Kertokaa hyviä ja huonoja kokemuksia solussa asumisesta!
Muutto pian soluun, kertokaa kaikki kauhutarinat joten ei tule yllätyksenä sitten!
Kommentit (11)
Eipä hirveästi ollut ongelmia. Olen epäsosiaalinen ja sain olla sitä rauhassa solukavereidenkin kanssa, muut kaksi viettivät silloin tällöin aikaa yhdessä.
Kerran kuuntelin toisen kämppiksen seksiääniä.
Itse tykkäsin kun asuin miehenä kahden naisen kanssa solussa. Muutaman kerran pääsin seksin makuun, kun nainen tuli kiimoissaan baari-illan jälkeen kämpille, eikä ollut löytänyt seuraa. Useampia kertoja kyllä jäin kuunteluoppilaaksi.
Plussat halpa
Voit saada lopuniän ystävän, jos kemiat kohtaa
Työkaverin pojan kämppis varasti postia, tilaili pojan nimellä kaikkea, hävitti kaiken postin .
Meni tosi pitkään, ennen kuin jäi kiinni.
Asia meni poliisille, oli tehnyt ennenkin vastaavaan, mutta Hoas antoi soluasunnon.
Työkaveri joutui maksamaan jotain, kun pojalla ei rahat riittäneet.
Asuin vajaa vuoden solussa. Pojat söi usein pe mun viikonlopun ruuat. Kysyin valvojalta mitä voin tehdä. Ei mitään.
Aina oli tiskikuorma jne.
Halpuus on joskus ainoa hyvä puoli
Vierailija kirjoitti:
Itse tykkäsin kun asuin miehenä kahden naisen kanssa solussa. Muutaman kerran pääsin seksin makuun, kun nainen tuli kiimoissaan baari-illan jälkeen kämpille, eikä ollut löytänyt seuraa. Useampia kertoja kyllä jäin kuunteluoppilaaksi.
Taas jonkun i n c e l i n päiväunet täällä menossa.
Kaverin solukämpässä jonkun luuserin poikkis asui kuukausia luvatta. En kyllä keksi mitään hyvää ko. asumismuodossa. Halpa vuokra?
Mun kaverin mies asui opiskeluaikana solussa. Sen kämppis varasti sen ruoki jääkaapista.
Kämppis oli avolitosvanki. (Miksei ollut vankilassa yötä vai oliko en muista)
Vierailija kirjoitti:
Kaverin solukämpässä jonkun luuserin poikkis asui kuukausia luvatta. En kyllä keksi mitään hyvää ko. asumismuodossa. Halpa vuokra?
Mä kysyin aikoinaan hoassilta tästä. Sanoivat kyllä kylässä saa käydä.
Mä kysyin niin monta krt, ihan hermostuivat. Kerroin mä en ala katsomaan ja kuuntelemaan jonkun random tyypin oleskelua.
Sain hyvin nopeasti oman yksiön.
Hoas ei ota mitään kantaa vieraihin
Itse asuin solussa lähes 40 vuotta sitten eräässä pienemmässä yliopistokaupungissa.
+ valmiiksi kalustettu, eli kirjoituspöytä, kirjahylly ja sänky oli talon puolesta, samoin keittiö lieseineen ja jääkaappeineen
+ talo oli ihan uusi kun siihen muutin, ja siisti
+ vuokra halpa. Siihen aikaan kaikki ei saanut asumistukea vaan opintotuella ja opintolainalla piti pärjätä, vuokraan sisältyi myös sähkö ja autopaikka (ilman tolppaa)
+ pesutupa löytyi kanssa asuntokompleksista ja sauna johon oli oma vuoro lauantai-iltapäivänä ja lisäksi ns lenkkivuoro keskellä viikkoa
+ oli helppo tutustua kämppäkavereihin ja naapureihin. Porukaka oli joka puolelta Suomea.
+ koska opiskeltiin samassa paikassa oli kämppiksisitä apua myös opiskeluun liittyvissä asioissa.
+ osa hankinnoista yhteisiä, keittiön pienoneet kuten kahvinkeitin ja leivänpaahdin mutta myös puhelin (kännyköitä ei ollut) , telkkari, ja hommattiin jopa yhteinen tietokone!
- pitkä matka kaupungin keskustaan, bussi kulki harvoin. Polkupyörä pakollinen, ostin lopulta auton että pystyi liikkumaan vapaammin
- jossain vaiheessa n 3 vuoden jälkeen alkoi soluelämä tympiä. Samat naamat ja tavat.
- yksityisyys oli vähän niin ja näin. Tyttökavereita ei oikein kehdannut pyytää yöksi jos muut oli paikalla.
Jos sattuu kiva porukka, solussa on hyvä asua. Ja se on todella edullinen asunto.
Useimmat tulevat kuitenkin opiskelukaupunkiin opiskelemaan, eikä rellestemään ja vain bilettämään.
Minulle sattui fiksut solukaverit, jotka matkustivat kotiin melkein joka vkonloppu.
Oma kotini oli huomattavasti kauempana, joten en joka vkonloppu sinne matkustanut.
Vkonloput olivat liiankin rauhallisia ja yksinäisiä, kun ei ollut puhekumppaneita.
Ei oo mainittu sitä toista ääripäätä, joka oli mun kokemus. Solussa asui siivousnatsi ja kaikki paikat oli täynnä ohjeita ja heippalappuja. Nalkutusta. Vessapapeririitoja.
Muuten ihan kivoja kokemuksia kämppiksistä laidasta laitaan.
Ja helppo muuttaa pois kun kalusteita ei tarvinnut.
Solukaveri ei osannut suomea, joten piti kommunikoida elekielellä ja se oli aika rasittavaa.