miten uskaltaa muuttaa yhteen?

Jos vähänkin epäilee ei kannata muuttaa yhteen. Hoida itsesi kuntoon ensin.

Ei varmaan heti kannata hankkia mitään yhteistä omistusasuntoa, vaan kokeilla sitä yhdessä asumista jomman kumman teidän asunnoista jos on vaan tilaa, tai vuokra-asunnossa. Sitten jos sujuu, voi miettiä yhteistä asuntolainaa. 

Mä ja mieheni muutettiin käytännössä yhteen ensitapaamisella niin, että mies vaan jäi meille. Omaa kämppääkin se jokusen kuukauden piti vielä varalta, sitten luopui kun totesi ettei siellä enää koskaan ole. Vasta parin vuoden päästä tuosta mentiin naimisiin ja hankittiin yhteinen isompi omistusasunto. Sitä ennen asuttiin mun 50 neliön asumisoikeusasunnossa vaan.

Niin ei se yhteen muutto sinun ongelmia ratkaise.

Vierailija kirjoitti:

Jos vähänkin epäilee ei kannata muuttaa yhteen. Hoida itsesi kuntoon ensin.

Toisaalta on ihmisiä, jotka on vaan sellaisia luonteita joita kaikki isommat ratkaisut aina pelottaa ja epäilyttää ihan julmetusti, eikä tällaisten pelkojen kannata antaa hallita elämää. Itse olen mennyt vaan pelkoja päin ja se on ollut hyvä niin.

Kyllähän se oma selusta kannattaa olla turvattuna ennen kuin muuttaa yhteen. Esim säästöjä

Minä muuttaisin yhteen jos haluan elää miehen kanssa.

Kokeilkaa ensin niin, että molemmilla on se oma kämppä ja vietätte sitä arkea kuitenkin yhdessä. Jos huomaatte, että ei toimi, on paljon helpompaa "muuttaa" takas omilleen. Ja suhde voi kyllä olla hyvä ilman, että asutte yhdessä.

Rohkeasti vaan. Ihan kivaa se on. Yhdessäasuessa ne murheet puolittuu ja ilot tuplaantuu, kun ne saa jakaa toisen kanssa.

Opitte molemmat paljon uutta toisiltanne ja saatte eri näkökulmia moniin asioihin.

Alussa voi olla totuttelemista ja joutuu tekemään kompromisseja, mutta se on ohimenevää ja saatte sen myötä yhteisiä rutiineja, joilla arki sujuu kivasti ja mukavasti.

Suosittelen todella.

Eli haluat seurustella miehen kanssa, mutta yhteenmutto ajatuksena aiheuttaa paniikkikohtauksia? Ratkaisu: erillissuhde. En tajua, mikä sosiaalinen pakko yhteenmuutto muka on. Jokainen pari toimikoon omalla tavallaan, ja veikkaan että monen suhde ei olisi kaatunut, jos olisi asuttu erillään. Yhteenmuuttaessa kun paljastuu niin paljon arkielämnä ärsytyksiä toisesta. Suhde voi kukoistaa paljon nätimpänä ja kauemmin erillään.

Jos kuuntelisin jokaista pelkoani niin en kyllä elämässä kovin paljoa suuria ratkaisuja voisi tehdä, kun ne jännittävät aina valtavasti - näin on ollut aina.

Ja en nyt kuvittele että ahdistuneisuuttani parisuhde tai yhdessä asuminen korjaisi jos joku sitä kuvittelee, lähinnä kaipasin kannustusta että miten uskaltaa pelosta huolimatta - kyllä varmaan muitakin sitoutumiskammoisia maailmassa on

-ap

Pidätte asuntonne ja jompikumpi muuttaa toisen luo ja kotiin ei lähdetä vaikka mikä tulisi. Ei se tyhjä kämppä siellä seuraa tarvitse. Jos 3kk aikana ei tule sen suurempia ongelmia niin miettii uusiksi yhteen muuttamista oikeasti.

Mikä kiire teillä on muuttaa avoliittoon? Nauttikaa seurustelusuhteesta. Jos joskus tuntuu siltä, että kumpikin on valmis ja halukas avoliittoon niin sen aika on sitten.

Olemme olleet yhdessä kohta 4 vuotta, joten en sanoisi että tässä on kiirehditty :D 

-ap

Vierailija kirjoitti:

Jos kuuntelisin jokaista pelkoani niin en kyllä elämässä kovin paljoa suuria ratkaisuja voisi tehdä, kun ne jännittävät aina valtavasti - näin on ollut aina.

Ja en nyt kuvittele että ahdistuneisuuttani parisuhde tai yhdessä asuminen korjaisi jos joku sitä kuvittelee, lähinnä kaipasin kannustusta että miten uskaltaa pelosta huolimatta - kyllä varmaan muitakin sitoutumiskammoisia maailmassa on

-ap

Jos ikinä ei mitään uskalla, ei mitään myöskään saa. Mutta sitä voi sitten miettiä, onko fiksua ajaa itsensä tilanteeseen, jota kammoaa, vaikka se tilanne ei ole mitenkään välttämätön. Ei ole reilua miehellekään, että vastentahtoisesti hänen kanssaan asumaan muutat. Kun se sitoutumiskammo tuppaa olemaan sellainen juttu, että rikkoo suhteen ennemmin tai myöhemmin. Yleensä parempi ennemmin niin ei toiselle synny turhia luuloja. 

Vierailija kirjoitti:

Olemme olleet yhdessä kohta 4 vuotta, joten en sanoisi että tässä on kiirehditty :D 

-ap

Miten sitoutumiskammoinen voi sitoutua yhteen ihmiseen 4 vuodeksi? 

No, se on ihan omista tarpeista ja mieltymyksistä kiinni, miten tuon kokee. Itse olen asunut monta vuotta sekä yhdessä kumppanin kanssa että erillään, ja vaikka kumpikin sujuu, tykkään silti erillään asumisesta enemmän. Minulle erillissuhde vain sopii paremmin. On enemmän omaa aikaa ja vahvempi itsenäisyyden ja erillisyyden kokemus. Siksi en tulekaan muuttamaan nykyisen kumppanini kanssa yhteen, vaan asumme omissa asunnoissamme vierekkäisissä kortteleissa. Täydellinen järjestely minulle.

Kannattaa miettiä ratkaisuja laatikon ulkopuolelta myös.

Vierailija kirjoitti:

Jos kuuntelisin jokaista pelkoani niin en kyllä elämässä kovin paljoa suuria ratkaisuja voisi tehdä, kun ne jännittävät aina valtavasti - näin on ollut aina.

Ja en nyt kuvittele että ahdistuneisuuttani parisuhde tai yhdessä asuminen korjaisi jos joku sitä kuvittelee, lähinnä kaipasin kannustusta että miten uskaltaa pelosta huolimatta - kyllä varmaan muitakin sitoutumiskammoisia maailmassa on

-ap

Niinpä. Itse olen samanluontoinen ihminen, eli ilman rationaalisia syitä pelkään kaikkia muutoksia. Jos olisin antanut pelkojen hallita elämääni, en olisi mm. ikinä mennyt yliopistoon (pelkäsin etten pärjää), asunut ulkomailla (pelkäsin etten selviä enkä osaa), ajanut ajokorttia (olin varma että olen katastrofi liikenteessä), muuttanut yhteen (ajatuskin sai ajattelemaan sotkuista eroa, vaikka suhteessa ei ollut mitään vikaa) jne. 

Mä olen tehnyt vaan niin, että jos rationaalinen pohdinta ei ole tuottanut ihan oikeita selkeitä syitä, miksi muutos on huono idea, niin olen sanonut sisäiselle pelkopuheelle vaan, että turpa kiinni elämänrajoittaja, minäpä aion mennä ja tehdä. Se on toki eri jos on oikeita syitä pelolle, muutakiin kuin oma ylivarovainen luonne, esim. jos parisuhteessa olisi jo vakavia ongelmia.

Kun sen oikean tapaa, niin ei tollasia asioita tarvitse edes miettiä.

Vierailija kirjoitti:

Jos kuuntelisin jokaista pelkoani niin en kyllä elämässä kovin paljoa suuria ratkaisuja voisi tehdä, kun ne jännittävät aina valtavasti - näin on ollut aina.

Ja en nyt kuvittele että ahdistuneisuuttani parisuhde tai yhdessä asuminen korjaisi jos joku sitä kuvittelee, lähinnä kaipasin kannustusta että miten uskaltaa pelosta huolimatta - kyllä varmaan muitakin sitoutumiskammoisia maailmassa on

-ap

Onhan niitä, mutta he eivät suunnitelle yhteen muuttoa, koska kammoavat sitoutumista. Sinua taitaa nyt pelottaa ihan muut jutut kuin sitoutuminen. Olethan sinä ilman avoliittoakin sitoutunut siihen mieheen, jos yhdessä tosissanne olette. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme olleet yhdessä kohta 4 vuotta, joten en sanoisi että tässä on kiirehditty :D 

-ap

Miten sitoutumiskammoinen voi sitoutua yhteen ihmiseen 4 vuodeksi? 

Onpas typerä kommentti - työstämällä asiaa itsekseen ja etenemällä hitaasti, etkai sinäkään jokaista oman mielesi oikkua seuraa