Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Läheiseni ei ole kertonut lapsilleen että he ovat lahjoitetuista munasoluista
19.07.2021 |
Hei!
Läheiseni ei ole kertonut alakouluikäisille lapsilleen, että he saivat alkunsa lahjoitetuista munasoluista. Alussa oli puhetta, että lasten täytyy tietää alusta alkaen vaikkapa tarinankerronnalla lahjoituksesta, jotta ei tule shokkia myöhemmin valehtelusta tms. Lapset ovat kasvaneet jo suhteellisen isoiksi ja kertomisen kynnys vain kasvaa.
Itse olen sitä mieltä, että lasten olisi hyvä tietää varhaisessa vaiheessa, että jos totuus tulisi myöhemmin ilmi jossain yhteydessä, niin he eivät tuntisi itseään petetyiksi. Valehtelu ei mielestäni kuulu rakkaudelliseen käyttäytymiseen vaan pelkoon ja pelkuruuteen. Läheiseni on sanonut, että hän on halunnut antaa lapsilleen normaalin lapsuuden mutta näyttää siltä, että tätä tietoa ei tulla kertomaan ehkä koskaan. Se laittaa myös minut asemaan olemaan osittain salaileva heidän elämässään. Tämä ei ole mielestäni tervettä henkisyyttä.
Mitä mieltä olette? Pitäiskö tämän tieto tuoda esiin perheessä lapsille? Vai voiko tämän asian jättää hautaan asti?
Kommentit (8)
No aika outoa kylläkin mutta jokainen eläköön omalla tavallaan. Itse en pystyisi elämään valheen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen perhe kertoo nämä asiat itse, joten älä kerro, menetät vaan välisi perheeseen.
Ehkä sinun ei kannata vaivata asialla päätäsi. Ei kuulu sinulle. Asiat voivat mennä monella tavalla. Yhtä oikeaa tapaa ei ole ja asiaan voi liittyä asioita, joista et tiedä ulkopuolisena. Et vaikuta kovin mukavalta, kun puut toisten intiimeihin asioihin.
Mennyttä ei takaisin saa mutta itse olisin pyrkinyt kertomaan jo lapselle lapsentasoisesti, jolloin asiasta ei kasva peikkoa josta traumatisoitua.
Mielestäni on kyllä reilua kertoa lapsille, jotta perinnöllisiin sairauksiin tai muihin asioihin ei kannata katsoa mallia tai päätellä jotain äidistä tai mummosta tms, kuten luottaa siihen että vaihdevuodet alkaisi vasta kun äidillä jne. Ihan vain esimerkkinä.
Hei! Kirjoituksestani saa varmaankin käsityksen että olisin koskaan kertomassa mitään lapsille. Tämä salaisuus menee mukanani hautaan asti tietysti jos niin on. Tarkotin, että pitäisikö vanhempien ottaa tästä koppia. No worries :) /Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole sinun asiasi murehtia. Se on kuin vessapaperin osto; toiset käyttää Serlaa, toiset jotain muuta, eikä kenenkään valinnat tässä elämässä kuulu muille.
Minä olin 26v kun sain tietää että olen saanut alkuni lahjoitetuilla siittiöillä. Toki olin hetken kuin puulla päähän lyöty, mutta toivuin pahimmasta järkytyksestä muutamassa päivässä. En koe että minulle on valehdeltu. Isäni on joka tapauksessa minulle se oikea isä, vaikka biologisesti sain alkuni lahjoitetuilla sukusoluilla.
Alue: Aihe vapaa
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä etten haluaisi tietää kuin vasta aikuisena, kun elämää on tullut jo elettyä. Ehkä siinä vaiheessa kun puhutaan suvusta, juurista jne moni alkaa kiinnostua ja tutkia sukuaan ja ehkä haluaa tehdä dna testinkin jen. SE on oikea hetki puhua asiasta.
Olen sitä mieltä että lapsi EI pysty käsittelemään asiaa ilman traumatisoitumisen riskiä.
Eihän asian tietäminen edes toisi lapselle mitään oleellista, vaan pelkästään hämmentäisi.