Kasvatuksesta

Peruslinjat olivat aika lailla selviä tosin puhumistakin.



Meillä suuret linjat kasvatuksessa on

1) väkivaltaa ei käytetä



2) lasta pitää kannustaa ja sallia tekemään ja kokeilemaan asioita. Meillä siis koti on järjestetty niin, että pienetkin pärjäävät ja saavat tutkia. Ulkona saa möyriä vesilätäköissä ja isommat saavat kokeilla harrastuksia.



3) tunteista puhutaan ja niitä näytetään.



4) käytöstavat pyrimme opettamaan lapsillemme, samoin toisten huomioon ottamisen.

toki ennen ensimmäisen syntymää jo oli mietitty "mitä ikinä en tee" ja yritetty kuvitella millaista sen lapsen kanssa sitten tulee olemaan, mutta kyllä ne jutut enemmän huumoria oli. Tiedettiin kyllä, ettei etukäteen voi tietää ja että monet hyvätkin periaatteet saattaa joutua ropukoppaan, viimeistään toisen lapsen kohdalla. :D



Mutta sinänsä perusasiat, että jokaista lasta rakastetaan sellaisena kuin hän on, kehutaan ja puhutaan, annetaan heidän onnistua, eikä toruta turhasta, mutta säännöt on silti.



Meillä on ihanat lapset. Heitä on helppo rakastaa!

1) väkivaltaa ei käytetä

2) lasta pitää kannustaa ja sallia tekemään ja kokeilemaan asioita. Meillä siis koti on järjestetty niin, että pienetkin pärjäävät ja saavat tutkia. Ulkona saa möyriä vesilätäköissä ja isommat saavat kokeilla harrastuksia.

3) tunteista puhutaan ja niitä näytetään.

4) käytöstavat pyrimme opettamaan lapsillemme, samoin toisten huomioon ottamisen.

Meillä keskusteltiin ennen lapsten syntymää siitä, miten hoitovastuu käytännössä jaettaisiin.

Keskustellut asiat eivät ole lentäneet romukoppaan, mutta matkanvarrella on kyllä tullut vastaan iso kasa asioita, joista ei huomattu silloin keskustella. Kuten esim että onko harrastukset tärkeitä ja pitääkö niihin kannustaa tai peräti kuljettaa lasta. Pitääkö lukihäiriöinen pakottaa lukemaan vai lahjoa lukemaan vai antaa vaan olla? Saako 10-vuotias hyppiä suolta järveen jos ranta on ihan turvallinen? Jne.

Meillä on kolme lasta, en edes muista mitä on joskus aikoinaan kasvatuksesta puhuttu tai sovittu. Meidänkin lapset on ihania, mutta ei todellakaan "helppoja" kasvatettavia. Haasteita löytyy joka päivä uusia ja niihin yritetään reagoida siten että elämä olisi kaikilla kivaa. Monesti on vaihdettu valittua linjaa kun on tuntunut että mikään muukaan ei auta...

No ehkä meidän kasvatuksen päälinjat on itsestäänselvyyksiä, niinpä ne olivat meillekin. Jotenkin on vaan tuntunut, että eivätpä ole kaikille, koska tälläkin palstalla on vähän päästä keskustelua väkivallasta kasvatuskeinona.



Hyvät käytöstavatkaan eivät ainakaan arkikokemuksen mukaan ole itsestäänselvyyksiä. Tosi usein törmää aikuisiin, jotka eivät tervehdi, pyydä anteeksi tai kiitä.



2

Vaikkapa sen, etten karju lapsilleni joka asiasta, ja muita tällaisia ihan perusjuttuja, ei mitään ihmeellistä. Miehen kanssa ei asioista isommin juteltu. Enemmän sellaisista linjoista, kuten miten pitkään lapset ovat kotihoidossa.



Ne itsestäänselvätkin kasvatusperiaatteet joutuivat osittain romukoppaan, kun meille syntyi sellainen superkovapäinen lapsi, jonka kanssa elämisestä tuli enemmänkin selviytymistä taas tästä päivästä.



Toisen tavallisen lapsen kanssa niitä kasvatusperiaatteita ehtii miettimänkin, mutta tämän vilkkaan kovakallon kanssa tärkeintä on vain olla silmä tarkkana, että ehdin karjaista ennen kuin lapsi heittäytyy auton alle tai kaataa telkkarin.