Lue keskustelun säännöt.
Uskotko rakkauteen?
21.07.2021 |
Toisesta ketjusta heräsi tämä kysymys.
Ihmiset jotka ei usko rakkauteen. Kertokaa siitä. Miksi että usko? Miten se tapahtui ?
Itse en usko enää rakkauteen. Uskoin ennen joten tiedän että se on mahdollista. Mutta en usko enää. Ja vilpittömästi voin sen vannoa, etten usko rakkauteen. En usko että romanttista rakkautta on olemassa. Uskon että on vain tahtoa, halua, tarkoitusperiä. Minut muutti ihmissuhde tällaiseksi.
Mikä on sinun tarinasi ? Tai miksi ja miten uskot, jos uskot rakkauteen ?
Kommentit (87)
Elokuvat luo rakkaudesta liioitellun, elämä ei ikinä ole pelkästään hyviä hetkiä, rakkaus on vaan tunne, ne vaihtelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä varmaan joidenkin kohdalla rakkaus mahdollista. Omalle kohdalleni en usko. Olen liian varautunut persoona.
Uskon tietysti, koska itse rakastan ja osaan rakastaa. Kaikki ihmiset eivät osaa rakastaa, mutta rakkautta on paljon maailmassa. Kaikki rakkaus ei ole seksuaalista, vain pieni osa rakkauksista pitää sisällään myös seksiä.
Tottakai uskon. Elämä, eikä parisuhde, ei ole aina helppoa, mutta nimenomaan rakkaudella on se voima että siitä selviää kaikesta huolimatta. Ex oli alkoholisti, ja häntäkin rakastin vuosia, ja hän luultavasti rakasti minua omalla tavallaan vielä senkin jälkeen kun sanoin että haluan erota. Ei ollut hääviä, mutta en silti haluaisi sitä etten olisi kokenut rakkautta.
Nykyisen aviomieheni kanssa ei myöskään elämä ole ollut ruusuilla tanssimista kun on tullut taloudellisia vaikeuksia, sairauksia, läheisten kuolemia jne. mutta parikymmentä vuotta ollaan silti rakastettu toisiamme ja huumorin lisäksi se on asia joka meidät on pitänyt yhdessä.
Ja rakkautta on monenlaista, rakastan lapsiani yli kaiken, kuten miehenikin. Rakastan lapsuuden perhettäni. Rakastan meidän lemmikkejä, kuten kaikki muutkin perheenjäseneni. Eli miksi en uskoisi rakkauteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena sitä on tosi altis ihastumaan/rakastumaan todella voimakkaasti ja vailla mitään järkeä. Sitten kun muutamaan otteeseen saa tikaria sydämeen niin kyllä se rakkauskäsitys arkipäiväistyy ja laimenee. Voi rakastaa, mutta ei silti välttämättä ole mitkään vaaleanpunaiset lasit silmillä.
Itse sanoisin rakkaudeksi esimerkiksi sitä, että olisin valmis antamaan henkeni lapseni vuoksi.
Näen rakkauden myös suurena intohimona jotakin asiaa tai ihmistä kohtaan.
Taidan uskoa, että puhdasta vilpitöntä rakkautta voi olla vain vanhemman ja lapsen välillä. Rakkauden ei pitäisi koskaan omistaa tai kahlita.
Menin yhteen miehen kanssa, jota luulin rakastavani loppuelämän. Se rakkaus kuitenkin vuosien kuluessa vain kuoli. En tiedä voiko romanttinen rakkaus koskaan olla pysyvää. Ehkä se toimii minulle vain parhaiten sellaisina pieninä lyhyinä ohikiitävinä hetkinä. Yhteinen asuntolaina tappaa sen, tai sitten en vain tavannut sitä oikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä usskon että vaikka kun historian saatossa ajat ovaat olleet niiin kovat tässä maassa niiin se onn heikkoutta ainakiin näyttää se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Ihastuimme ,rakastuimme ja perustimme perheen. Onnellisia ollaan vielä 35 vuoden yhteiselon jälkeenkin.
Vierailija kirjoitti:
No mä usskon että vaikka kun historian saatossa ajat ovaat olleet niiin kovat tässä maassa niiin se onn heikkoutta ainakiin näyttää se.
Eii varmaaan ainakaan helppoa ole kaiivaaaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka oon rakkausasioissa edelleen tosi kokematon niin haluan uskoa rakkauteen ja siihen, että sen vielä kohtaan. Oon varmaan naiivi ja elän sellaisessa viattomassa prinssessakuplassa vieläkin :-D
N27
En usko, en kai koskaan ole uskonut, koska en ole koskaan asettanut sitä mitenkään jalustalle.
Nuorempana luulin että olen kykenemätön rakkauteen, mutta kun vierestä katsotaan muiden ”rakkaus tarinoita” niin eipä taida kukaan muukaan.
Sen verran surkeasti toisiaan kohtelevat ja nopeasti nämä kohteet vaihtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha dilemma. Uskomme rakkauteen - miksi muuten olisi niin paljon avioeroja?
Vierailija kirjoitti:
Uskon tietysti, koska itse rakastan ja osaan rakastaa. Kaikki ihmiset eivät osaa rakastaa, mutta rakkautta on paljon maailmassa. Kaikki rakkaus ei ole seksuaalista, vain pieni osa rakkauksista pitää sisällään myös seksiä.
En ole koskaan ajatellut että rakkaus (romanttisen tai minkään muunkaan) sisältäisi seksiä.
Päinvastoin, minusta se vain halventaa.
Vierailija kirjoitti:
En usko, en kai koskaan ole uskonut, koska en ole koskaan asettanut sitä mitenkään jalustalle.
Nuorempana luulin että olen kykenemätön rakkauteen, mutta kun vierestä katsotaan muiden ”rakkaus tarinoita” niin eipä taida kukaan muukaan.
Sen verran surkeasti toisiaan kohtelevat ja nopeasti nämä kohteet vaihtuu.
Miksi se pitäisi nostaa mihinkään jalustalle? Rakkaus kuuluu arkeen. Se on voimakas tunne ja kestää ylä- ja alamäet, ja suurin koettelemus saattaa ollakin se tylsä perusarki, mutta se koetellaan sitten kun sattuu jotain, ja elämässä aina sattuu jotain, ja jos sattuu jotain pahaa, niin ikävöi sitä tylsää perusarkea.
Mun lähipiirissä ja suvussa kyllä ollaan nimenomaan elämänmittaisissa parisuhteissa, tai lähes, ihan suurin osa, harva eroaa kertaakaan. Ei tule mieleen ketään jolla olisi ollut puolisoita elämän aikana enemmän kuin kaksi, eli kymmeniä vuosia ollaan "sen oikean" kanssa. Minäkin olen elämäni aikana ollut tasan kahden miehen kanssa ja lähtentelen jo viittäkymppiä, enkä kolmatta miestä aio koskaan kokeillakaan vaikka jäisin yksin vanhoilla päivillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon tietysti, koska itse rakastan ja osaan rakastaa. Kaikki ihmiset eivät osaa rakastaa, mutta rakkautta on paljon maailmassa. Kaikki rakkaus ei ole seksuaalista, vain pieni osa rakkauksista pitää sisällään myös seksiä.
En ole koskaan ajatellut että rakkaus (romanttisen tai minkään muunkaan) sisältäisi seksiä.
Päinvastoin, minusta se vain halventaa.
Parisuhderakkauteen se kuuluu, se on ainoa asia joka sen erottaa omaksi jutukseen. Rakkautta osoitetaan toiselle fyysisesti. Se on kaunista ja yhdistää parin pariskunnaksi, ja lisää rakkautta ihan tutkitusti. Ilman seksiä suhde olisi sukulaissuhde tai vaikka ystävyyssuhde.
En romanttiseen rakkauteen. Haluaisin uskoa, mutta en usko. Ajatuskin tuntuu täysin epätodelliselta ja mahdottomalta. Elämänkokemukset ovat tähän ajaneet. Uskon kuitenkin rakkauteen esimerkiksi ystävysten tai sukulaisten välillä.
Naiset ei osaa rakastua työttömiin ja/tai köyhiin miehiin, joten en usko rakkauteen.
En usko ihmisiin, enkä rakkauteen. Ikävät elämänkokemukset ovat tehneet minusta erakon. Näin mikään paha ei pääse enää satuttamaan minua.