Ongelma oman huonokuntoisen vanhemman kanssa
Isäni on huonokuntoinen 79-vuotias mies. Hän ei suostu liikkumaan juuri enää vaan istuu kotona sohvalla sarjoja katsellen ja rollaattorilla liikkuen. En usko hänen esimerkiksi käyneen koko kesänä ollenkaan pihalla. Äitini hoitaa kodin, käy kaupassa ja tekee ruoat. Isäni vain istuu ja katsoo televisiota. Olen väsynyt hänen tapaansa elää ja tuntuu turhauttavalta olla aina se, joka kertoo elämästään. Eihän hänelle mitään tapahdu. Silti hän vaatii minua jatkuvasti käymään. Neljän viikon loman aikana oletetaan että käyn joka viikko istumassa sohvalla ja kertomassa että mitä lomallani teen. Tämä ahdistaa minua kovasti ja en haluaisi olla vastuussa vanhempieni päivästä. Onko muita vastaavassa tilanteessa olevia perheellisiä aikuisia, joiden täytyisi täyttää vanhempiensa viikkoja omilla asioillaan?
Kommentit (12)
Silloin heille ei tapahdu yhtään mitään. Tuntuisi julmalta mutta tämäkin tuntuu ahdistavalta.
Soita päivittäin, ei tarvitse käydä, jos hankalaa.
Sellaista elämä vain on kun rakkaat ihmiset vanhenevat…tai sairastuvat
Yritä jaksaa käydä. Ei se kestä loputtomiin.
Toivot varmaan että sinunkin luona käydään, kun olet vanha.
Äidilläsi taitaa olla vaikeampaa jos hoitaa kaiken ja isääsi.
Menette ulos istumaan ja grillaatte. Jää muisto, ennenkuin hän kuolee.
Vierailija kirjoitti:
Äidilläsi taitaa olla vaikeampaa jos hoitaa kaiken ja isääsi.
Onko äitisi omaishoitaja, saako lomaa isästäsi?
Isäpuoli muutti suosiolla palvelukotiin, että on edes jotain elämää ympärillä eikä tarvi kököttää päiviä kotona yksin.
Ota yhteys kotihoitoon ja kerro tilanne. Sieltä voidaan tehdä arviokäynti voinnista eli terveydestä ja ohjata esim. päivätoimintaan.
Tarvitset avuksesi ammatillista apua viemällä vanhempasi yksityiselle geriatrille, joka tekee tarkan tutkimuksen. Tätä suosittelen jokaiselle iäkkään omaiselle. Aivan turha luulla, että vanhukset itse ymmärtäisivät hakeutua geriatrille. Etukäteistiedot voi toimittaa lääkärille etukäteen, mutta mukaan vastaanotolle on hyvä mennä.
Se on raskasta, mutta heille tärkeää. Nyt voi olla muuten hyvä aika kysyä heidän lapsuudesta, sinun lapsuudesta. Mieti vaikka joka kerralle uusi aihe.
Voiko ihminen, joka passivoituu sohvalle, vaatia ettähänen suuntaansa jaksetaan kuitenkin liikkua?
Yksinkertaista: et mene. Ei ole sinun velvollisuutesi. Itse sinä sen päätät.