Miten oppia tuntemaan itsensä?

Ne ovat tunnelukkoja, niitä pitää pyrkiä käsittelemään, ne ovat aiheutuneet jostain lapsuudesta saakka, jonkun ihmisen tapa vaatia sinulta paljon on jäänyt toimintatavaksi elämässäsi.

Aloita kirjeen vaihto itsesi kanssa.

Tunne tuntemattomuutesi.

Alat vetämään kunnon kännejä useasti.

Vierailija kirjoitti:

Ne ovat tunnelukkoja, niitä pitää pyrkiä käsittelemään, ne ovat aiheutuneet jostain lapsuudesta saakka, jonkun ihmisen tapa vaatia sinulta paljon on jäänyt toimintatavaksi elämässäsi.

Turha omasta pahasta olosta on vanhempiaan syyttää. Elelee vaan selvin päin oman itsensä parhaana kaverinaan, niin ei pitäisi olla mitään isompia ongelmia.

Nostan tätä ketjua jos vaikka tulisi lisää ajatuksia. 

Olen 42, elänyt ensin lapsuuden kovan kurin alla suurperheen vanhimpana tyttärenä. Suorittanut hulluna koulussa, opinnoissa, töissä, perheessä.

Nyt heräsin siihen, että "minua" ei ole edes olemassa. En edes harrasta mitään , suoritan vain arkea.

Minulla on toi ihan sama, tiedän muutaman kiinnostuksen kohteeni, mutta muuten vain "öööö". Olen 30v.

Oudointa on, että kun kosketan itseäni, niin  en tunne mitään. En kyllä muutenkaan tunne juuri mitään. Uuvun tosi helposti.

Tuli mieleen elokuva Amelie tätä lukiessa. Katso, jos et ole katsonut. En tiedä mikä sen elokuvan sanoma on, mutta tulee mieleen ainakin pienet oudot asiat. Niistä meidän arki koostuu ja mekin koostutaan niistä. Mistä se oma juttu sitten löytyy, jostain sieltä niiden juttujen seasta.

Kaljaa koneeseen,ja tulevaisuudessa lataamoon..

Ongelma lienee, että kaikki toiminen on perustunut ulkoapäin tuleviin impulsseihin tai pakkoon. Älä ajattele, että sinun pitäisi olla jotain muuta kuin olet. Rauhoitu ja kuuntele itseäsi. Anna ajatusten juosta vapaasti. Kun sitten tulee ajatus, joka tuntuu omalta ja hyvältä ja joka innostaa sinua tekemiseen, vaali sitä. Visioi sen tekemistä ja sitten toteuta se.