Millaisessa kunnossa teidän n. 70v vanhemmat ovat?

Isäni on 73v. Jäi eläkkeelle vasta pari vuotta sitten. Kunto hyvä, liikkuu paljon ja on hyvin toimintakykyinen.

Toinen ollut eläkkeellä jo 20 vuotta ja toiselle tehty pallolaajennus ja pärjäilee ihan ok. Enemmän ne puuhailee ja tekee kuin minä. 

Isäni 85v aikoo huputtaa kaikki maailman 8 korkeinta vuorta. Mutta hän onkin hopeakettu. Äitini sen sijaan, 85v myös, rupsahti jo 25-vuotiaana eikä kelvannut silloin enää kuin tuolloin 50-vuotiaalle isäpuolelleni, joka on siis nyt 125v mutta käy 40-vuotiaasta, varsinkin jos pukeutuu tripladenimiin.

Isä 69, MS; pyörätuolissa, täysin autettava. Äiti 74, omaishoitaja, puolihampaaton, puolisokea, ei vaivojen vaan pihiyden ja jääryyden vuoksi. Mihinkäs sitä proteeseja tai uusia laseja tarvitsisi. Tarvitsevat apua kauppa- ja pankkiasioissa, veroilmoituksissa, postissa jne. Autottomat, tietenkin.

Huiputtaa

Kyllä se on aika tarkaan tiedossa että yli 65v on semmoinen keskiarvo jonka jälkeen vaivoja alkaa ilmenemään.  Kuitenkin hyvin yksilöllistä on.

Isä kuollut 69v, äiti kituuttaa vielä. Ei juuri liiku.

Isä 78, hyväkuntoinen, tekee vielä töitäkin - yrittäjä. Liikkuu paljon. Äiti, 75 kulkee rollaattorilla, jo useamman vuoden.

Jälkeen päin kun ajattelee, niin mun äidin fyysinen suorituskyky oli heikentynyt jo viisikymppisenä. Hän ei ole itsestään ikinä huolehtinut eikä liikkunut. Sairauksia on tietenkin. Mutta kyllä viimeistään viisikymppisenä pitää jotain tehdä, että ei menetä toimintakykyään.

Kaksikerroksinen omakotitalo isolla pihalla. Saaristossa mökki vielä isommalla pihalla. Hoitavat kaiken keskenään ihan kaiken ongelmitta, käyvät marjastamassa, sienessä ja harrastavat mm. hiihtoa ja pyöräilyä. Isä pyöräilee noin 40 km lenkkejä ainakin kolme kertaa viikossa tavallisella pyörällään. Isä 80, äiti 78 vuotta.

Isä 84v, viimeisen kahden vuoden aikana on selkeästi ”pappaantunut”, sitä ennen oli oikein virkeässä ja pirteässä kunnossa niin fyysisesti kuin henkisesti.

Äiti 75v, ollut jo 10v raihnaisessa kunnossa perussairauden vuoksi. Äly kyllä pelaa kuten nuorena.

Riippunee siis geeneistä ja tuuristakin.

Isä 70v sai parskinson-diagnoosin 3 vuotta sitten. Lääkityksen myötä paremmassa kunnossa kuin 65-vuotiaana. Liikkuu, autoilee ja mökkeilee vielä. Äiti 72v isää paremmassa kunnossa.

Molemmat vanhempani ovat erittäin hyväkuntoisia. He liikkuvat paljon edelleen (ovat aina harrastaneet paljon liikuntaa), ovat hoikkia ja perusterveitä. Kummallakaan ei ole mitään lääkitystä. 70+ molemmat.

Syöpä. Jaksaa kävellä 10000 askelta päivittäin ja tehdä kaikkea normaaliin elämään kuuluvaa. Pää toimii niin kuin ennenkin.

Yksinäisyys ja se, että ei ole voinut mennä yhtään minnekään 1 1/2 vuoden aikana (ei edes ruokakauppaan) rasittaa mielenterveyttä vahvasti. Itkeskelee ja on masennusvaiheita etenkin tämän koronan aiheuttamien asioiden vuoksi. Jos koronaa ei olisi, olisi hänen sosiaalinen elämä laajaa ja menisi ja tekisi kaikkea mahdollista päivittäin. Surullista.

Perimälleen kukaan ei voi mitään, mutta viisissäkymmenissä elintapojen vaikutus näkyy jo selvästi. Kaksi viisikymppistä voi olla kovasti erinäköisiä ja -kuntoisia. Kolme vuosikymmentä ihminen kestää pahemmin rupsahtamatta melkein mitä vaan ihan nuoruuden voimalla.

Jos on huolehtinut kunnostaan (eli ei tupakoi eikä ryyppää, harrastaa edes jonkin verran liikuntaa, ei päästä itseään lihomaan), voi viisikymppisenä olla mainiossa kunnossa. Toisaalta jos on polttanut tupakkaa, ryypännyt ja syönyt mitä sattuu ja lisäksi laiminlyönyt liikunnan, voi viisikymppisenä olla aika valmista kalua jo.

Parhaimmillaan seitsemänkymppinen on komeassa iskussa. Järki leikkaa, kroppa toimii.

Sairauksille ja onnettomuuksille ei tietenkään voi mitään. Ne saattavat kohdata ketä tahansa.

Isä 70 v ja täydessä terässä. On entinen huippu-urheilija ja kunto parempi kuin minulla, joka olen 46v.  Hiihtää, laskettelee, metsästää ja touhuaa koko ajan, vanhuudesta ei merkkiäkään.

Äiti alkoholisoitunut ja dementoitunut. Ei pärjää yksin, laitoshoitoa vailla.

Äiti 77 ja isä 79. Äidillä tosi hyvä fyysinen kunto, kun kävelee päivittäin ja käy jumpparyhmissä. Isällä vähän huonompi ja sydänvaivaa ja diabetes ym.

Äiti muistisairas, tilanne pahentunut nyt kesänkin aikana :(  Esim. pankkikortin käyttö tai autolla ajo tai ruuanlaitto eivät enää häneltä onnistu. Vähän pelottaa, että eksyy joku päivä, kun lenkkeilee metsässä päivittäin kilometreja

Äitini73, masentunut. Muutti uudelle paikkakunnalle eikä ystäviä. Me lapset asumme kaukana. Hänellä pienen eläkkeen takia rahahuolia. Liikkuu vähän missään., kuitenkin ihan järissään. On jatkuvasti netissä ja maksaa siellä laskunsa. Ehkä meidän lasten kannattaisi huomioida enemmän, kun hän vielä elää.

Ohhoh, luulin, että mun vanhemmat ovat sieltä raihnaisimmasta päästä mutta eivätpä sitten olekaan, vaikka perussairauksia löytyy. Molemmat siis ajavat vielä autoa, liikkuvat itsenäisesti ja hoitavat asiansa itse, ovat ihan normaaleja kansalaisia, vaikka siis molemmille tehty remppaa aiemmin. Eivät ole huippukuntoisia mutta eivät rapakuntoisiakaan.

Itselläni on sellainen tuntuma, että 75 on vedenjakaja useimmiten. Alle sen on usein vielä itsenäisesti liikkuva ja aktiivinen, yli sen ja alkaa tulla hiljakseen ongelmia muistiin, liikkumiseen, näköön, kuuloon. Ei välttämättä mitään radikaalia mutta siitä se alkaa.

Mitenkähän näitä nykyajan z-sukupolvea vai mikä lienee pitää kutsua kun tai jos lisääntyvät? Äiti tai isä ovat niin sukupuolittuneita ilmaisuja että joku voi loukkaantua kos ei koe olevansa jompaa kumpaa toista sukupuolta.