Lue keskustelun säännöt.
Miten eroon raskauskateudesta?
13.08.2009 |
Eli tilanne on se, että olen 5 vuotta kärsinyt aivan mahdottomasta "vauvakuumeesta", tai ehkä oikeammin voisi sanoa, että kaikki mitä olen halunnut, on lapset, ja äitinä olo.
Aina on ollut joku este: nuori ikä, opinnot, asunto, raha tilanne. Suunnitelmana oli, että kun mies valmistuu ja saa töitä, ja minä olen käynyt lukioni loppuun jätetään ehkäisy pois.
Nyt on mies valmistumassa parin kuukauden sisällä, ja samoihin aikoihin minä valmistun lukiosta, mutta miehen alalla ei ole töitä tarjolla sitten yhtään. Lasta ei viitsi hankkia näin työttömyyden keskelle. Eli taas yksi este.
Olen aina halunnut lapset nuorina, enkä edes tiedä mitä tekisin lukion jälkeen nyt kun tuo suunnitelma on mennyt penkin alle, taas vaihteeksi.
Tässä samalla kun yritän keksiä jotain korvaavaa sunnitelmaa tulevaisuudelle, niellä pettymyksen, ja unohtaa, saan kokoajan kuulla, kuinka ympärillä ihmiset jättävät ehkäisyä pois, ovat raskaana, synnyttävät, elävät onnellista lapsiarkea, VAIKKA kaikki heistä ovat yhtä nuoria kuin minä, ja käytännössä yhtä huonossa elämäntilanteessa, osa vielä sellaisia ihmisiä, joista tiedän, että äiteys on ollut pakko ratkaisu, ja lasta ei ole haluttu. Silti he pärjäävät lapsen kanssa hyvin, ja kuitenkin minun pitää uskotella itselleni, että me ei pärjättäisi. Sydän sanoo toista ja järki toista.
En osaa aina edes olla onnellinen toisten puolesta. Olen kateellinen. Kun joku itseäni nuorempi, sinkku bilettäjä-kaverini kertoo olevansa raskaana, olen melkein vihainen. Miksi hän muttei minä? Tiedän, että on lapsellista ajatella näin, mutta tuntuu niin mahdottoman epäreilulta.
Kommentit (31)
Kasva nyt rauhassa edes kymmenen vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kuitenkaan usko, että lapsen olisi hyvä syntyä tilanteeseen, jossa äiti pelkän lukion suorittanut osa-aika siivooja, ja isä ammattikoulusta valmistunut työtön. Tuloja ei yhtään ja koko perhe vuokralla ränsistyneessä kerrostalokaksiossa...
Kuitenkin omasta mielestäni on tärkeää, että lapselle pystytään tarjoamaan kohtuu hyvä lapsuus heti alusta alkaen. Mikäli mies saisi töitä, voitaisiin muuttaa esimerkiksi rivitaloon kolmioon(vuokralle toki, mutta olisi sekin parempi) ja tuloja olisi ihan hyvin, joten olisi mahdollisuus tarjota perheelle kohtuullisen hyvät olot.
ja 3, olen 19-vuotias, ja mies on 21. Eikä ole provo, vaan ihan oikeasti ahdistaa tilanne. Ja nimeomaan neuvoja etsin siihen, ettei ahdistaisi sitä seuraavaa kymmentä vuotta.
ap
tukia, että lapselle pystytte tarjoamaan hyvän elämän alusta lähtien. Eikä lapsi ymmärrä jos teidän asunto on ränsistynyt, kunhan sille on syliä ja huolenpitoa :) Mä oon ite nyt 24v ja ensiviikolla alkaa uusi yritys, eka meni kesken :(
Mä oon kans työtön,liitosta saan rahaa. Mies kyllä töissä ja oma kolmiorivari, että vauva on kyllä oikein tervetullut, mutta tekisin lapsen tällä hetkellä vaikka oltais vuokralla tai molemmat liiton rahalla..:)
kertoo kehittymättömästä luonteesta. Pakkoäitiys kun mitään muuta ei keksi on todella epäkunnioitettavaa ja säälittävää. Ei lapselle pidä asettaa sellaisia odotuksia kun sinä et keksi mitä tekisit elämälläsi. Usko pois, vanhempana sitten huomaat kuinka kivaa olisikin ollut elää vähän aikaa villiä, vapaata ja ihanaa opiskelijaelämää johon kuuluvat biletys, opiskelukin yms. nuoruuden hauskuudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suostuisiko se hankkimaan lapsen teidän tilanteeseen?
Siis 14 vuotiaasta lähtien. Oletko ajatellut, että 14 vuotias todella voisi tehdä lapsen ja olla täydellisesti vastuussa lapsesta, niin henkisesti kuin taloudellisesti.
Kannattanee mennä johonkin opiskelemaan lukion jälkeen ja hankkia ammatti. Ja tehdä sitten lapsia, kyllä sulla vielä on aikaa!
Miten muka "kaikki samanikäiset kaverit" jättää ehkäisyä pois ja suunnittelee lapsia? Ei mulla 19 vuotiaana kukaan kaveri vielä suunnitellu lapsia. Joku sai vahingossa ja sitä lähinnä kauhisteltiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen eri mieltä siitä, ettäaina olisi huono aika. Joskus se oikeakin aika tulee, ihan varmasti. On järkevää, ettette tee juuri nyt lapsia, kun ei ole tietoa toimeentulostanne. Ei niillä sossutuilla eläminen voi kovin mukavaa olla, vaikka aika yllättävän moni niiden varaan ilmeisesti laskee, mikäli moni kavereistanne samassa tilanteessa tekee lapsia.
Sinun kannattaa ehdottomasti hakea opiskelupaikkaa ja lähteä jatkamaan lukion jälkeen. Jos miehesi saa töitä, voit keskeyttää opinnot siksi aikaa kun hoidat lapsia ja jatkaa vaikka sitten sen jälkeen.
Ei muutaman vuoden odottaminen lasten tekemisessä ole ollenkaan huono asia, takaatte vain lapsillenne paremmat varttumisolosuhteet.
Eli opiskelet ammatin, pidä parisuhteesta huolta, ehditte vielä juhlia, matkustella, käydä elokuvissa yms. mitä on hankalampi tehdä, kun on lapsia. Kolme vuotta on hirveän lyhyt aika ja siinä ajassa ehtii jo valmistua hyvään ammattiin. Paljon ikävämmässä tilanteessa olisit, jos on lapsi jo ja sitten vielä joutuisit koulun penkille. Koska äitiysloma loppuu aikanaan ja olisit sitten ihan tyhjän päällä.
Olen saanut esikoisen 28-vuotiaana ja toisen 31-vuotiaana ja todella tyytyväinen, että ehdittiin "elää" ennen lapsen syntymää. Kun se vanhemmuus on kuitenkin aika sitovaa. Ja muuten...aloimme seurustella 17-vuotiaana, joten teoreettisesti olisimme voineet lapset hankkia jo aiemmin.
Jos kateus on ylitsepääsemätöntä, niin ajattele, että vaikka viiden vuoden päästä sulla voisi olla se vauva, kun muut jo saattelevat lapsia esikouluun ja kouluun. Sitten sinä nautit vuorollasi vauvavuodesta. Kyllä alle kaksikymppinen varmasti pärjää, mutta on kyllä kuitenkin aika nuori äidiksi.
Tunnen yhden pariskunnan, joka sai esikoisen 21-vuotiaana. Poika jäi ainokaiseksi. Eivät malttaneet toista tehdä, kun oli tärkeää päästä taas kaverien rientoihin mukaan. Ja kun me muut aloimme lapsen tekoon, heillä olisi tullut jo niin valtava ikäero ensimmäiseen, että mies ei enää halunnut lisää lapsia.
Niin, itse en ymmärrä, että lapsi pitää tehdä minkälaiseen tilanteeseen tahansa. Totuus on kuitenkin, että menee siihen lapseen rahaakin...lääkkkeet, korvikkeet (jos tarvitsee), vaipat, vaunut yms. Saa käytettynäkin ja selviää vähemmälläkin, mutta kuitenkin...kyllä taloudellisestikin pitäisi jotain pystyä tarjoamaan.
Ja se parisuhde...te olette lähes teinejä vielä. Suhde kypsyy ja paranee ajan kanssa. Olette huomattavasti joustavampia ihmisiä ja kypsempiä vanhemmuuteen myöhemmin. Tutustukaa toisiinne rauhassa ja nauttikaa tästä ajasta, kun teitä on vain kaksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku tuossa sanoi, että lapsi olisi vaan suunnitelma, kun mitään muuta ei keksi. Minä taas ajattelen asian niin, että koska olen niin nuoresta asti haaveillut perheestä ja lapsista, ja kokoajan suunnitelmana on ollut "lukion jälkeen" niin mitään muuta suunnitelmaa ei ole tullut tehtyä. Vielä tosiaan pari kuukautta sitten tuo suunnitelma piti, ja nyt parissa kuukaudessa en ole keksinyt mitään korvaavaa suunnitelmaa.
Ja 9 (muistaakseni) kyllä 14- vuotiaasta asti olen haaveillut raskaudesta, mutta aina pitänyt järjen päässä, että opiskelut ensin, ja ikää lisää. Koskaan en suunnitellut saavani lasta 14-vuotiaana, mutta haaveilin, että muutaman vuoden päästä sitten.
Ja minulla on monta kaveria ja tuttua jotka ovat viime vuosien aikana saaneet lapsia. Muutama sai jo 16-vuotiaana, ja nyt 18-19 vuotiaana moni muu on raskaana, osa tarkoituksella, osa ei.
Ja olen samaa mieltä, että kateus on huono piirre ihmisessä, siksi haluaisinkin siitä eroon. Tuntuu vaan niin epäreilulta.
ap
joka on katunut sitä, että aloitti lasten"teon" nuorena. Sen sijaan yhtään kommenttia en ole kuullut että kaduttaisi kun lapsia on alettu hankkimaan vasta vanhempana.
No, varmaan niitä poikkeuksia on tässäkin asiassa.... Olen kuitenkin sitä mieltä, että nyt sun kannattaa opiskella ja turvata oma tulevaisuutesi sitä kautta. On paljon mukavampaa niiden äitiysvapaiden jälkeen lähteä työtä hankkimaan kun takataskussa on muutakin kuin pelkkä yo-todistus. Pelkällä lukiopohjalla teet lopun elämäsi jotain hanttihommia (ellet nyt sitten satu olemaan ihan säkenöivän lahjakas jollain erikoisalalla???)
Eli opiskele, nauti nuoruudesta ja vapaudesta. Hoivaile kavereiden vauvoja, ajattele että sulla on tuo kaikki ihanuus vielä edessäpäin. Kun olet saanut poikaystäväsi kanssa vakautettua talouttanne ja elämäntilannettanne, sitten on lapsen aika!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti sinusta olisi jo nyt erittäin hyväksi äidiksi, mutta sinuna eläisin vielä hetken nuoruuttani. Jo vuoden päästä saattaa olla miehellä töitä ja voitte alkaa lasta yrittämään.
Arvostan todella sinua, että mietit että lapsia ei yhteiskunnan tuella tehdä vaan omilla ansioilla.
Vaikutat todellakin paljon kypsemmältä kuin suurin osa vastaajista.
Täytyy mainita tässä välissä, että olemme miehen kanssa suerustelleet 6-vuotta, ja asuttu yhdessäkin jo pari vuotta, eli on kaksin ehditty elää ja tutustua.
Molemmat olemme aina olleet koti-ihmisiä, uutena vuotena tulee lähdettyä juhlimaan, joskus vappunakin, mutta muuten viikonloput tulee vietettyä kotona rauhassa, matkustelua emme harrasta, ei ole varaa, ei mahdollisuutta lemmikkejen vuoksi, eikä oikeestaan haluakaan.
Mies haluaa lapsia myös, mutta haluaa myös tarjota vakaamman talouden, eli haluaa olla töissä. Samoilla linjoilla siis ollaan. Mies haluaa kuitenkin myös lapset nuorena.
Kiitos kaikille asiallisista vastauksista, ja lisää saa laittaa vastauksia tulemaan. Ihana lukea tsemppausta, kokemuksia ja mielipiteitä:)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomasin että sulla on tekstissä aika paljon pilkku- ja yhdyssanavirheitä... Hoidapa ne kuntoon ennen kuin lähdet äidinkieltä kirjoittamaan... ;)
Tosiaan nyt eletään aika paljolti yhteiskunnan tuilla, kun miehellä ei ole töitä. Minä siivoan osa-aikaisesti, mutta muut tulot tulevat kelalta ja sossulta, ja pahalta tuntuu jo se ettei voida edes itseämme elättää itse, joten tuilla elämisestä pitäisi päästä eroon mahdollisimman nopeasti. En myöskään halua siis lasta elättää tuilla.
Ja itsestänikin tuntuu, että olisin hyvä äiti, siksi en osaa ajatella nuoruuttani esteenä. Ymmärrän, miksi nuorista äideistä ajatellaan negatiivisesti, kun olen muutamaa "henkisesti liian nuorta" äitiä sivusta seurannut, mutta itse tunnen henkisesti olevani valmis, siksi tuntuukin väärältä, että taloudelliset asiat ovat esteenä.
On ollut mieltävirkistävää lukea tsemppejä täältä, kiitos kaikille.
ap
Mulla on äikästä 9,5 keskiarvo, eli ehköhän osaa ihan hyvin sekä pilkut että yhdyssanat, tälläin foorumilla kirjotellessa tulee lykättyä pilkut vähän sinne mihin ajatus katkee, ja yhdyssana- sekä kirjoitusvirheitä tulee aika reilusti. Eri asia sitten kun jotain esseitä kirjoittelee, sillon tulee mietittyä asia jo ennenkun alkaa kirjottaa, ja tulee mietittyä myös enemmän kielioppia:)
ap
Höpsistähöö, älä ota nokkiis :)
-16
Mulla on äikästä 9,5 keskiarvo, eli ehköhän osaa ihan hyvin sekä pilkut että yhdyssanat, tälläin foorumilla kirjotellessa tulee lykättyä pilkut vähän sinne mihin ajatus katkee, ja yhdyssana- sekä kirjoitusvirheitä tulee aika reilusti. Eri asia sitten kun jotain esseitä kirjoittelee, sillon tulee mietittyä asia jo ennenkun alkaa kirjottaa, ja tulee mietittyä myös enemmän kielioppia:)
ap
Sinusta tulee varmasti hieno äiti - muutaman vuoden kuluttua. Olisit varmasti hyvä ja rakastava vanhempi jo nyt, mutta kannattaa ajatella asioita sen tunteen lisäksi myös ihan järjellä. Jos todella haluat turvata lastesi tulevaisuuden, hankit itsellesi ammatin ennen lapsia. Mitä jos miehesi lähtee tai hänelle sattuu jotain? Kuka lapsesi sitten elättää?
Tiedän, että nuoruuteen kuuluu tuo hetkessä eläminen ja se, ettei tulevaisuutta osata tai jakseta suunnitella. Ota nyt silti tästä hieman vanhemman neuvo vastaan ja ala miettiä mitä tahdot työksesi tehdä. Toki voit olla kotiäitinä vaikka seuraavat 15 vuotta, mutta entä sitten? Mitä teet, kun lapset lentävät pesästä? Voi olla, että sitten todella vituttaa hakeutua johonkin suojatyöpaikkaan, johon ei koulutusta vaadita.
Ihan totta, hieman malttia ja sitten vasta hanat auki!
Niin sitä vielä piti sanoa, että jos pidät niin kovasti lapsista, niin mikset hakeutuisi lastenhoitoalalle? Ehkä jaksaisit myös odotella niitä omia lapsia jonkun vuoden ajan, jos opiskelisit itse alaa?
Ja mammat, älkää tulko tänne vähättelemään tutkintojen merkitystä ja todistelemaan kuinka ilmankin pärjää. Toki pärjää, mutta on se elämä vaan niin hiton paljon helpompaa, kun on paperit takataskussa.
Miehesi saa varmasti jossain vaiheessa töitä. Jos hlauatte lapsia, niin sitten teette niitä.
sillä siitä pääsette :)