Muita keski-ikäisiä, jotka edelleenkään EIVÄT halua muuttaa takaisin maalle?

Kun nyt paluumuuttamisen pitäisi olla niin suuri hitti ja kaikkien haaveilla elämästä lähellä sukulaisia ja ex-koulukavereita, niin: Löytyykö täältä muita neljänkymmenen ikävuoden ohittaneita kaupunkilaisia, jotka edelleenkään missään nimessä eivät halua muuttaa maalle takaisin?

Ilmoittaudun tietysti itse. Syytkin ovat minulla ihan selvät: En viihtynyt siinä pikkukunnassa silloinkaan, kun oma ikäluokkani oli vielä sellaiset 60 oppilasta peruskoulussa. Oli pientä, kurjaa ja paikalliset syrjivät perheenjäseniämme, kun eivät pitäneet isästäni (luulivat rikkaaksi = kateus) ja veljestäni (henkisiä ongelmia = ylenkatse).

Sitten jouduin näkemään vanhempieni kohdalla, miten äärimmäisen vaikeaa on nimenomaan maalla, kun vanhana alkaa sairastella ja ajolupakin lopulta lähtee. Asu siinä sitten liki sadan kilometrin päässä sairaalasta, kun ei ambulanssiakaan tule mistään sairauskohtauksen koittaessa. Ja yritäpä rollaattorilla kävellä kauppaan, jonne on vähän enemmän matkaa. Mitään naapuriapua tms. ei tietenkään tunnettu, hyvä että kättä viitsivät nostaa.

Nytkö sitten sinne palaisin, kun ei enää ole niitä vanhempiakaan huolehdittavaksi ja lapsia syntyy koko pitäjään alle kymmenen vuodessa ja loputkin palvelut lähtevät? No en tietenkään, vaikka omakotitalokin siellä ikävä kyllä olisi valmiina odottelemassa. Kun vain siitäkin joskus vielä pääsisi eroon, vaikka näyttääkin todella heikolta, kun hullut rakentavat sinne uusia ja sitovat koko omaisuutensa kiinteistöihin, joiden jälleenmyyntiarvo on parinkymmenen vuoden päästä kirkas nolla.

Mieluummin asun yhdessä Suomen isoimmista kaupungeista lähellä luontoa ja palveluita. Nautin siitä, että jokainen ihminen ovesta ulos astuessa EI ole tuttu vuosikymmenien ajalta eikä tiedä mitään minusta tai taustastani. Vähän säälittää, kun synnyinseudullanikin nyt tohkeissaan haaveillaan siitä, miten kaupungeista kaikki palaavat etätöihin "kotiin". Minun kotini ei ole ollut siellä enää pariinkymmeneen vuoteen eikä tule olemaan varsinkaan sitten, kun ikääkin tulee enemmän. Tarvitsen itsekin vanhetessani ihan varmasti sellaisia palveluita, jotka tuolta vielä lähtevät. Haluan vanhanakin vielä myös harrastaa sosiaalisesti jotain muuta kuin uskovaisten touhuja. Maaseutu sopii vain vahvoille ja omatoimisille ihmisille, muilla ei sinne oikeastaan olisi edes asiaa.

Mitkä ovat teidän syynne, miksette ikinä paluumuuttaisi maalle?