Anna-Leena Härkösen Rikospaikka

Vierailija kirjoitti:

https://www.is.fi/viihde/art-2000007757538.html 

"– Olen Turkan koulusta lähtien juossut, juossut ja juossut, Anna-Leena Härkönen kertoo"

Rikospaikan päähenkilö jumppaa pakkomielteisesti.

"

Hänen aikuinen poikansa Lauri on tulossa Cornish Rex -rotuisen kissansa kanssa iltapäivällä kylään. Sitä ennen on hoidettava ruokaostokset.

Nelikuinen kiharakarvainen kissa Igor on saanut 54-vuotiaan kirjailijan pauloihinsa.

– Käyttäydyn kuin hysteerinen mummi. Lässytän ja laulan kissalle.

Härkönen on nähnyt jo untakin kissasta."

Rikospaikan päähenkilö hankkii kissan (maatiaisen).

"

Härkösen parikymppisen pojan muutto kotoa aiheutti pari vuotta sitten erosurun, mutta siitä on selvitty.

– Se on nyt työstetty, hän sanoo.

Laurin entinen huone on nykyään Härkösen työhuone. Omaa työhuonetta hänellä ei ole ollut 20 vuoteen.

Lauri maalasi seinät kermanvärisiksi. Uudessa työhuoneessa on pöytä, kiva lukunojatuoli ja nätti lamppu.

– Kun Lauri muutti pois, minua ei enää tarvittu samalla lailla.

– Pakenin sisustamiseen. Sain lohtua huoneen laittamisesta."

Rikospaikan päähenkilön poika lähtee armeijaan ja päähenkilö suree poikansa lähtöä.

"

ANNA-LEENA Härkönen kertoo luottavansa enemmän ystävyyteen kuin parisuhteeseen. Ystävistä harvemmin eroaa.

– Ystävyyssuhteissa ei ole samanlaisia jännitteitä kuin miesten ja naisten suhteissa."

"VANHENEMINEN tuntuu Anna-Leena Härkösestä vapauttavalta. Miellyttämisenhalu vähenee."

Parisuhteettomuus ja ystävät oli päähenkilölle tärkeitä asioita. Samoin ikä ja hän alkaa sanoa ihmisille suoraan mitä ajattelee.

Kuulostaa rasittavalta ja ehkä siksi kirjat ovat niin raskaita, kun pui omia ongelmiaan kirjojen kautta.

Härkösestä tulee mielikuva, että on tosi raskas ihminen. Kaikkien pitää olla varpaillaan ettei hän ahdistu, ole yliherkkä, suutu tai masennu. Keskustellessa puidaan vain hänen asioitaan, muiden asiat ei ole niin tärkeitä

Vierailija kirjoitti:

Härkösestä tulee mielikuva, että on tosi raskas ihminen. Kaikkien pitää olla varpaillaan ettei hän ahdistu, ole yliherkkä, suutu tai masennu. Keskustellessa puidaan vain hänen asioitaan, muiden asiat ei ole niin tärkeitä

Olen arvostanut Härkösen avoimuutta ja kaunistelemattomuutta mutta minäkin olen huomannut, kuinka hän tuntuu vatvovan samoja asioita vuodesta toiseen pääsemättä niistä koskaan eteenpäin. Hän on käsittääkseni käynyt vuosikausia eri psykiatreilla ja psykoterapeuteilla mutta silti vaikuttaa, ettei hän ole saanut kovin kummoisia työkaluja ahdistuksensa käsittelyyn. Toisaalta en ihmettelisi, jos vuodet Turkan Teakissa sekä lapsuus ja nuoruus ankaran lestadiolaisessa ympäristössä olisivat jättäneet jälkensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Härkösestä tulee mielikuva, että on tosi raskas ihminen. Kaikkien pitää olla varpaillaan ettei hän ahdistu, ole yliherkkä, suutu tai masennu. Keskustellessa puidaan vain hänen asioitaan, muiden asiat ei ole niin tärkeitä

Olen arvostanut Härkösen avoimuutta ja kaunistelemattomuutta mutta minäkin olen huomannut, kuinka hän tuntuu vatvovan samoja asioita vuodesta toiseen pääsemättä niistä koskaan eteenpäin. Hän on käsittääkseni käynyt vuosikausia eri psykiatreilla ja psykoterapeuteilla mutta silti vaikuttaa, ettei hän ole saanut kovin kummoisia työkaluja ahdistuksensa käsittelyyn. Toisaalta en ihmettelisi, jos vuodet Turkan Teakissa sekä lapsuus ja nuoruus ankaran lestadiolaisessa ympäristössä olisivat jättäneet jälkensä.

Ei kai hän ole lestadiolaisesta perheestä?

Kenraaliharjoitus oli kuin Akvaariorakkautta keski-ikäistyneillä hahmoilla jotka eivät ole henkisesti kehittyneet sieltä parikymppisten panokuvioista. Naisten välinen suhde on kliseitä täynnä eikä tuo kuluneeseen kolmiodraaman mitään raikasta, päinvastoin turhauttaa kun keskitytään teknisiin yksityiskohtiin. Ja ehkä itse olen kokenut paljon parempaa seksiä (miesten kanssa) että ne seksikohtauksetkin jäi tylsiksi ja latteiksi. Kai tämä oli Härkösen yritys olla moderni ja raju, mutta ei tuonut mitään uutta.

Anna-Leena Härkönen oli parhaimmillaan painajaisen vikassa jaksossa... ei kirjojen kansissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Härkösestä tulee mielikuva, että on tosi raskas ihminen. Kaikkien pitää olla varpaillaan ettei hän ahdistu, ole yliherkkä, suutu tai masennu. Keskustellessa puidaan vain hänen asioitaan, muiden asiat ei ole niin tärkeitä

Olen arvostanut Härkösen avoimuutta ja kaunistelemattomuutta mutta minäkin olen huomannut, kuinka hän tuntuu vatvovan samoja asioita vuodesta toiseen pääsemättä niistä koskaan eteenpäin. Hän on käsittääkseni käynyt vuosikausia eri psykiatreilla ja psykoterapeuteilla mutta silti vaikuttaa, ettei hän ole saanut kovin kummoisia työkaluja ahdistuksensa käsittelyyn. Toisaalta en ihmettelisi, jos vuodet Turkan Teakissa sekä lapsuus ja nuoruus ankaran lestadiolaisessa ympäristössä olisivat jättäneet jälkensä.

Ei kai hän ole lestadiolaisesta perheestä?

Lestadiolaisalueelta. On kertonut, kuinka lestadiolaiset pelotteli helvetillä.

Olen tykännyt Härkösen (useimmista) kirjoits, mutta tässä mentiin kyllä reilusti alta riman

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Härkösestä tulee mielikuva, että on tosi raskas ihminen. Kaikkien pitää olla varpaillaan ettei hän ahdistu, ole yliherkkä, suutu tai masennu. Keskustellessa puidaan vain hänen asioitaan, muiden asiat ei ole niin tärkeitä

Olen arvostanut Härkösen avoimuutta ja kaunistelemattomuutta mutta minäkin olen huomannut, kuinka hän tuntuu vatvovan samoja asioita vuodesta toiseen pääsemättä niistä koskaan eteenpäin. Hän on käsittääkseni käynyt vuosikausia eri psykiatreilla ja psykoterapeuteilla mutta silti vaikuttaa, ettei hän ole saanut kovin kummoisia työkaluja ahdistuksensa käsittelyyn. Toisaalta en ihmettelisi, jos vuodet Turkan Teakissa sekä lapsuus ja nuoruus ankaran lestadiolaisessa ympäristössä olisivat jättäneet jälkensä.

Ei kai hän ole lestadiolaisesta perheestä?

Lestadiolaisalueelta. On kertonut, kuinka lestadiolaiset pelotteli helvetillä.

Olen itse samalta kylältä (vuosikymmen myöhemmin) mutta ei minuun jäänyt tuosta mitään traumaa. Suvussani on lestadiolaisia myös, mutta pelottelulle vain naurettiin sisareni kanssa. Ehkä Härkönen onkin erityisherkkä.

Loppuun käsitelty oli sisaren itsemurhasta. Valomerkissä keski-ikäinen kirjailija suunnittelee omaansa. Härkönen on sanonut, että kirjoittamisesta seuraa masennuskausi.

Ei kiitos oli miehen haluttomuudesta. Kenraaliharjoituksessa nainen oli haluton. Myös Rikospaikassa vatvottiin, kuka saa ja kenelle annetaan. Samat teemat pyörii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Härkösestä tulee mielikuva, että on tosi raskas ihminen. Kaikkien pitää olla varpaillaan ettei hän ahdistu, ole yliherkkä, suutu tai masennu. Keskustellessa puidaan vain hänen asioitaan, muiden asiat ei ole niin tärkeitä

Olen arvostanut Härkösen avoimuutta ja kaunistelemattomuutta mutta minäkin olen huomannut, kuinka hän tuntuu vatvovan samoja asioita vuodesta toiseen pääsemättä niistä koskaan eteenpäin. Hän on käsittääkseni käynyt vuosikausia eri psykiatreilla ja psykoterapeuteilla mutta silti vaikuttaa, ettei hän ole saanut kovin kummoisia työkaluja ahdistuksensa käsittelyyn. Toisaalta en ihmettelisi, jos vuodet Turkan Teakissa sekä lapsuus ja nuoruus ankaran lestadiolaisessa ympäristössä olisivat jättäneet jälkensä.

Ei kai hän ole lestadiolaisesta perheestä?

Lestadiolaisalueelta. On kertonut, kuinka lestadiolaiset pelotteli helvetillä.

Olen itse samalta kylältä (vuosikymmen myöhemmin) mutta ei minuun jäänyt tuosta mitään traumaa. Suvussani on lestadiolaisia myös, mutta pelottelulle vain naurettiin sisareni kanssa. Ehkä Härkönen onkin erityisherkkä.

Ei kyllä ole .

Vierailija kirjoitti:

Loppuun käsitelty oli sisaren itsemurhasta. Valomerkissä keski-ikäinen kirjailija suunnittelee omaansa. Härkönen on sanonut, että kirjoittamisesta seuraa masennuskausi.

Ei kiitos oli miehen haluttomuudesta. Kenraaliharjoituksessa nainen oli haluton. Myös Rikospaikassa vatvottiin, kuka saa ja kenelle annetaan. Samat teemat pyörii.

Ei se tyhmä ole joka kirjoittaa, vaan se joka lukee samoista aiheista vuodesta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Härkösestä tulee mielikuva, että on tosi raskas ihminen. Kaikkien pitää olla varpaillaan ettei hän ahdistu, ole yliherkkä, suutu tai masennu. Keskustellessa puidaan vain hänen asioitaan, muiden asiat ei ole niin tärkeitä

Olen arvostanut Härkösen avoimuutta ja kaunistelemattomuutta mutta minäkin olen huomannut, kuinka hän tuntuu vatvovan samoja asioita vuodesta toiseen pääsemättä niistä koskaan eteenpäin. Hän on käsittääkseni käynyt vuosikausia eri psykiatreilla ja psykoterapeuteilla mutta silti vaikuttaa, ettei hän ole saanut kovin kummoisia työkaluja ahdistuksensa käsittelyyn. Toisaalta en ihmettelisi, jos vuodet Turkan Teakissa sekä lapsuus ja nuoruus ankaran lestadiolaisessa ympäristössä olisivat jättäneet jälkensä.

Ei kai hän ole lestadiolaisesta perheestä?

Lestadiolaisalueelta. On kertonut, kuinka lestadiolaiset pelotteli helvetillä.

Häräntappoase kuvasi uskonnon ja seksin syntisyyden välistä jännitettä. Mutta sitten Härkönen on viettänyt uransa kirjoittaen seksistä mahdollisimman ronskisti. Ehkä jäi uhmaikä päälle.

Huvittavaa, että eräät näyttävät ahmivan kaikki kirjat, joita kirjailija tuottaa ja haukkuvat ne kaikki. Kuka pakottaa joka kerta lukemaan?

Härkönen ja muutkin kirjalijat lainaa asioita ja ilmaisujaj näiltä foorumeilta, uskon.

Vierailija kirjoitti:

Härkönen ja muutkin kirjalijat lainaa asioita ja ilmaisujaj näiltä foorumeilta, uskon.

Rikospaikassa käytiin läpi Tinderin kalamiehet :D

Tuli mieleen taas kerran että A-L on ihmisvihaaja, varsinkin junakohtauksessa.

Voin kuvitella että hänen on monesti tehnyt mieli napata jonkun tuntemattoman puhelin ja huutaa "Lopeta se puhelu!!!". Ei oo tohtinut irl ni kirjoitti sen sitte kirjaan.

Kiusallinen taas oli se missä ajatteli seksiä poikasa inttikaverin kanssa. Luojan kiitos sitä ei tapahtunut, huh ku pelkäsin ihan sairaasti.😅😅😅

En ole vielä lukenut Rikospaikkaa, jonotan sitä kirjastosta.

Noin muuten olen sitä mieltä, että A-L on jotenkin kadottanut tatsinsa kirjoittamiseen. Aloin lukea hänen kirjojaan yli 20 vuotta sitten, ja olen lukenut hänen jokaisen kirjansa. Olen pitänyt useasta hänen kirjastaan kovasti ja A-L:n huumori ja tosi osuvat ja nasevat dialogit on vedonneet minuun. Jotain on kuitenkin tapahtunut, ja kaksi viimeisintä lukemaani kirjaa häneltä (Valomerkki (2017) ja Kenraaliharjoitus (2019) on olleet huonoja, tylsiä ja mitäänsanomattomia, latteita. A-L:n teksteille tyypillinen iskevyys on poissa. Kontrasti on todella iso, kun vertaa näitä kirjoja edeltäneeseen kirjaan (Kaikki oikein (2014). Myös hänen viimeisimmistä kolumnikokoelmistaan puuttuu tuo sama iskevyys sekä hauskuus, ne ovat vain latteita ja tylsiä: vaikka niitä huumorikirjoina mainostetaankin, niistä puuttuu se huumori ja hauskuus. Kertaakaan ei edes hymyilyttänyt niitä lukiessa. Mitä on tapahtunut? Haluan sen vanhan A-L:n takaisin, jonka kirjojen julkaisua en malttanut odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Härkönen ja muutkin kirjalijat lainaa asioita ja ilmaisujaj näiltä foorumeilta, uskon.

Ei pelkästään foorumeilta vaan ihan mistä vaan ympäriltään. Härkönen on sanonut, että kirjoittaa muistiin esim. kavereiltaan kuulemiaan kommentteja, ja käyttää niitä kirjoissaan. Häräntappoaseeseenhan oli taltioinut enemmänkin kuulemiaan kommenttteja.

Vierailija kirjoitti:

En ole vielä lukenut Rikospaikkaa, jonotan sitä kirjastosta.

Noin muuten olen sitä mieltä, että A-L on jotenkin kadottanut tatsinsa kirjoittamiseen. Aloin lukea hänen kirjojaan yli 20 vuotta sitten, ja olen lukenut hänen jokaisen kirjansa. Olen pitänyt useasta hänen kirjastaan kovasti ja A-L:n huumori ja tosi osuvat ja nasevat dialogit on vedonneet minuun. Jotain on kuitenkin tapahtunut, ja kaksi viimeisintä lukemaani kirjaa häneltä (Valomerkki (2017) ja Kenraaliharjoitus (2019) on olleet huonoja, tylsiä ja mitäänsanomattomia, latteita. A-L:n teksteille tyypillinen iskevyys on poissa. Kontrasti on todella iso, kun vertaa näitä kirjoja edeltäneeseen kirjaan (Kaikki oikein (2014). Myös hänen viimeisimmistä kolumnikokoelmistaan puuttuu tuo sama iskevyys sekä hauskuus, ne ovat vain latteita ja tylsiä: vaikka niitä huumorikirjoina mainostetaankin, niistä puuttuu se huumori ja hauskuus. Kertaakaan ei edes hymyilyttänyt niitä lukiessa. Mitä on tapahtunut? Haluan sen vanhan A-L:n takaisin, jonka kirjojen julkaisua en malttanut odottaa.

Vähän sama juttu minulla. A-L on mielestäni ollut aina vähän neuroottinen, mutta samalla suora, terävä ja hauska. Luen aina kun kirjastoon tulee uusi Härkönen. Välillä luen Sopan syvin olemus - resepti -, ja reissukirjaa, se on niin hauska. Mutta ovatko tosiaan kirjat muuttuneet väsähtäneiksi? Voi olla. No, ihminenkin muuttuu ja elää erilaisia kausia.