Lue keskustelun säännöt.
Näkö- ja ajatusharhoja?
27.07.2021 |
Alkuun kerrottakoon, että olen 30-vuotias nainen, sairastan OCDtä, ahdistuneisuushäiriötä ja aurallista migreeniä.
Mulla on monta vuotta ollut jo kummallsia näkö ja ajatusharhoja.
Esimerkiksi;
- Lapsena näin "hirtetyn" miehen roikkumassa erään talon katolla joka kerta kun kävelin ohitse. Aina kun katsoin kunnolla, siellä ei ollut mitään, vain tikapuut. Silti näin sen silmäkulmasta selkeästi.
- pari vuotta sitten vilkaisin aamulla pientä koiraani joka istui sohvalla. Koiran sijasta näin kaverini. Päässäni ehti vilahtaa miten hemmetissä hän on ilmaantunut tänne yhtäkkiä. Räpäytin silmiä ja koira oli taas koira.
-Tässä muutama päivä sitten mieheni etsi isosta vaatekaapista ulko-oven vieressä jotain. Päähäni välähti ajatus "hän menee toiseen huoneeseen". Päässäni välähti huone, jota meillä ei ole ja sitten uusi välähdys "mitä helvettiä, ei varmaa kaapista mennä yhtään minnekään".
Nämä ajatusharhat kestävät tosiaan sekunnista pariin. Ovat välähdyksiä lähinnä. Jälkeenpäin ahdistaa ja pelkään tulevani hulluksi. Lapsena mulla oli ehkä vuoden kestänyt psykoosi, johon en saanut apua vaan jouduin täysin yksin kestämään sen. Mun OCD oireet oli puhjennut muutamaa vuotta aiemmin ja se meni lopulta siihen, että pelkäsin kuollakseni, että mun vanhemmat yrittää tappaa mut. Luulin, että mehussa oli myrkkyä, luulin, että mut yritetään heittää auton alle tai hukuttaa ammeeseen. Se oli kamalaa.
Mulla kesti myös ehkä n. 10-12-vuotiaaksi asti erottaa milloin nukun ja milloin olen hereillä.
Mistähän mahtaa olla kyse? Nykyään mulla säilyy kuitenkin todellisuudentaju aika hyvin ja noi harhat painottuu siihen, että olen väsynyt.
Olen käynyt OCD:n takia terapiassa aikaisemmin, muistaakseni siellä on laveasti käsitelty aihetta. Terapeutti kuittasi kaiken vilkkaalla mielikuvituksella.
Kommentit (46)
Kannattaisi varmaan harkita neuroleptejä jos on psykoosialttiutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi varmaan harkita neuroleptejä jos on psykoosialttiutta.
Psykoosia ei ole koskaan siis diagnosoitu. Vanhempieni mielestä kaikki psyykkeen asiat oli "höpöhöpöä". Jälkeenpäin olen tajunnut, että ei ole normaalia miettiä onko mehussa myrkkyä ja itkeä illalla sängyssä, että mitä jos mut tapetaan yöllä. (Vanhempani eivät siis olleet mitenkään väkivaltaisia. )
Psykologi/terapeutti ei ole pitänyt asiaa minään. Pelkään kuitenkin, että jos tästä vielä joskus kehkeytyy jotain vakavampaa. Mulla on kyllä vilkas mielikuvitus ja näen esim. helposti selkounia jne...
Tiedä sitten....
ap
Kuulostaa ehkä vähä siltä että vilkas mielikuvitus tekee tepposia? Mulla on kanssa ollut joskus vähä vastaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi varmaan harkita neuroleptejä jos on psykoosialttiutta.
Psykoosia ei ole koskaan siis diagnosoitu. Vanhempieni mielestä kaikki psyykkeen asiat oli "höpöhöpöä". Jälkeenpäin olen tajunnut, että ei ole normaalia miettiä onko mehussa myrkkyä ja itkeä illalla sängyssä, että mitä jos mut tapetaan yöllä. (Vanhempani eivät siis olleet mitenkään väkivaltaisia. )
Psykologi/terapeutti ei ole pitänyt asiaa minään. Pelkään kuitenkin, että jos tästä vielä joskus kehkeytyy jotain vakavampaa. Mulla on kyllä vilkas mielikuvitus ja näen esim. helposti selkounia jne...
Tiedä sitten....
ap
Mä mietin nuorena samanlaisia asioita enkä myöskään saanut koskaan mitään apua. Nyt mulla on skitsofreniadiagnoosi ja lääkkeet siihen. Sinun tilanteeseesi en toki voi ottaa kantaa, koska en ole lääkäri enkä tunne sinua, mutta jos oireilu aiheuttaa ahdistusta, siitä olisi hyvä päästä puhumaan jollekulle. Positiivista toki tuo, että sinulla tuntuu olevan hyvä sairaudentunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä aloittaja <3 Olet kauan kärsinyt näistä oireista, olisi kyllä aika päästä lääkärin puheille joka ottaa ne sopivan vakavasti ja löydetään sopiva lääkitys mikä tukee terapiaa. Ei varmasti tarvitse olla mitään zombieksi tekeviä mömmöjä vaan jotain tehokkaammin ahdistukseen auttavaa (SSRI:t ne varmaan ekana tulee kyseeseen, näistäkin kannattaa ottaa vähän selvää etukäteen, monesti tuntuvat esim. tyrkyttävän Ketipinoria josta tulee kovat oheis- ja vieroitusoireet). Toki lääkkeiden soveltuvuus on yksilöllistä.
Mulla tekee migreeni noita harhoja, todella ihnottava vaiva, teidän mistä johtuu, enkä ole aikoihin noita kohtauksia pelännyt, tulee vaan sellainen hetken hätkähdys ja kun katsoo uudelleen tarkemmin niin näkee asiat oikein ja silmät oireilee muutenkin on jatkuvasti kuivat ja arat. Joku migreenin estolääke vois toimia, nyt vaan kohtaus lääke käytössä, myös se ahdistus voi liittyä migreeniin, on sellainen sairaus mikä vaikuttaa laajasti, yleislääkärit tuntee huonosti hoidon ja oireet, jos varaa yksityiselle erikoistununeelle lääkärille mennä niin suosittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos paljon vastauksista!
Olen tosiaan miettinyt myös tuota migreenin mahdollisuutta. Ja toisaalta myös sitä, että liittyykö nää osittain ocdhen.
Voin kertoa esimerkin tältä päivältä:
Kävin eilen mummollani ja hänellä on kerrostalon ovessa kaksi eri ovikelloa. Pohdin aina sinne mennessä että kumpaa painan tällä kertaa.
Tänään lähdin kotoani (myös kerrostalo) lenkille ja unohdin avaimen. Takaisin tullessa hississä kokeilin taskujani josko sittenkin olisin ottanut avaimen. Ovelle kävellessäni ajattelin että onneksi mies on kotona, kuuleekohan hän kun soitan ovikelloa ja jos ei niin onneksi on puhelin että voin laittaa viestin. Sitten tavallaan näin itseni valitsemassa taas kumpaa ovikelloa soitan vaikka meillä on vain yksi ovikello. Havahduin ajatuksisestani ja tajusin Ai niin. Jälkeenpäin ahdistuin siitä, ajattelinko meilläkin olevan 2 ovikelloa, muistelinko vsim eilistä, vai luulinko jopa sekunnin olevani menossa mummolleni taas. 😔
Sitten vatvoin asiaa taas tunteja ja itkin kun en ollut varma mitä ajattelin.
Ap
Ja tosiaan esim. Dissosiaatio on mulle tosi tuttua. Mulla on traumaattisia kokemuksia oikeestaan monesta eri elämänvaiheesta. Välillä tuntuu kun leijuisin irti itsestäni. Aina kun itken, niin jotenkin eriydyn itsestäni ja jotenkin katselen itseäni ulkopuolelta silleen "miksi toi parkuu hohhoijaa"
Ehkä tämmöset oudot ajatukset voi liittyä myös siihen?
Oon elämässäni siis kokenut mm. Seks. Hyväksikäyttöä, raiskauksen, kiusaamista, tärkeän isovanhemman kuoleman, vähättelyä jne.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja tosiaan esim. Dissosiaatio on mulle tosi tuttua. Mulla on traumaattisia kokemuksia oikeestaan monesta eri elämänvaiheesta. Välillä tuntuu kun leijuisin irti itsestäni. Aina kun itken, niin jotenkin eriydyn itsestäni ja jotenkin katselen itseäni ulkopuolelta silleen "miksi toi parkuu hohhoijaa"
Ehkä tämmöset oudot ajatukset voi liittyä myös siihen?Oon elämässäni siis kokenut mm. Seks. Hyväksikäyttöä, raiskauksen, kiusaamista, tärkeän isovanhemman kuoleman, vähättelyä jne.
Ap
Ja tosiaan tuosta hyväksikäytöstä en oo koskaan pystynyt kertomaan kellekään muutakin hieman vihjaamalla siihen suuntaan. Lapsena yritin kertoa vanhemmilleni mutta nämä sanoivat vaan "jaa mitä sitten" 😪 eivät kai uskoneet tai halunneet ajatella asiaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos paljon vastauksista!
Olen tosiaan miettinyt myös tuota migreenin mahdollisuutta. Ja toisaalta myös sitä, että liittyykö nää osittain ocdhen.
Voin kertoa esimerkin tältä päivältä:
Kävin eilen mummollani ja hänellä on kerrostalon ovessa kaksi eri ovikelloa. Pohdin aina sinne mennessä että kumpaa painan tällä kertaa.
Tänään lähdin kotoani (myös kerrostalo) lenkille ja unohdin avaimen. Takaisin tullessa hississä kokeilin taskujani josko sittenkin olisin ottanut avaimen. Ovelle kävellessäni ajattelin että onneksi mies on kotona, kuuleekohan hän kun soitan ovikelloa ja jos ei niin onneksi on puhelin että voin laittaa viestin. Sitten tavallaan näin itseni valitsemassa taas kumpaa ovikelloa soitan vaikka meillä on vain yksi ovikello. Havahduin ajatuksisestani ja tajusin Ai niin. Jälkeenpäin ahdistuin siitä, ajattelinko meilläkin olevan 2 ovikelloa, muistelinko vsim eilistä, vai luulinko jopa sekunnin olevani menossa mummolleni taas. 😔
Sitten vatvoin asiaa taas tunteja ja itkin kun en ollut varma mitä ajattelin.Ap
Mä oon käsittänyt että OCD nimenomaan on just näitä pakkoajatuksia ja siitä johtuvaa ahdistusta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oot varmaan tutustunut dissosiaatiohäiriön oireet. Siinä voi olla monenlaista esim näkö ja kuuluharhoja. Minulla on tuo ja sitä hoidetaan traumaterapiassa parhaillaan. Eli mahdollista parantua pitkällä terapialla. Ssri ei ole hoitoa dissoon.
Pakkoajatuksia ym ocdtä oli myös, mutta loppuivat, kun ymmärsin että johtuvat traumasta. Aina kun tuli pakkoajatus=johtuu traumasta niin stressi väheni.
Jotenkin tuntuu, että kaikki ongelmat on nyt vaan kasaantunut niin että pää hajoaa. Jäin työttömäksi koronan takia ja lisäksi välit ainoaan kaveriini katkesivat kun hän muutti pois kaupungista ja käytännöllisesti katsoen hylkäsi mut. 😔
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oot varmaan tutustunut dissosiaatiohäiriön oireet. Siinä voi olla monenlaista esim näkö ja kuuluharhoja. Minulla on tuo ja sitä hoidetaan traumaterapiassa parhaillaan. Eli mahdollista parantua pitkällä terapialla. Ssri ei ole hoitoa dissoon.
Pakkoajatuksia ym ocdtä oli myös, mutta loppuivat, kun ymmärsin että johtuvat traumasta. Aina kun tuli pakkoajatus=johtuu traumasta niin stressi väheni.
Oon joo. Oon miettinyt et voiko se oireilla näin...?
Pelkään myös tällä hetkellä että sairastun esim. Dementiaan koska pari mulle läheistä ihmistä on tällä hetkellä hoitokodissa sen takia... He toki ovat vanhoja, 80+, mutta silti ahdistaa 😢
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tosiaan esim. Dissosiaatio on mulle tosi tuttua. Mulla on traumaattisia kokemuksia oikeestaan monesta eri elämänvaiheesta. Välillä tuntuu kun leijuisin irti itsestäni. Aina kun itken, niin jotenkin eriydyn itsestäni ja jotenkin katselen itseäni ulkopuolelta silleen "miksi toi parkuu hohhoijaa"
Ehkä tämmöset oudot ajatukset voi liittyä myös siihen?Oon elämässäni siis kokenut mm. Seks. Hyväksikäyttöä, raiskauksen, kiusaamista, tärkeän isovanhemman kuoleman, vähättelyä jne.
Ap
Ja tosiaan tuosta hyväksikäytöstä en oo koskaan pystynyt kertomaan kellekään muutakin hieman vihjaamalla siihen suuntaan. Lapsena yritin kertoa vanhemmilleni mutta nämä sanoivat vaan "jaa mitä sitten" 😪 eivät kai uskoneet tai halunneet ajatella asiaa.
Ap
Nyt sä oot jo uskaltanut kertoa täällä. Se on iso askel. Sä voit vaikka kirjoittaa asiasta ja käydä sitä kautta tunteita läpi. Vanhempien on helppoa sanoa lapselle että hän keksi koko asian, koska nää tilanteet ovat aikuiselle todella järkytys, kun ei itsekkään tiedä miten tulisi toimia ja miten lasta tulee tukea. Ja jos näistä päädytään tekemään rikosilmoitus, niin lapsi jää tosi yksin, tutkinnan aikana kun ei saa asiasta lapselta kysellä, sillä se on lain silmissä johdattelua... Tutkinnat kestää tosi kauan, syyllistä ei välttämättä edes löydy ja jos löytyy niin näyttö harvoin riittää tuomioon. Tää on hyvin raskasta koko perheelle, varsinkin uhrille. Sä voit myös tehdä rikosilmoituksen itse jos syyllinen on selvillä, ja elossa, vaikka aikaa ois kulunut kauan .
Tukinainen on sellainen järjestö mistä voit pyytää apua.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että kaikki ongelmat on nyt vaan kasaantunut niin että pää hajoaa. Jäin työttömäksi koronan takia ja lisäksi välit ainoaan kaveriini katkesivat kun hän muutti pois kaupungista ja käytännöllisesti katsoen hylkäsi mut. 😔
Ap
On kyllä voimia vievää, kun ongelmat kasautuu. Siitä ne saa myös vähitellen purettuakin. Minulla on myös hyväksikäyttöä lapsuudessa ja kun kerroin aikuisena niin perheeltä ei edelleenkään saa mitään tukea. Tuki on etsittävä muualta. Kyllä kaikki järjestyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oot varmaan tutustunut dissosiaatiohäiriön oireet. Siinä voi olla monenlaista esim näkö ja kuuluharhoja. Minulla on tuo ja sitä hoidetaan traumaterapiassa parhaillaan. Eli mahdollista parantua pitkällä terapialla. Ssri ei ole hoitoa dissoon.
Pakkoajatuksia ym ocdtä oli myös, mutta loppuivat, kun ymmärsin että johtuvat traumasta. Aina kun tuli pakkoajatus=johtuu traumasta niin stressi väheni.Oon joo. Oon miettinyt et voiko se oireilla näin...?
Pelkään myös tällä hetkellä että sairastun esim. Dementiaan koska pari mulle läheistä ihmistä on tällä hetkellä hoitokodissa sen takia... He toki ovat vanhoja, 80+, mutta silti ahdistaa 😢
Ap
Dementia on tosi yleinen oire vanhuksilla, ei sitä tarvitse pelätä, siksi niitä hoitokoteja on olemassa, että he jotka eivät enää kotona yksin pärjää eivät siellä yksin joudu olemaan.
Monesti ne dementikkojen jutut ovat tosi kivoja asioita elämässä, mihin ovat jämähtäneet moni muistaa vaikka lapsuuden tapahtumia, niitä kuin on käynyt jotain erityisen hyvää vaikka saanut joululahjan. Ehkä ihmisen mieli yleensä haluaa muistaa vaan sen hyvyyden.
Minulle tulee noista kertomistasi esimerkeistä mieleen muistin, läsnäolevaan tilanteeseen keskittymisen ja aivojen tiedonkäsittelyn ongelma eikä niinkään psykoosisairaus. Syynä ongelmille voisi olla traumahäiriö tai jokin neurologinen häiriö.
Siis ihan maallikkona pohdiskellen.
Esim. tuo koiran näkeminen kaverina hetkisen kunnes räpäyttää silmiä, kuulostaa joltain aivojen tiedonkäsittelyn häiriöltä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tosiaan esim. Dissosiaatio on mulle tosi tuttua. Mulla on traumaattisia kokemuksia oikeestaan monesta eri elämänvaiheesta. Välillä tuntuu kun leijuisin irti itsestäni. Aina kun itken, niin jotenkin eriydyn itsestäni ja jotenkin katselen itseäni ulkopuolelta silleen "miksi toi parkuu hohhoijaa"
Ehkä tämmöset oudot ajatukset voi liittyä myös siihen?Oon elämässäni siis kokenut mm. Seks. Hyväksikäyttöä, raiskauksen, kiusaamista, tärkeän isovanhemman kuoleman, vähättelyä jne.
Ap
Ja tosiaan tuosta hyväksikäytöstä en oo koskaan pystynyt kertomaan kellekään muutakin hieman vihjaamalla siihen suuntaan. Lapsena yritin kertoa vanhemmilleni mutta nämä sanoivat vaan "jaa mitä sitten" 😪 eivät kai uskoneet tai halunneet ajatella asiaa.
Ap
Nyt sä oot jo uskaltanut kertoa täällä. Se on iso askel. Sä voit vaikka kirjoittaa asiasta ja käydä sitä kautta tunteita läpi. Vanhempien on helppoa sanoa lapselle että hän keksi koko asian, koska nää tilanteet ovat aikuiselle todella järkytys, kun ei itsekkään tiedä miten tulisi toimia ja miten lasta tulee tukea. Ja jos näistä päädytään tekemään rikosilmoitus, niin lapsi jää tosi yksin, tutkinnan aikana kun ei saa asiasta lapselta kysellä, sillä se on lain silmissä johdattelua... Tutkinnat kestää tosi kauan, syyllistä ei välttämättä edes löydy ja jos löytyy niin näyttö harvoin riittää tuomioon. Tää on hyvin raskasta koko perheelle, varsinkin uhrille. Sä voit myös tehdä rikosilmoituksen itse jos syyllinen on selvillä, ja elossa, vaikka aikaa ois kulunut kauan .
Tukinainen on sellainen järjestö mistä voit pyytää apua.
En vaan pysty tekeen asialle mitään. Ja asiasta on tosiaan kulunut se 20v mikä on umpeutumisaika. Se kuitenkin vaivaa mua lähes päivittäin.
Kyseessä ei oo mikään varsinainen raiskaus mutta koskettelu, puristelu yms.
Ap
Lisätään nyt vielä, että en ole koskaan edes kokeillut huumeita, alkoholia juon pari siideriä vuodessa (en ole koskaan ollut humalassa) ja tupakkaakaan en polta.
En myöskään syö lääkkeitä säännöllisesti, vaan mulla on ahdistuskohtauksiin propral, jota olen ottanut ihan 1 tai 2 kertaa.
ap