Lue keskustelun säännöt.
Mikä minua vaivaa? Löydän yhä useammin itseni etsimässä ihmisiä ja tapahtumia paikoista, joissa niitä ei enää ole.
24.07.2021 |
En osaa elää hetkessä.
Yhä useammin huomaan olevani paikoissa, joissa on ollut tapahtumia, ja jota siellä ei enää ole, niin siellähän minä pyörin tyhjässä ympäristössä ja etsin ja katselen ja kuvittelen ympärilleni kaiken sen, mitä siellä ennen oli, esim markkinat, torit jai juhlat.
Jokin aika sitten olin tyhjällä seurantalon pihalla ja muistelin siellä olleita tapahtumia, jossa joskus olin mukana. Puhuin ääneen siellä silloin olleille henkilöille, vaikka oikeasti he ovat jo kuolleet.
Työpaikallani kuvittelen sinne jo irtisanoutuneet työntekijät ja elän välillä, kuin hekin olisivat siellä tai odotan heitä takaisin.
Vanhoissa luokkaretkikohteissa (Helsinki, naantali, porvoo, Turun linna) kuljeskelen ja jutellen ja huhuiklen nimiltä vanhoja luokkalaisia, vaikka niissä kohteissä käytiin jo 90-luvun alkupuolella.
vanhojen valokuvien perusteella kierrän paikoissa, joissa edesmenneet vanhempani ovat käyneet heitä etsien ja huhuillen.
Tiedän, että on turhaa ja hullua, mutta mikä minua vaivaa?
Kommentit (11)
Jos tiedät että on turhaa ja hullua. Ei sua mikään vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäit aikanaan ulkopuoliseksi ja nyt haluat sen tapahtuvan uudelleen
Oletko enää kehenkään oikeaan ihmiseen yhteydessä?
Ap: "En osaa elää hetkessä."
Yleensä tuo lause tarkoittaa, että murehtii tai haaveilee tulevasta, keskittyy tavoitteisiinsa liian voimakkaasti tai sitten muistelee menneitä. Sinä sen sijaan ihan konkreettisesti menet niihin menneisyyden paikkoihin ja huhuilet ääneen niihin liittyneitä ihmisiä kuin he yhä olisivat siellä?
Sanoit "löytäväsi" itsesi niistä paikoista. Kuulostaa joltain traumahäiriöltä, kuten pakkovaellus, tai jopa mahdolliselta neurologiselta ongelmalta.
Tai sitten vain olet epätavallisen nostalginen ja voimakkaasti eläytyvä ihminen.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faith kirjoitti:
Ap: "En osaa elää hetkessä."
Yleensä tuo lause tarkoittaa, että murehtii tai haaveilee tulevasta, keskittyy tavoitteisiinsa liian voimakkaasti tai sitten muistelee menneitä. Sinä sen sijaan ihan konkreettisesti menet niihin menneisyyden paikkoihin ja huhuilet ääneen niihin liittyneitä ihmisiä kuin he yhä olisivat siellä?
Sanoit "löytäväsi" itsesi niistä paikoista. Kuulostaa joltain traumahäiriöltä, kuten pakkovaellus, tai jopa mahdolliselta neurologiselta ongelmalta.
Tai sitten vain olet epätavallisen nostalginen ja voimakkaasti eläytyvä ihminen.
Olen varmaan tuo jälkimmäinen. Ap
Voihan ihminen mietiskellä tai jopa jutella itsekseen ilman, että on mistään mielenhäiriöstä kyse. Momi taiteellisempi ihminen sallii itselleen vähän vapaamman tavan ilmaista itseään myös. Useimmat ihmiset mietiskelevät ja muistelevat koko ajan jotain. Ihan normaalia siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaalia kyllä, mutta tuolla tavoin eläessä ei elä siinä hetkessä. Läsnäolon taidon opettelu tässä hetkessä auttaa. Kosketa jotakin esinettä, tai työnnä pää ulos ikkunasta, keskity ruoan makuun tai haistele ilmaa, kukkia, kuuntele ääniä. Edes hetkeksi. Sitten voit taas palata mielesi muistelupolulle.
Nyt aikaa lekurille.