaus on huutoa koska silloinhan "lapsi" hiljenee.