Lue keskustelun säännöt.
Anna-Leena Härkösen Rikospaikka
Kommentit (60)
En lue enää yhtään Härkösen tekelettä. Avoimien ovien päivä on viimeisin lukemani. Hirveetä negatiivista paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lukenut. Nokkelaa dialogia, saisi hyvän elokuvan. Jonkin verran tuntui kostonhenkiseltä miehiä kohtaan.
Kuinkahan paljon perustui omaan elämäänsä? On julistanut ettei parisuhteet sovi hänelle, erosi itse vasta.
Pidin kirjan ensimmäisestä luvusta mutta sen jälkeen lässähti. En ole enää vuosiin tykännyt Härkösen kyynisestä ja kireännokkelasta tyylistä vaan se on jo pitkään tuntunut ahdistavalta. Kirjojen päähenkilöt pysyvät myös samana romaanista toiseen, vain ammatti ja hiusten väri vaihtelevat. Sivuhenkilötkään eivät ole aina olleet erityisen moniulotteisia tai sympaattisia. Rikospaikan valopilkku oli päähenkilön armeijaikäinen Tatu-poika inttikavereineen. "Gyl billus!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Härkosen kaikki päähenkilöt on enemmän tai vähemmän takakireitä ja neuroottisia, tulee käsitys että ovat jollain tapaa omakuvia.
Loppuunkäsitelty oli hyvä koska se on tositarina
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan paljon perustui omaan elämäänsä? On julistanut ettei parisuhteet sovi hänelle, erosi itse vasta.
Kaikki omaelämänkerrallista tietenkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parhaat palat:
"-Täällä on kauhee ryysis, vieressäni istuva nainen sanoi ystävättärelleen.
-Niin on! tämä mylvi. - Mähän oon erityisherkkä, en kestä mitään meteliä.
Kaikki olivat nykyään erityisherkkiä. Siitä oli kehitetty kokonainen taiteenlaji."
Mua nauratti tuo mylvivä erityisherkkä, koska tunnen "erityisherkän" joka itse huutaa ja tömistelee rynnätessään huoneeseen.
"Vatsani näytti selvästi vähän pyöristyneeltä. Mikä emakko. Ja olisi pitänyt olla kehopositiivinen."
Nauratti, että kaikkien nykyään pitäisi olla kehopositiivisia ja se sisältää jälleen uuden vaatimuksen naisille: pitäisi hyväksyä, pitäisi rakastaa kehoaan. Vaivalloista. Pitäisi kai sheikata bootya tiktokin videoissa ja jos en esittele läskejäni, olen patriarkaatin uhri.
"Masennus alkoi kyteä pikkuhiljaa. Työnarkomania vaihtui vaelteluun neljän seinän sisällä. Minusta tuli hyvin tarvittu. Se tuntui eksoottiselta hetken, sitten ei enää. Hän alisti minua masennuksellaan.
Oskari ei suostunut hakemaan apua. Hänen masennuksensa tarttui minuun. En enää tiennyt, mitkä tunteet olivat omiani, mitkä hänen. Minä jouduin käymään psykiatrilla. Se meni ilmeisesti niin, että jos miehet oireilivat, vaimot olivat aina niitä, jotka joutuivat hakemaan apua. Miten monen miehen puolesta olikaan istuttu psykiatrin nojatuolissa."
Tämä oli minusta niin totuudenmukainen kuvaus, että nauratti, suututti ja suretti yhtä aikaa. Olen itse elänyt noin.
No ei kovin syvällistä. Se sanailu sopisi ehkä johonkin kesäteatterin lavalle mutta luettuna onttoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Boikotoin Härköstä. Ei kiitos. Loppuun käsitelty.
Aloin lukea Kenraaliharjoitusta. Tuntuu kuluneelta ja olen arvannut, mitä tulee tapahtumaan. Mutta ehkä tämä menee kesähömppänä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloin lukea Kenraaliharjoitusta. Tuntuu kuluneelta ja olen arvannut, mitä tulee tapahtumaan. Mutta ehkä tämä menee kesähömppänä. Ap
Todellakin kulunutta, Kenraaliharjoituksessa oli sama "vitsi" kuin Rikospaikassa!
"Se väitti että mä takerrun pikkuasioihin. "Ai kuten sun kulliis vai?" mä kysyin. Musta se oli hyvä heitto." (Rikospaikka s. 233)
"Huh. Mulla oli mun miehen kanssa hankala tilanne ennen kuin mä lähdin radalle tänään. Se halus naida eikä mua yhtään huvittanut. "Ota se edes käteen!" se pyysi. "Mulla ei ole tapana tarttua pikkuasioihin", mä sanoin."
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloin lukea Kenraaliharjoitusta. Tuntuu kuluneelta ja olen arvannut, mitä tulee tapahtumaan. Mutta ehkä tämä menee kesähömppänä. Ap
Todellakin kulunutta, Kenraaliharjoituksessa oli sama "vitsi" kuin Rikospaikassa!
"Se väitti että mä takerrun pikkuasioihin. "Ai kuten sun kulliis vai?" mä kysyin. Musta se oli hyvä heitto." (Rikospaikka s. 233)
"Huh. Mulla oli mun miehen kanssa hankala tilanne ennen kuin mä lähdin radalle tänään. Se halus naida eikä mua yhtään huvittanut. "Ota se edes käteen!" se pyysi. "Mulla ei ole tapana tarttua pikkuasioihin", mä sanoin."
Ap
Jälkimmäinen lainaus Kenraaliharjoitus s. 170.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloin lukea Kenraaliharjoitusta. Tuntuu kuluneelta ja olen arvannut, mitä tulee tapahtumaan. Mutta ehkä tämä menee kesähömppänä. Ap
Todellakin kulunutta, Kenraaliharjoituksessa oli sama "vitsi" kuin Rikospaikassa!
"Se väitti että mä takerrun pikkuasioihin. "Ai kuten sun kulliis vai?" mä kysyin. Musta se oli hyvä heitto." (Rikospaikka s. 233)
"Huh. Mulla oli mun miehen kanssa hankala tilanne ennen kuin mä lähdin radalle tänään. Se halus naida eikä mua yhtään huvittanut. "Ota se edes käteen!" se pyysi. "Mulla ei ole tapana tarttua pikkuasioihin", mä sanoin."
Ap
'
eikä edes hyvä vitsi..
Kun aletaan toistaa itseään, niin siinä vaiheessa . . .
Vierailija kirjoitti:
Kun aletaan toistaa itseään, niin siinä vaiheessa . . .
. . . Mitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun aletaan toistaa itseään, niin siinä vaiheessa . . .
. . . Mitä?
. . . syyllistyy plagiointiin!
Vierailija kirjoitti:
Kun aletaan toistaa itseään, niin siinä vaiheessa . . .
..on syytäkin pitää kymmenen vuoden tauko kirjojen välissä.
https://www.is.fi/viihde/art-2000007757538.html
"– Olen Turkan koulusta lähtien juossut, juossut ja juossut, Anna-Leena Härkönen kertoo"
Rikospaikan päähenkilö jumppaa pakkomielteisesti.
"
Hänen aikuinen poikansa Lauri on tulossa Cornish Rex -rotuisen kissansa kanssa iltapäivällä kylään. Sitä ennen on hoidettava ruokaostokset.
Nelikuinen kiharakarvainen kissa Igor on saanut 54-vuotiaan kirjailijan pauloihinsa.
– Käyttäydyn kuin hysteerinen mummi. Lässytän ja laulan kissalle.
Härkönen on nähnyt jo untakin kissasta."
Rikospaikan päähenkilö hankkii kissan (maatiaisen).
"
Härkösen parikymppisen pojan muutto kotoa aiheutti pari vuotta sitten erosurun, mutta siitä on selvitty.
– Se on nyt työstetty, hän sanoo.
Laurin entinen huone on nykyään Härkösen työhuone. Omaa työhuonetta hänellä ei ole ollut 20 vuoteen.
Lauri maalasi seinät kermanvärisiksi. Uudessa työhuoneessa on pöytä, kiva lukunojatuoli ja nätti lamppu.
– Kun Lauri muutti pois, minua ei enää tarvittu samalla lailla.
– Pakenin sisustamiseen. Sain lohtua huoneen laittamisesta."
Rikospaikan päähenkilön poika lähtee armeijaan ja päähenkilö suree poikansa lähtöä.
"
ANNA-LEENA Härkönen kertoo luottavansa enemmän ystävyyteen kuin parisuhteeseen. Ystävistä harvemmin eroaa.
– Ystävyyssuhteissa ei ole samanlaisia jännitteitä kuin miesten ja naisten suhteissa."
"VANHENEMINEN tuntuu Anna-Leena Härkösestä vapauttavalta. Miellyttämisenhalu vähenee."
Parisuhteettomuus ja ystävät oli päähenkilölle tärkeitä asioita. Samoin ikä ja hän alkaa sanoa ihmisille suoraan mitä ajattelee.
Itse sulattelen lukukokemusta vielä. Pidin nuorena A-L:n tyylistä, sitten kyllästyin kyynisyyteen. Nyt yli kymmenen vuoden tauon jälkeen jotkut hänen havaintonsa tuntuikin taas raikkailta ja teräviltä.
Ap