Lue keskustelun säännöt.
Kenelläkään muulla yhtä kannustavaa isää?
17.07.2021 |
On jaksanut jauhaa ylipainostani aina. Nyt, kun oon ees vähän saanut painoa pois, ei siitä enää mainitse, mutta tänään sanoi, että olen vanhentunut ja kasvoissa tosi paljon ryppyjä.
Muistan elävästi, kun vein exän kanssa ekaa kertaa vierailulle kotiini. Isä totesi ihan ensimmäiseksi, että hauska tutustua, vaikka en kyllä yhtään ymmärrä , mitä sinä tuossa tytössä näet. Leikillään ja naureskellen. Muistan sen silti aina.
Huumoriahan se tietysti on ja suurimmaksi osaksi saa korkojen kera sanomisensa takaisin, nykyään jo yleensä saman tien.
Kommentit (4)
Vanha viisaus: jos sulla ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun isä sanoi joskus, kun olin teini, että miten tuostakin voi joku kiinnostua, naama on kuin ladon seinästä revitty.
:( voi ei!
Vierailija kirjoitti:
Mun isä sanoi joskus, kun olin teini, että miten tuostakin voi joku kiinnostua, naama on kuin ladon seinästä revitty.
Itse totesin aikoinaan äiteelleni samassa tilanteessa, että sinultahan se on peritty (olen valokuvien perusteella ihan nuoren äitini näköinen). Hiljaiseksi meni. Painosta on yrittänyt huomautella (olen normaalipainon ylärajoilla), mutta olen sitten vastavuoroisesti kettuillut rypyistä - etenkin huulirypyistä, kun äite on polttanut tupakkaa melkein ketjussa vuosikymmeniä. Eli aina voi ja kannattaa näpäyttää takaisin. Nössöilemällä ei tässä maailmassa pärjää, itseään pitää puolustaa.
Joidenkin alati kritisoivien sukulaisten kanssa olen noudattanut toisenlaista taktiikkaa eli itseni totaalista mollaamista tyyliin "kyllä, olen läski, olen huono siivoamaan, kyllä, olen täysi luuseri" jne. Silläkin on jännä vaikutus ihmisiin, kannattaa joskus kokeilla.
Mun isä sanoi joskus, kun olin teini, että miten tuostakin voi joku kiinnostua, naama on kuin ladon seinästä revitty.