Anna-Leena Härkösen Rikospaikka

Rikospaikka täyttä p...aa. Mitään ei tapahdu koko kirjassa. Petyin! Yhtä huono kun Juhannusvieras.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole vielä lukenut Rikospaikkaa, jonotan sitä kirjastosta.

Noin muuten olen sitä mieltä, että A-L on jotenkin kadottanut tatsinsa kirjoittamiseen. Aloin lukea hänen kirjojaan yli 20 vuotta sitten, ja olen lukenut hänen jokaisen kirjansa. Olen pitänyt useasta hänen kirjastaan kovasti ja A-L:n huumori ja tosi osuvat ja nasevat dialogit on vedonneet minuun. Jotain on kuitenkin tapahtunut, ja kaksi viimeisintä lukemaani kirjaa häneltä (Valomerkki (2017) ja Kenraaliharjoitus (2019) on olleet huonoja, tylsiä ja mitäänsanomattomia, latteita. A-L:n teksteille tyypillinen iskevyys on poissa. Kontrasti on todella iso, kun vertaa näitä kirjoja edeltäneeseen kirjaan (Kaikki oikein (2014). Myös hänen viimeisimmistä kolumnikokoelmistaan puuttuu tuo sama iskevyys sekä hauskuus, ne ovat vain latteita ja tylsiä: vaikka niitä huumorikirjoina mainostetaankin, niistä puuttuu se huumori ja hauskuus. Kertaakaan ei edes hymyilyttänyt niitä lukiessa. Mitä on tapahtunut? Haluan sen vanhan A-L:n takaisin, jonka kirjojen julkaisua en malttanut odottaa.

Vähän sama juttu minulla. A-L on mielestäni ollut aina vähän neuroottinen, mutta samalla suora, terävä ja hauska. Luen aina kun kirjastoon tulee uusi Härkönen. Välillä luen Sopan syvin olemus - resepti -, ja reissukirjaa, se on niin hauska. Mutta ovatko tosiaan kirjat muuttuneet väsähtäneiksi? Voi olla. No, ihminenkin muuttuu ja elää erilaisia kausia.

Mulla tuo Kaikki oikein on sellainen kirja johon palaan uudelleen ja uudelleen. Olen myös kuunnellut sitä äänikirjana, jotenkin se homma menee vielä paremmaksi, kun on niin taitava lukija. Mutta joo, tuo väsähtyneisyys on kyllä oikea sana kuvaamaan A-L:n viimeisimpien vuosien tuotantoa.

Suomalainen kirjallisuus olisi erittäin paljon aneemisempaa ilman A-L Härköstä.

Rakastan Härköstä - sitä tekstin virkistävää suoruutta ja huumoria - kaiken tämän kirjallisen maiskuttelun ja itsehyminän keskellä.

Yksi harvoista joka saa nauramaan kesken lukemisen tai miettimään että niinpä.

Moni henkilö oli täysiä rapajuoppoja. Päähenkilön veljellä tais mennä muutakin.

Ja yli viiskymppinen päähenkilö mokailee baarissa ja potee morkkista seuraavana aamuna. Pisteet rehellisyydestä mutta mikä juttu tää ronski alkoholin käyttö? Mitä sillä koitetaan sanoa?

En siis paheksu mutta yritän ymmärtää pointtia.

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa, että eräät näyttävät ahmivan kaikki kirjat, joita kirjailija tuottaa ja haukkuvat ne kaikki. Kuka pakottaa joka kerta lukemaan?

Juurikin näin ;)  Ihmisellä täytyy olla kyllä järjettömän tylsä elämä, jos lukee huonoja kirjoja ja sitten vielä haukkuu niitä sekä kirjoittajaa pitkin palstoja :::DDD 

Vierailija kirjoitti:

Rikospaikka täyttä p...aa. Mitään ei tapahdu koko kirjassa. Petyin! Yhtä huono kun Juhannusvieras.

Minusta Juhannusvieras on Härkösen paras romaani. Siinäkin on terävyyttä mutta samalla myös herkkyyttä ja päähenkilö vaikuttaa samastuttavalta ihmiseltä eikä kävelevältä neuroosikimpulta. Härkönen kuvaa loistavasti sitä, kuinka lapsuuden kesäparatiisiin alkaa aikuisiällä tulla säröjä ja kuinka tukahdutetut muistot alkavat jossain vaiheessa pyrkiä pintaan. Hän muistaakseni päätyi laatimaan Juhannusvieraasta usemman eri version, koska Killi-siskon kuolema sekoitti alkuperäisen kirjoitusprosessin ja vei sitä myöten motivaation. Mahdollista motivaation puutetta en kirjasta lainkaan huomannut, koska se oli niin luontevaa ja mukaansa tempaavaa kerrontaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Härkönen ja muutkin kirjalijat lainaa asioita ja ilmaisujaj näiltä foorumeilta, uskon.

Ei pelkästään foorumeilta vaan ihan mistä vaan ympäriltään. Härkönen on sanonut, että kirjoittaa muistiin esim. kavereiltaan kuulemiaan kommentteja, ja käyttää niitä kirjoissaan. Häräntappoaseeseenhan oli taltioinut enemmänkin kuulemiaan kommenttteja.

Kaikki kirjoittajat kulkee korvat ja silmät auki.

Mistä luulette että he ammentavat tarinoitaan?

". . .puuttuu se huumori ja hauskuus. Kertaakaan ei edes hymyilyttänyt niitä lukiessa. Mitä on tapahtunut? Haluan sen vanhan A-L:n takaisin, jonka kirjojen julkaisua en malttanut odottaa."

Onko se peilin syy jos oma naama on vino?

Onko se kirjan syy jos lukija on unohtanut kuinka nauretaan?

Vierailija kirjoitti:

". . .puuttuu se huumori ja hauskuus. Kertaakaan ei edes hymyilyttänyt niitä lukiessa. Mitä on tapahtunut? Haluan sen vanhan A-L:n takaisin, jonka kirjojen julkaisua en malttanut odottaa."

Onko se peilin syy jos oma naama on vino?

Onko se kirjan syy jos lukija on unohtanut kuinka nauretaan?

Luetunymmärrys.

Up

Tuo "Ninnannunna" -hokema oli kyllä erittäin kapean aikaikkunan tuote, käyttö saatto ehkä vähän särähtää.

Onko jollain vielä jotakin sanottavaa aiheeseen?

Vierailija kirjoitti:

Onko jollain vielä jotakin sanottavaa aiheeseen?

On, muttei ehdi... huomenna taas. Uppista tähän yöksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko jollain vielä jotakin sanottavaa aiheeseen?

On, muttei ehdi... huomenna taas. Uppista tähän yöksi.

Eipä noussut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko jollain vielä jotakin sanottavaa aiheeseen?

On, muttei ehdi... huomenna taas. Uppista tähän yöksi.

No kerro.

Yleensä pidän kyllä Anna-Leena Härkösen kirjoista, ja tämänkin luin melkein yhdeltä istumalta. Mutta oli jotenkin sellainen kirja, että siitä ei jäänyt mitään mieleen. Kirjan tapahtumat olivat suurelta osin unohtuneet jo seuraavana päivänä. Jouduin oikein muistelemaan, että luinko sitä nyt edes loppuun asti.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä pidän kyllä Anna-Leena Härkösen kirjoista, ja tämänkin luin melkein yhdeltä istumalta. Mutta oli jotenkin sellainen kirja, että siitä ei jäänyt mitään mieleen. Kirjan tapahtumat olivat suurelta osin unohtuneet jo seuraavana päivänä. Jouduin oikein muistelemaan, että luinko sitä nyt edes loppuun asti.

Mulla tapahtumat sekoittui Kenraaliharjoituksen kanssa. Eri tarinat mutta sävy liian samanlainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä pidän kyllä Anna-Leena Härkösen kirjoista, ja tämänkin luin melkein yhdeltä istumalta. Mutta oli jotenkin sellainen kirja, että siitä ei jäänyt mitään mieleen. Kirjan tapahtumat olivat suurelta osin unohtuneet jo seuraavana päivänä. Jouduin oikein muistelemaan, että luinko sitä nyt edes loppuun asti.

Mulla tapahtumat sekoittui Kenraaliharjoituksen kanssa. Eri tarinat mutta sävy liian samanlainen.

Härkönen voisi saada kirjoihinsa uusia sävyjä ja lisäpotkua sillä, että kirjoittaisi välillä totutusta linjasta poikkeavan päähenkilön johonkin kirjaan. Minullakin ovat menneet hänen viimeisimpien romaaniensa juonet ja sisällöt välillä sekaisin siksi, että päähenkilöt ovat liian toistensa kaltaisia. Aivan kuin kaikki asiat tapahtuisivat kirjasta toiseen yhdelle ja samalle hahmolle. Härkönenhän osaa kirjoittaa esimerkiksi sympaattisia ja todentuntuisia nuoria mieshahmoja, kuten Häräntappoaseen Allu ja ne Rikospaikan inttipojat. Sellainen päähenkilö toisi vaihtelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä pidän kyllä Anna-Leena Härkösen kirjoista, ja tämänkin luin melkein yhdeltä istumalta. Mutta oli jotenkin sellainen kirja, että siitä ei jäänyt mitään mieleen. Kirjan tapahtumat olivat suurelta osin unohtuneet jo seuraavana päivänä. Jouduin oikein muistelemaan, että luinko sitä nyt edes loppuun asti.

Mulla tapahtumat sekoittui Kenraaliharjoituksen kanssa. Eri tarinat mutta sävy liian samanlainen.

Härkönen voisi saada kirjoihinsa uusia sävyjä ja lisäpotkua sillä, että kirjoittaisi välillä totutusta linjasta poikkeavan päähenkilön johonkin kirjaan. Minullakin ovat menneet hänen viimeisimpien romaaniensa juonet ja sisällöt välillä sekaisin siksi, että päähenkilöt ovat liian toistensa kaltaisia. Aivan kuin kaikki asiat tapahtuisivat kirjasta toiseen yhdelle ja samalle hahmolle. Härkönenhän osaa kirjoittaa esimerkiksi sympaattisia ja todentuntuisia nuoria mieshahmoja, kuten Häräntappoaseen Allu ja ne Rikospaikan inttipojat. Sellainen päähenkilö toisi vaihtelua.

Joo, katkera keski-ikäinen seksiongelmainen karski nainen on jo niin nähty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä pidän kyllä Anna-Leena Härkösen kirjoista, ja tämänkin luin melkein yhdeltä istumalta. Mutta oli jotenkin sellainen kirja, että siitä ei jäänyt mitään mieleen. Kirjan tapahtumat olivat suurelta osin unohtuneet jo seuraavana päivänä. Jouduin oikein muistelemaan, että luinko sitä nyt edes loppuun asti.

Mulla tapahtumat sekoittui Kenraaliharjoituksen kanssa. Eri tarinat mutta sävy liian samanlainen.

Härkönen voisi saada kirjoihinsa uusia sävyjä ja lisäpotkua sillä, että kirjoittaisi välillä totutusta linjasta poikkeavan päähenkilön johonkin kirjaan. Minullakin ovat menneet hänen viimeisimpien romaaniensa juonet ja sisällöt välillä sekaisin siksi, että päähenkilöt ovat liian toistensa kaltaisia. Aivan kuin kaikki asiat tapahtuisivat kirjasta toiseen yhdelle ja samalle hahmolle. Härkönenhän osaa kirjoittaa esimerkiksi sympaattisia ja todentuntuisia nuoria mieshahmoja, kuten Häräntappoaseen Allu ja ne Rikospaikan inttipojat. Sellainen päähenkilö toisi vaihtelua.

Joo, katkera keski-ikäinen seksiongelmainen karski nainen on jo niin nähty.

Hmm, kukahan voisi olla tämän hahmon esikuva? 🤔